Minäkin olen syyllistynyt tähän koiranulkoiluttajien häpeälliseen mokaan
Sopivan pissa- ja kakkapaikan löytäminen kaupungissa tuntuu välillä ylitsepääsemättömän vaikealta.
Jostain kumman syystä kielletyt kohdat ovat koiralle kaikista houkuttelevimpia paikkoja jalan nostamiselle. Kuva: Timo FilpusKevään saapuminen iskee kunnolla tajuntaan ja silmille siinä vaiheessa, kun koiralenkille ei voi enää lähteä ilman aurinkolaseja. Lähes yhtä varma viesti keväästä on ilmassa leijuva koirankakan haju.
Lumen alta paljastuvat kikkareet herättävät tunteita ja ihan ymmärrettävästi. Ei ole kovin mieltä ylentävää löytää lenkin jälkeen lenkkarin pohjaan levinnyttä yllätystä. Tai pyyhkiä epätoivoisesti lapsen kurahanskaa puhtaaksi parilla vessapaperin palalla, kun maassa ollut oksa olikin jotain ihan muuta.
Kaupungissa koiranulkoiluttaminen on taitolaji. Etenkin silloin, kun narun toisessa päässä on jokaisen kiven ja kannon haisteleva dreeveriuros. Menomme muistuttaakin yleensä ompelukoneen siksak-kuviota.
Haistelun lisäksi reitille pitää jättää omia hajumerkkejä. Mitä tiheämpään, sitä parempi.
Jostain kumman syystä kielletyt kohdat, kuten tuija-aidat ja postilaatikot, ovat koiralle kaikista houkuttelevimpia merkkauspaikkoja.
Vaikka yritän olla tarkkana, osaa koira nostaa jalkansa ilmaan salamannopeasti. Ei riitä kerta eikä kaksikaan, kun armas lemmikki on ehtinyt suihkauttaa merkkinsä johonkin ei-toivottuun paikkaan. Silloin katson ympärilleni häpeissäni ja toivon, ettei tapahtumalla ollut todistajia.
Kun koiralle iskee kakkahätä, valikoituu paikaksi yleensä juuri se kohta, johon taloyhtiö on pystyttänyt koiran ulkoiluttamisen kieltävän kyltin. En tietenkään päästä koiraa tieten tahtoen kenenkään pihalle tai jätä kakkaa keräämättä. Yleensä piha vaan sattuu alkamaan suoraan jalkakäytävän vierestä, eikä koira halua tehdä tarpeitaan asfaltille.
Toista on metsässä ja maaseudulla! On ihanaa, kun ei tarvitse jatkuvasti stressata sitä, muuttuuko jonkun tuija vahinkopissan takia ruskeaksi vai ei.
Ainut huono puoli maaseudulla lenkkeillessä on harvempi tieverkosto ja vastaavasti tiheämpi peuraverkosto.
Menomatkalla koira kiitää eteenpäin sata lasissa mutta annas olla, kun pitäisi kääntyä takaisinpäin. Siinä vaiheessa etuvedon tilalle vaihtuu pakki ja pissataukojen määrä vähintään tuplaantuu.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
