Asiantuntijalta: Koulujen lakkautusaalto on Suomen suurin dokumentoitu virhearvio kuntapolitiikassa
Merkittäviä kouluverkkomuutoksia tehneissä kunnissa opetusmenot kasvoivat voimakkaammin kuin maltillisia muutoksia tehneissä, etenkin oppilaskohtaisesti laskettuna, kirjoittaa opetustoimen ylitarkastaja emeritus Kari Lehtola Lahdesta.
Hiljentynyt koulun piha. Kuvituskuva. Kuva: Petteri KivimäkiLue artikkelin tiivistelmä- Kari Lehtola toteaa, että 61 % 1990-luvun alun peruskouluista on lakkautettu ilman tutkimusta seurauksista.
- MDI Public Oy:n Karvin toimeksiannosta tekemä tutkimus osoitti, ettei lakkautuksilla ole pysyvää säästövaikutusta.
- Lehtola kritisoi konsulttilaskelmien kapeaa logiikkaa ja korostaa lapsiperheiden taloudellista merkitystä kunnille.
- Hän katsoo, että koululakkautukset ovat virhearvio, joka kiihdyttää maaseudun tyhjenemistä.
Tiivistelmä on Rengin, Viestimedian oman tekoälyavustajan, tekemä ja ihmisen tarkistama.Suomen 1990-luvun alussa toimineista peruskouluista on lakkautettu 61 prosenttia. Siitä huolimatta tutkimusta lakkautusten seurauksista ei ole tehty.
Suomalaisessa kuntapolitiikassa elää sitkeä harha: maaseudun alakoulun lakkauttaminen tuo merkittäviä säästöjä. Päättäjät toistavat väitettä, konsultit laskevat sen näyttämään uskottavalta, media raportoi kyseenalaistamatta. Säästölupausten toteutumista ei kuitenkaan ole missään mitattu.
Jatkokysymys jää siksi esittämättä: mitä luvatut säästöt tosiasiassa olivat viisi vuotta lakkautuksen jälkeen? Kukaan ei tiedä. Juuri siksi harha jatkuu.
Empiirinen näyttö on yksiselitteinen. Aluekehittämistoimisto MDI Public Oy tarkasteli Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin arviointihankkeessa vuonna 2022 kaikkia Manner-Suomen 292:ta kuntaa: koululakkautuksilla ei ole johdonmukaista eikä pysyvää säästövaikutusta.
Päinvastoin – merkittäviä kouluverkkomuutoksia tehneissä kunnissa opetusmenot kasvoivat voimakkaammin kuin maltillisia muutoksia tehneissä, etenkin oppilaskohtaisesti laskettuna.
Kyseessä on lajinsa kattavin suomalainen tutkimus. Konsulttiraporteissa siihen ei viitata.
Konsulttilaskennan logiikka on läpinäkyvän kapea. Lasketaan oppilasmäärät, sisäinen vuokra, henkilöstökulut, kiinteistön ylläpito. Ulkopuolelle jätetään kaikki, mikä tekisi laskelmasta rehellisen: irtisanomissuoja ja eläkepoistuma, kiinteistön myyntioletus ilman markkinanäyttöä, kuljetuskustannusten täysi kasvu, erityisen tuen kasaantuminen vastaanottavissa kouluissa, kotikuntakorvausten dynamiikka, valikoivan muuttoliikkeen verovaikutus.
Kun nämä elementit lisätään, säästöistä jää jäljelle murto-osa.
Tuore kuntatapaus: virkajohdon 216 685 euron bruttosäästö pieneni kuuden havainnon jälkeen 49 000 euroon – oikaisu 77 prosenttia. Saman kokoluokan virhe toistuu raportista toiseen.
Lapsiperhe on kunnan tulopohjan ydin. Kahden työssä käyvän vanhemman ja kahden alakouluikäisen lapsen perhe tuottaa valtiovarainministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Kuntaliiton mukaan noin 30 000 euron suorat rahavirrat vuodessa kunnallisveroina, valtionosuuksina ja kotikuntakorvauksina. Kymmenen perhettä tarkoittaa siten lähes 300 000:ta euroa vuodessa. Tämä on enemmän kuin moni kunta saa tuotetuksi koko kouluverkkonsa lakkauttamisella.
Kymmenen vuoden aikajänteellä kymmenen perhettä tarkoittaa noin kolmen miljoonan euron tulovirtaa.
Aluekehitystutkija Timo Aron mukaan yhtä muuttajaa kohden on 16 paikallaan pysyjää.
Lähtö ei ole lineaarinen vaan kierre: yksi lähtijä heikentää palveluja, lisää perheitä lähtee, koulu lakkautetaan. Menetys ei summaudu vaan kasvaa eksponentiaalisesti.
Päätösten riski jää niille, joilla ei ole valtaa päätöksessä: lapsille, kuntalaisille ja tuleville sukupolville.
Kuntalaisten oikeussuoja on nykytilanteessa muodollista. Hallinto-oikeudet tutkivat lakkautusvalituksissa muotoseikat: pöytäkirjat, valitusosoitukset, kuulemismenettelyn.
Ne eivät tutki sisältöä: tehtiinkö lapsivaikutusten arviointi aidosti vai liitteen muodossa? Onko perusopetuslain 6 §:n lähikouluperiaatetta ja vaatimusta turvallisesta ja lyhyestä koulumatkasta otettu valmistelussa todella huomioon vai vedottu suoraan saman lain 32 §:n 2,5 tunnin maksimiaikaan?
Entä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3 ja 12 artikla?
Näitä kysymyksiä ei käytännössä ratkaista. Juuri tämä tulkintalinja on tehnyt lakkautusaallon mahdolliseksi: kunnat tietävät, ettei sisällöllistä oikeussuojaa ole ja valmistelevat sen mukaisesti.
Vastuun rakenne paljastaa loput. Lakkautuspäätökseen ei kirjata säästöväittämän seurantavelvollisuutta. Konsultti esittää ennusteen, raportti luovutetaan, lasku maksetaan – ja kun säästöt eivät toteudu, kukaan ei palaa asiaan. Päätöksentekijän poliittinen riski on nolla, samoin konsultin taloudellinen riski.
Riski jää niille, joilla ei ole valtaa päätöksessä: lapsille, kuntalaisille ja tuleville sukupolville.
Ilmiöllä on kolme tunnusmerkkiä: empiirisesti virheellinen säästölupaus, vain muodollisesti valvottu valmistelu ja systemaattinen seurannan puute.
Tämä palvelee tarkoitusta.
Lakkautus näyttäytyy rohkeana säästöpäätöksenä, ja se kohdistuu ryhmään, josta on vähiten poliittista haittaa. Tarkistus tekisi virhearvion näkyväksi – siksi sitä ei vaadita.
Maaseutukoulun lakkauttaminen ei ole säästötoimi. Se on investointipäätös – investointi alueen hitaaseen tyhjentymiseen. Jokainen lähtevä tai saapumatta jäävä lapsiperhe tarkoittaa noin 30 000 euron vuosittaista menetystä. Kysymys päättäjälle kuuluu: kuinka monen elinkelpoisen koulun voisi pitää auki sillä rahalla?
Vastaus on laskettavissa.
Sitä ei lasketa. Siksi maaseutu tyhjenee ja vastaanottavat koulut paisuvat hallitsemattoman suuriksi – ei siksi, että se olisi välttämätöntä, vaan siksi, että niin on päätetty.
Kari Lehtola
Opetustoimen ylitarkastaja emeritus
Lahti
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
