Kotieläimet nukkuvat usein koiranunta. Kuva: Anu Estamaa
Nukumme kolmasosan elämästämme, mutta emme muista unista juuri mitään
Päivistä jää usein mieleemme elämänmittaisia muistoja, öistä lähinnä hajanaisia unikuvia, kirjoittaa Terhi Peltokorpi kolumnissaan.
Unen tarve on yksilöllistä, mutta ilman ei kukaan tule toimeen pitkään. Kuva: Kari Salonen11.4.202606:00
Oletko nukkunut koskaan teltassa tai ulkona? Ulkona uni on usein erilaista kuin sisällä nukuttaessa. Ilma on raikasta ja helppoa hengittää. Luonnon tuoksut ja erityisesti erilaiset äänet tuntuvat rauhoittavilta tai vaihtoehtoisesti hieman jännittäviltä riippuen siitä, koemmeko olevamme kotonamme luonnossa.
Ihminen nukkuu noin kolmasosan elämästään. Se on enemmän kuin mitä käytämme työntekoon tai opiskeluun tai muiden ihmisten kanssa seurusteluun. Emmepä taida käyttää mihinkään muuhunkaan yksittäiseen asiaan elämässämme yhtä paljon aikaa.
Luin nuorena Arvo Ylpöstä kertovan elämäkertakirjan. Arkkiatrin elämä teki minuun vaikutuksen. Hän ehti tehdä pitkän elämänsä aikana paljon merkityksellisiä asioita. Ehkäpä osin sen vuoksi, että hänen kerrotaan pärjänneen viiden tunnin yöunilla. Meistä useimmille noin lyhyt yöuni ei riitä ainakaan jatkuvasti kaikissa elämänvaiheissa.
Muistan, miten istuimme iltaisin vuorotellen lastemme sänkyjen vierellä odottamassa heidän nukahtamistaan.
Pikkulapsiperheissä on totuttu rikkonaisiin öihin. Lämmöllä ajattelen iltaisin pientä lastenlastamme ja toivon, että hän nukkuisi yöllä edes yhden pidemmän pätkän ja antaisi vanhempiensa myös vaipua syvään palauttavaan uneen. Pienellä vauvalla päivät ovat melkeinpä unen ja syömisen vuorottelua.
Muistan, miten istuimme iltaisin mieheni kanssa vuorotellen vanhimpien lastemme sänkyjen vierellä lattialla odottamassa heidän nukahtamistaan. Olimme ehkä osin totuttaneet heidät siihen, että äiti tai isä valvoo vieressä nukahtamista tarvittaessa pitkäänkin. Vanhemman siirtyminen viereiseen huoneeseen aloitti aina juoksurallin, joka päättyi lähes aina vanhemman lattialla istuskeluun.
Teinien vanhemmat joutuvat sopeutumaan siihen, että nuoriso haluaisi elää aivan toisenlaisessa rytmissä kuin muu perhe. He valvoisivat mielellään seuraavan päivän puolelle sekä nukkuisivat vaikka puolille päivin, jos kukaan ei tule häiritsemään unta.
Lapsuuteni mummolassa nuoriso nukkui vinttikamarissa, jossa oli molemmilla seinustoilla useita sänkyjä ja keskilattialla keinutuoleja. Kiinnostavimpia olivat sivusta aukeavat sängyt. Jo sängyn nimitys herätti meissä lapsissa monenlaisia mielikuvia.
Unta on joskus vaikea ymmärtää. Tiedämme, että tarvitsemme sitä, mutta emme aina hallitse sitä. Joskus uni tulee helposti, joskus sitä joutuu odottamaan niin illalla kuin keskellä yötäkin kohtuuttoman pitkään. Uni voi olla myös levotonta.
Todennäköisesti jokainen ihminen näkee unia, vaikka ei muistaisi niitä enää herättyään. Keksin viime yönä unessa ratkaisun pitkään mietityttäneeseen ongelmaan. Muistan edelleen riemastuttavan tunteen, joka oivalluksesta syntyi. Harmillista, että ratkaisu sen sijaan oli unohtunut aamuun mennessä.
On hieman kummallista, että käytämme noin kolmanneksen elämästämme nukkumiseen, mutta muistamme siitä niin vähän. Päivistä jää usein mieleemme elämänmittaisia muistoja, öistä lähinnä hajanaisia unikuvia.
Kirjoittaja on Helsingin kaupunginvaltuutettu (kesk.), suurperheen äiti ja metsänomistaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
