
Katsoin tuoreen raumalaiselokuvan, joka sai teattereissa vaivaiset 9 000 katsojaa ‒ teoksen laatu yllätti täysin
Suurelta yleisöltä ohi mennyt elokuva on ylpeästi paikallinen puhetapaansa myöten.
Samuel Kujala ja Anna Rosaliina Kauno tekevät nappisuoritukset Jossain on valo joka ei sammu -elokuvan pääosissa. Kuva: Mikko Parttimaa/Elokuvatuotantoyhtio Made 2025Suomalaisia elokuvia katsellessa tulee mieleen, että yritetään tehdä niin kamalan kovasti kansainvälistä, ettei elokuva puhuttele lopulta ketään. Ei kansainvälistä yleisöä, muttei myöskään suomalaista.
Ajatus pulpahti jälleen mieleeni, kun katselin kotisohvaltani tuoreen suomalais-, anteeksi, raumalaiselokuvan nimeltä Jossain on valo joka ei sammu (2025).
Raumalaislähtöisen Lauri-Matti Parppein esikoisohjaus on nimittäin kaikkea sitä, mitä väkisin maailman markkinoille yrittävät suomalaiselokuvat eivät yleensä ole. Siis vilpitön, ylpeästi juureva ja itse tekemisen ilosta tehty elokuva.
Elokuva palkittiin seitsemällä Jussilla.
Nämä ansiot tunnistettiin onneksi myös Jussi-gaalassa, jossa Jossain on valo joka ei sammu palkittiin viime maaliskuussa peräti seitsemällä Jussilla.
Niin sanottua suurta yleisöä teos ei sen sijaan löytänyt, sillä teattereissa elokuva sai alle 10 000 katsojaa.
Toivoa sopii, että teos kokee vielä uuden tulemisen suoratoistopalveluissa, sillä kyseessä on todellinen täysosuma.
Jossain on valo joka ei sammu -elokuvan musiikit äänitettiin kuvausten yhteydessä. Kuva: Tero AhonenElokuva kertoo tarinan kansainvälisesti menestyneestä huilistista Paulista (Samuel Kujala) ja hänen yrityksestään löytää elämänilo itsemurhayrityksen jäljiltä.
Alussa Helsingin taidekuplaan kyllästynyt Pauli palaa nuolemaan haavojaan kotikaupunkiinsa Raumalle, jossa odottavat vanhemmat (Mari Rantasila, Jarkko Pajunen) yrittävät auttaa mieleltään järkkynyttä nuorukaista parhaansa mukaan. Hankalaa kuitenkin on.
Paranemisprosessi käynnistyykin kunnolla vasta, kun Pauli kohtaa kaupungilla sattumalta vanhan koulukaverinsa, omaehtoista äänitaidetta tekevän Iiriksen (Anna Rosaliina Kauno).
Rauman murretta puhuva, punk-henkinen Iiris on taidejargonia vastustava tee se itse -ihminen, eli draaman kannalta täydellinen vastinpari kaavoihin kangistuneelle Paulille.
Loppuelokuvan keskeinen jännite onkin seurata, pääseekö Pauli vihdoin Iiriksen johdolla ulos ahtaasta kuorestaan kohtia toisia ihmisiä ja omalta tuntuvaa elämää.
Käsitellyksi tulevat tämän kysymyksen ohella monet aiheet aina ystävyydestä ja rakkaudesta siihen, mistä taiteessa on oikeastaan lopulta kysymys.
Elokuvan ehdotus vastaukseksi jää mieleen loppuiäksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat




