Mitä tehdä, kun teini ottaa puolen tunnin suihkuja eikä puhe auta?
Luultavasti suihkussa seisoskelu loppuu vasta, kun vedestä joutuu maksamaan itse, kirjoittaa Terhi Peltokorpi.
Useimmat vanhemmat joutuvat muistuttamaan veden kulutuksesta jälkikasvua. Kuva: Juho Leskinen27.9.202507:00
Herään aamulla veden lorinaan reilusti ennen kännykän herätyskellon sointia. Lorina jatkuu ja jatkuu minuutista toiseen.
Painan pääni tiukasti tyynyyni ja nostan peitonkulman toiselle korvalleni, mutta valuvan veden ääni tunkeutuu kankaiden läpi tajuntaani. Ärtymys kasvaa mielessäni, mutta mukavuudenhalu saa pysymään vielä peiton alla.
Muutaman minuutin päästä suihkukaapin ovet rämähtävät äänekkäästi auki. Huokaisen, tunnistan askelista suihkussa seisseen nuoremme ja nukahdan vielä puolen tunnin aamu-unille.
Flunssa alkaa hellittää, mutta voimat eivät vielä riitä järkevään tekemiseen. Päämäärätön somen selailu syöttää tauotta katsottavaksemme mitä kummallisempia videoita.
Amerikkalainen perheenäiti paistaa jättimäisen ulkogrillin paistolevyllä sulavan jäätelön päällä paahtoleipiä mustiksi. Uhkarohkea kuljettaja yrittää tehdä bussilla u-käännöstä kapean vuoristotien mutkassa.
Somevaikuttaja lukee teiniuutisia liian isoon ääneen hengittävästä isästä, jolle on huomautettu asiasta jo kymmeniä kertoja ja vanhemmista, jotka huomauttelevat nuorisolle yli viidentoista minuutin suihkukäynneistä. Mitä parhainta vertaistukea!
Eurot ovat hyvää tarkoittavia neuvoja tehokkaampi ohjauskeino.
Aamuinen herätys veden lorinaan palaa mieleeni ja huikkaan teinejä katsomaan. Heitä video ei naurata. Vähin äänin jokainen kaikkoaa omille teilleen jäämättä kuuntelemaan muistelujani lapsuuteni mummolasta, jossa suihkua tai sisävessaa ei ollut ja vettä kannettiin kaivosta sangollinen kerrallaan saunan pataan lämpenemään. Sitä ei riittänyt nuorison puolen tunnin peseytymisrituaaleihin.
Huokaisen ja päätän, että seuraavan kerran voitan mukavuudenhaluni, nousen ylös lämpimän peiton alta ja huomautan suihkussa seisoville ajan kulumisesta sekä muistutan samalla oven taakse kertyvästä jonosta perheenjäsenten tullessa yksi toisensa jälkeen odottamaan aamu- tai iltapesuvuoroaan.
Kysyn seuraavana aamuna kylppärin vapautumista odottavalta teiniltä, onko hänelle tarpeen käynnistää kännykän ajastinta mittaamaan suihkussaoloaikaa. Ohjeistan samalla, kenties jo sadatta kertaa, häntä ja muita suihkuvuoroaan odottavia lapsiani kastelemaan ensin hiuksensa ja koko vartalon, sammuttamaan suihkun shampoon ja saippuan levityksen ajaksi, ja huuhtelemaan sen jälkeen molemmat nopeasti yhdellä kertaa, päästä varpaisiin edeten.
Hetken päästä huomaan, että kellon viisarit ovat juosseet vauhdilla eteenpäin ja aamupesujono on lyhentynyt vain yhdellä henkilöllä.
Koputan kylppärin oveen ja kuulen suihkun sammuvan. ”Mä unohdin laittaa shampoon!” huikataan saman tien suihkukaapista. Huokaisen tiedostaen, että teinien huoleton suhtautuminen kulutetun veden määrään muuttuu viimeistään sitten, kun he muuttavat omilleen ja saavat maksettavakseen vesimittarin läpi juosseet kuluttamansa vesikuutiot.
Eurot ovat ajoittain vanhempien hyvää tarkoittavia neuvoja tehokkaampi ohjauskeino.
Kirjoittaja on Helsingin kaupunginvaltuutettu (kesk.), suurperheen äiti ja metsänomistaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
