Saunan lauteilla saattaa iloinen seurue alkaa pohtia vaikkapa, mistä ämpäri-sana mahtaa olla peräisin. Uteliaisuus kasvaa, ja saunan jälkeen asiaa aletaan selvittää.
Lopulta todetaan, että muinaisen kreikan sana amfora on matkannut aikojen saatossa latinan, keskialasaksan, myöhäisen muinaisruotsin ja ruotsin kielten kautta kaukaiseen pohjolaan. Muoto on lopulta muuttunut suomalaiseen suuhun sopivaksi ämpäriksi.
Suomalais-ugrilaisten kielten asiantuntija Lotta Jalava on tutkijataustansa myötä saanut huomata, että sanojen alkuperä kiehtoo ihmisiä aivan erityisellä tavalla.
”On illanviettojen perushupia miettiä, mistä sanat tulevat. Toisaalta ihmisistä voi olla kiva briljeerata illanvietoissa yllättävillä tiedoillaan”, Jalava myhäilee.
Vuonna 2019 ryhmä suomen ja suomen sukukielten asiantuntijoita päätti alkaa sammuttaa ihmisten tiedonjanoa. Syntyi lauluyhtye Kärhämä, joka selittää musiikkinsa avulla suomen kielen sanojen alkuperää.
Konsepti on melko yksinkertainen, joskin taitoa ja tietoa vaativa: Musiikki on folk- ja kansanlaulutyyppistä, säestyksetöntä a cappellaa. Jokaisen laulun teksti kertoo jonkin suomen sanan historian.
Jos perinteinen kansanmusiikkiyhtye laulaa ”Lintu laulaa järvellä, ja kultani kaukana on”, Kärhämä laulaa ”Maalaismaisemaa koristaa pellot, ja pelto on germaanilaina”, Jalava kuvailee.
Sanoituksensa Kärhämä laatii viimeisimpiin kielitieteellisiin tutkimustuloksiin nojaten. Yhtye tekee yhteistyötä sanastontutkijoiden, kuten Janne Saarikiven, kanssa. Ajatuksena on muotoilla tiedettä taiteelliseen ja viihteelliseen muotoon.
Kappale kertoo siitä, kuinka Väinämöinen ja Odin saattavat olla sukua toisilleen – nimenomaan sanoina.
Melodioihin ja äänimaailmaan pyritään löytämään sävyjä, jotka jollain tapaa luovat mielikuvia aiheena olevan sanan alkuperästä.
”Jos laulamme esimerkiksi sanasta, joka on juuriltaan skandinaavinen, pyrimme hakemaan melodiaan ja rytmiin vaikutteita sen alueen kansanmusiikista.”
Yksi tällaisista lauluista on Janne Saarikiven esitelmien pohjalta syntynyt Väinämöisen alku. Kappaleessa yhdistyy hyvin tunnettu ”vaka vanha Väinämöinen” -poljento ja skandinaavinen melodiakulku.
Kappale kertoo, kuinka Väinämöinen ja Odin saattavat olla sukua toisilleen – nimenomaan sanoina. Väinämöinen polveutuu itämerensuomalaisesta Väinö-nimestä, joka puolestaan on peruja kantagermaanisesta ”wodinas”-tyyppisestä sanasta. Samasta sanasta, josta kenties myös Odin-nimi on peräisin.
Jalava huomauttaa, että usein sanojen alkuperä on tuhansia vuosia vanha, eikä yhtyeen musiikillisissa vivahteissa siis ole tarkkaa ajallista vastaavuutta sanan alkuperään.
”Emme tiedä, millaista musiikkia vaikkapa kantauralin puhujilla on ollut 4 000–5 000 vuotta sitten. Tarkoitus ei ole sulauttaa sanan alkuperää ja melodiaa täysin yhteen vaan luoda mielikuvaa äänimaailman avulla.”
Kansanmusiikkiyhtye, joka selittää sanoituksillaan suomen kielen sanojen alkuperää.
Jäsenet työskentelevät ammatikseen kielen parissa: esimerkiksi tutkijoina, sisällöntuottajina ja kustannustoimittajana.
Lotta Jalava: laulu, sanoitus, sävellys, taiteellinen johto ja juoksevat asiat.
Ilona Kivinen: laulu, sanoitus, sävellys.
Ville Jokela: laulu, sävellys.
Mari Elomäki, Anni Jermann, Saarni Laitinen ja Outi Munter: laulu.
Ihminen-EP on ilmestynyt 26.7. suoratoistopalveluihin.
Facebookissa ja Instagramissa nimellä Lauluyhtye Kärhämä. Youtubessa Kärhämä.
”Kyse ei ole pelkästään musiikista vaan yhteisen tiedon välityksestä, kuten runonlaulannan perinteessä aikoinaan.” Lotta Jalava
Ideoita kappaleisiin riittää. Esimerkiksi juuri ilmestynyt Ihminen-laulu on saanut alkunsa yleisökysymyksen pohjalta Tieteiden yö -tapahtuman alla. Suoraa vastausta ihminen-sanan alkuperään ei kirjoista löydy.
