Lukijalta: Kyläkoulujen lakkauttaminen ei ole säästö vaan pysyvä kulu
Koulun lakkauttaminen kiihdyttää lapsiperheiden poismuuttoa, heikentää palvelurakennetta ja rapauttaa kylien yhteisöllisyyttä, kirjoittaa Jarkko Laine. ”Pitkäaikaisia myönteisiä aluevaikutuksia ei ole pystytty osoittamaan.”
Kyläkoulu. Kuvituskuva. Kuva: Sanne KatainenKyläkoulujen lakkauttaminen esitetään maaseudulla usein välttämättömänä ratkaisuna, kun oppilasmäärät laskevat ja kuntatalous kiristyy. Harvemmin pysähdytään kysymään, mitä tutkimus kertoo lakkautusten pitkäaikaisista vaikutuksista.
Kotimainen tutkimus ei tue väitettä, että kyläkoulujen lakkauttaminen olisi vahvistanut paikkakuntien elinvoimaa tai taloutta pitkällä aikavälillä.
Päinvastoin suomalaisissa tutkimuksissa ja useissa tapausanalyyseissä toistuu sama havainto: koulun lakkauttaminen kiihdyttää lapsiperheiden poismuuttoa, heikentää palvelurakennetta ja rapauttaa kylien yhteisöllisyyttä. Pitkäaikaisia myönteisiä aluevaikutuksia ei ole pystytty osoittamaan.
Näennäinen säästö muuttuu monessa kunnassa pysyväksi kuluksi.
Taloudellisesti lakkautus näyttää usein säästöltä vain paperilla. Käytännössä kustannuksia siirtyy koulukuljetuksiin ja vastaanottavien koulujen kuormitukseen samalla, kun veropohja heikkenee perheiden muuttaessa pois. Näennäinen säästö muuttuu monessa kunnassa pysyväksi kuluksi.
Vähintään yhtä merkittävä, mutta päätöksenteossa usein sivuutettu ilmiö on se, mitä tapahtuu ennen varsinaista lakkautuspäätöstä. Pelkkä puhe koulun lakkauttamisesta ei ole neutraalia. Kun koulun tulevaisuus asetetaan julkisesti kyseenalaiseksi, perheet alkavat varautua: lapsia siirretään ennakkoon muihin kouluihin ja uudet perheet jättävät muuttamatta alueelle. Oppilasmäärä alkaa laskea nopeammin kuin väestökehitys yksin selittäisi.
Tätä ilmiötä voidaan kutsua ennakoivaksi näivettymiseksi tai itseään toteuttavaksi ennusteeksi. Lopulta pienentynyttä oppilasmäärää käytetään perusteena lakkautukselle – vaikka osa laskusta on seurausta itse lakkautuspuheesta.
Maaseudun elinvoimaa ei rakenneta epävarmuudella. Lapsiperheille tärkeintä ei ole yksittäinen palvelu, vaan ennustettavuus. Kyläkoulu on kylän viimeinen peruspalvelu ja vahvin signaali siitä, onko maaseudulla tulevaisuutta.
Jos haluamme elävän maaseudun myös jatkossa, ratkaisut on rakennettava tutkitun tiedon ja vakauden varaan – ei epävarmuuden politiikalle.
Jarkko Laine
Kurikka
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
