Lainaisitko omaa autoasi naapurille? Vastaus kertoo sinusta yllättävän paljon

Oman auton lainaamisen sijaan voi myös itse tarjoutua kuskiksi kaverilleen ja pyytää tätä maksamaan polttoainekulut. Kuvituskuva. Kuva: Tapio Vesterinen

Koti|Ihmissuhteet

12.7.202606:00

Kolumni

Janica Pörhönen

Lainasitko autoa kaverillesi? Entä moottorisahaa tai ruohonleikkuria? Vehnäjauhoja?

Kysymys siitä, lainaako omaisuuttaan toiselle, riippuu siitä, kuka pyytää. Rahan lainaamiseen en tässä tekstissä perehdy.

Lainan antaminen toiselle riippuu myös lainaajan tarkoituksesta. Lainaisin autoa vanhemmilleni, jos heidän autonsa olisi rikki. Kun kyse on läheisestä perheenjäsenestä, lainaaminen ei tunnu velvoitteelta vaan auttamiselta. Tiedän, että hekin auttaisivat minua, jos olisin pulassa.

Lainaksi antaminen ei ole helppoa, sillä kyse on omaisuudesta ja omistajuudesta, joihin kiteytyy esimerkiksi hallinnan tunteita. Toisaalta lainanottajankin rooli rakentuu vastuulle.

Joskus lainaaminen saattaa johtaa kierteeseen, jossa ystävä lainaa jatkuvasti jotakin. Se voi olla merkki taloudellisesta hyväksikäytöstä.

Toisaalta lainaamisen helppous tai vaikeus kertoo ihmisen persoonallisuudesta. Lainaaja voi olla liian kiltti. Haluttomuus lainata toiselle mitään – edes sokeripakettia – kertoo ehdottomuudesta tai itsekeskeisyydestä, joka voi olla joko tietoista tai tiedostamatonta.

Lainan antamisella on myös synkät puolensa. Seuraava tarina on tosi: Nainen lainasi miespuoliselta naapuriltaan autoa. Nainen tarvitsi apua kulkemiseen, mies halusi auttaa perheellistä naista. Keli oli huono, ja moottoritiellä nainen ajoi kolarin. Auton keula meni murskaksi. Nainen selvisi onnettomuudesta säikähdyksellä.

Ajoneuvon korjaus olisi maksanut paljon, eikä sitä olisi kukaan halunnut enää ostaa, joten mies toimitti autonsa romuttamolle. Nainen olisi kyllä halunnut maksaa naapurille rahaa aiheuttamastaan vahingosta, mutta kiltti mies ei sitä jostain syystä halunnut.

Kristillisestä etiikasta kumpuava kultainen sääntö kehottaa tekemään toiselle niin kuin toivoisi itselleen tehtävän. Tätä sääntöä soveltaen meidän tulisi siis auttaa toisiamme, myös lainata asioita.

Kultainen sääntö toimii toisaalta myös toisinpäin: Meidän pitää kunnioittaa itseämme sen verran, ettemme anna oman omaisuutemme luisua toisten käsiin. Ensisijaisesti on huolehdittava itsestään, vasta sitten voi auttaa muita.

Saksalaisen filosofin Immanuel Kantin moraalinen periaate nimeltään kategorinen imperatiivi heijastaa kristillistä etiikkaa. Tämän käsityksen mukaan ihmisen pitäisi toimia vain sellaisten periaatteiden mukaan, joista voisi muodostaa yleisen kaikkia koskevan lain.

Jos kaikki suomalaiset lainaisivat autoa kaverilleen, jolle ajoneuvo ja sen tekniikka on vieras, voisi tuloksena olla ainakin kolareiden määrän lisääntyminen.

Kategorisessa imperatiivissa on tärkein oppi lainaamiselle. Ihmistä ei tulisi kohdella välineenä eli hänestä ei saa hakea vain hyötyä. Lopulta lainaaminen on kuitenkin tapa pyytää apua, kunhan sitä ei tee jatkuvasti ja mukana on kunnioitus, rehellisyys ja luottamus.