Vastaus esitettiin Kärhämän laulamana tutkijoiden muistiinpanojen pohjalta Tieteiden yössä viime vuonna. Sittemmin kappale on viimeistelty ja nauhoitettu studiossa.
Eräs laulu kertoo mulkku-sanan alkuperän. Laulu kertoo, että Saarikiven teorian mukaan mulkku, muljua-verbi ja mulkosilmä olisivat samaa juurta, jonka merkitys liittyisi jonkinlaiseen ulkonemaan.
Jankata-niminen laulu perustuu puolestaan samaa nimeä kantavaan tutkija Jeongdo Kimin tieteelliseen artikkeliin. On ajateltu, että jankata-sana olisi ääntä jäljittelevä ja kuvaileva sana, kuten ammua tai hohottaa. Se olisi siis syntynyt nalkuttavaa puheääntä jäljittelemällä.
Sanalle löytyy myös samalta kuulostavia ja ainakin osin samansuuntaisia merkityksiä kantavia vastineita niin lähi- kuin etäsukukielistämme: viron jängelda, karjalan kielen jankuttoa, mordvan kielen jangams ja marin kielen яҥгаш (äännetään jaŋgaš).
Kärhämään kuuluu yhteensä seitsemän jäsentä, joita yhdistää rakkaus kansanmusiikkiin ja kieleen.
Kaikkien kärhämäläisten koulutustausta on suomen ja sen sukukielten tutkimuksessa; kaksi jäsenistä on kielentutkimuksesta väitelleitä tohtoreita. Suurin osa jäsenistä on laulanut yhdessä jo opiskeluajoista asti, 20 vuoden ajan.
Jalava kuvailee, kuinka ryhmä jakaa kiinnostuksen siihen, mitä kaikkea kansanmusiikki ja tiede oikeastaan ovat. Se on Kärhämän ydin.
”Kyse ei ole pelkästään musiikista vaan yhteisen tiedon välityksestä, kuten runonlaulannan perinteessä aikoinaan. Tieteellinen tieto on kaikkien yhteistä tietoa, ja teemme siitä eräänlaista nykyajan suullista perinnettä.”
Toisaalta kyseessä on harrastus ja siitä saatava ilo. Kärhämä halusi löytää omanlaisensa kulman musiikkiin, sillä vanhojen laulujen sovittaminen tuntui hieman tylsältä ajatukselta.
”Päätimme tehdä lauluja siitä, mistä meillä on tietoa. Kielikysymyksiin on kielentutkijana saanut vastailla paljon. Se tuntui tärkeältä”, Jalava kertoo.
Jalava kertoo hymyillen, kuinka hänen äidillään on tapana paheksua rappunen-sanan käyttöä.
Usein kuulee puheita ja pelkoja kielen rappeutumisesta. Kielentutkijana Jalava huojentaa pelokkaita: kieli on vaarassa ainoastaan silloin, jos sitä ei käytetä.
Erilaiset vaikutteet ovat muuttaneet kieltä aina. Agricolan aikainen suomi saattaa tuntua alkuperäiseltä ja oikealta suomelta. Todellisuudessa tuon ajan kieleen oli virrannut esimerkiksi lainasanoja jo vuosituhansien ajan, Jalava kertoo.
Itse asiassa enemmistö suomen sanoista on lainasanoja. Jopa kielemme kauneimmaksi sanaksi äänestetty äiti on germaaninen laina. Lainasanoja ei ulkoasun perusteella siis useinkaan tunnista vierasperäisiksi.
Jalava kertoo hymyillen, kuinka hänen äidillään on tapana paheksua rappunen-sanan käyttöä. Tämä on oppinut koulussa, ettei sanaa tulisi käyttää sen ruotsalaisen taustan vuoksi.
Sen sijaan tulisi suosia ”oikeaa suomea” ja käyttää porras-sanaa. Kuitenkaan porras ei ole sen suomalaisempi sana, sillä se on germaaninen laina, joskin vanhempaa perua, Jalava kertoo.
”Kielihuoli on sinällään hyvä asia. Se kertoo, että kieli on hirveän tärkeä ihmisen identiteettiä kannatteleva väline.”
Kieli ja musiikki todella kiinnostavat ihmisiä, ja kysyntää Kärhämällä riittää. Yhtye tekee kuitenkin vain muutaman julkisen keikan vuodessa.
Esityksissä Kärhämän kokoonpano vaihtelee. Yhtye keikkailee jäsentensä päivätöiden ja perhe-elämän ehdoilla.
Kärhämä valitsee maanläheisiä, imagoonsa sopivia esiintymispaikkoja. Viimeisin esiintyminen oli hiljattain Mallusjoen Takinkääntöviikolla Orimattilassa.
