Muistatko vielä nämä bändit, jotka iskivät läpi murteen voimalla?
Vuosituhannen vaihteen murrebuumi ulottui Aku Ankka -väännöksistä savometalliin. Ilmiö elää yhä uusien tekijöiden käsissä.
Rehupiikles-yhtyeen kitaristi Jyrki Keskinen on lakeuksien mies. Kuva: Johannes TervoMurteet tekivät 1990- ja 2000-lukujen vaihteessa uuden tulemisen niin suomalaisessa runoudessa kuin musiikissa.
Voidaan puhua jopa murrebuumista, jonka aloittivat noihin aikoihin tehdyt murteelliset ja samalla humoristiset versiot Aku Ankasta Katekismukseen.
Murrerunouden suunnannäyttäjä oli turkulainen runoilija Heli Laaksonen, jonka elämäniloiset runot valloittivat suomalaisten sydämet vuosituhannen alussa.
Laaksosen tekstejä esitti myös halikkolainen folk-yhtye Vissinki, jonka ilmaisussa korostui pelimannisieluinen nykykansanmusiikki.
Jalasjärveläinen Rehupiikles on puolestaan viihdyttänyt yleisöä jo yli 30 vuoden ajan eteläpohjalaismurteella esitetyillä väännöksillään ulkomaisista rock-klassikoista.
"Piikles"-nimi on sekin mukailtu The Beatlesistä. Yhtyeen lauluissa kuvataan pohjalaista elämänmenoa traktoreineen ja peltotöineen pilke silmäkulmassa. Huumoribändin esiintymisasuina ovat luonnollisesti jussipaidat.
Rehupiiklesin läpimurto tapahtui omakustanteisella esikoislevyllä Noiruttu Pohojam’maa (1995), joka myi lopulta kultaa.
Albumin ehkä tunnetuin kappale on Ylihärmä, alun perin Scott McKenzien hippiajan hitti San Francisco (Be Sure to Wear Some Flowers in Your Hair) (1967).
Muanpiällinen helevetti kipusi Suomen albumilistan seitsemänneksi.
Murremusiikin raskaampaa osastoa edustaa vuonna 2002 perustettu Verjnuarmu, joka loi täysin oman metalligenrensä, savometallin.
Hieman tarkennettuna kuopiolaisbändin musiikki on folk- ja death metalia selvällä savon murteella laulettuna.
Resepti toimi ilmeisen hyvin, sillä yhtyeen debyyttialbumi Muanpiällinen helevetti kipusi Suomen albumilistan seitsemänneksi.
”Helposti saadaan omalla asenteella ja keikkailulla voitettua ihmiset puolellemme. Ensi reaktiona herätämme varmaan hilpeyttä”, Verjnuarmun kitaristi Viitakemies pohti Ylen haastattelussa vuonna 2009.
Pohjois-Karjalan Rääkkylässä vuonna 1983 perustettua Värttinää ei yleensä lasketa kuuluvaksi murreyhtyeisiin, koska se syntyi elvyttämään karjalaista kulttuuriperintöä yleisemmin, ei vain leikittelemään murteella.
Värttinän laulut, kuten Miinan laulu, soivat toki pohjoiskarjalaisella murteella, joka on oleellinen osa yhtyeen äänimaisemaa.
Kansainväliseen suosioon Oi Dai -albumillaan keskellä syvintä lamaa vuonna 1991 noussut Värttinä ammentaa laajasti suomalais-ugrilaisesta perinteestä.
”Korkealta ja kovaa -laulutyyli on kuin suoraan Marinmaalta, Mordvasta, Udmurtiasta tai Inkerinmaalta”, muistutti Kulttuuritoimitus-verkkolehti vuonna 2022.
Murremusiikkia tehdään edelleen, vaikka se ei ole enää julkisuuden valokeilassa samalla tavoin kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.
Uudemmista tekijöistä Flippipuisto-yhtye rokkaa Lahen murteella, Kahaville-biisin julkaissut Alecsanteri Lapin murteella, Avionin Prinssi räppää stadin slangilla, ja pop-ilmiö KAJ esittää laulunsa suomenruotsin Vöyrin murteella.
Kolumnin kirjoittaja työskentelee Osuustoiminta-lehden toimituspäällikkönä.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
