Ihminen pääsee osaksi rihmastoa hauskassa sieniromaanissa

Aura Koivisto: Lahottajat. 223 s. Into. Kuva: Risto Sauso, Into Kustannus

Koti|Kirjallisuus

31.8.202522:00

Arvio

Terhi Pape-Mustonen

Jos laitat korvasi kiinni pihanurmikkoon, kuuletko sienirihmastojen laulun?

Aura Koiviston ”Lahottajat” -romaanissa Askuskylän asukkaat löytävät erilaisia keinoja päästä yhteyteen sienimaailman kanssa.

Yksi niistä on hiusten liittyminen osaksi rihmastoa pihalla makaillessa. Pari muuta kylän asukasta löytävät lahottajista ikuisen elämän salaisuuden, kun heidän ruumiinsa eliöt liittyvät osaksi sieniä.

Leikkisä kirja tarjoaa paljon tietoa sienistä ja muista pieneliöistä lukijalle, jolle aihe ei ole kovin tuttu.

Yksi kirjan tärkeimmistä teemoista on, että meidän havaitsemamme itiöemät ovat häviävän pieni osa sientä.

Rihmastot levittyvät valtavan laajalti ja eri lajit toimivat keskenään niin läheisessä yhteistyössä, että niitä on vaikea erottaa toisistaan. Erilaisia seiniä seilaa itiöinä hengitysilmassamme, asuu kodissamme ja toimii puutarhakasvien juuristoissa.

Mikä loppujen lopuksi on yksilö ja mikä on sienikunnan näkökulmasta eettistä? Kirja pohdiskelee kysymyksiä kiinnostavasti, mutta tarjoaa aiheeseen loppujen lopuksi vain pintaraapaisun.

Kirjan henkilöt, sekä ihmiset että sienet, toimivat tarinassa lähinnä erilaisten ideoiden esittelijöinä. Hahmoihin ei kiinny, sillä heidän kuvauksensa ovat siihen liian yksioikoisia ja jopa kliseisiä.

Myös juonenkäänteet jäävät usein pinnallisiksi, eikä niihin eläytyminen silloin onnistu täydellä tunteella. Kirja kertoo, mitä tapahtui mutta ei, miten se tapahtui. Hauskoja ja yllättäviä tilanteita ja keskusteluita kirjassa riittää.

Juoni hyötyisi kiinteämmästä tarttumapinnasta todellisuuteen eikä lisäpituudesta olisi haittaa. Silloin kiinnostava sienitietous sekä siihen liittyvät mahdollisuudet pääsisivät kasvattamaan rihmastonsa kirjan kautta aidosti osaksi arkielämäämme.

Aura Koivisto: Lahottajat. 223 s. Into.

Kuva: Into Kustannus