Antti J. Jokiselle oli tärkeää, että suomalaiset ikimetsät näkyvät Kullervon tarinassa. Sopivia kuvauspaikkojen löytäminen kesti kuitenkin vuoden. Kuva: Jarno Artika
Ohjaaja Antti J. Jokinen selätti työuupumuksen
Antti J. Jokinen yritti tehdä Kalevala-elokuvaa jo 15 vuotta sitten, mutta silloin hän ei saanut rahoitusta kasaan.
Antti J. Jokinen ohjasi mittavan suurelokuvan Kalevalasta. Kuva: Jarno ArtikaElokuvaohjaaja Antti J. Jokinen muutti elämäntapojansa loppuunpalamisen takia. Paha työuupumus johti vuonna 2020 siihen, että hän joutui jättäytymään pois Omerta 6/12-elokuvan tekemisestä.
Nyt mies voi taas hyvin, ja Jokisen uusi elokuva Kalevala: Kullervon tarina tuli ensi-iltaan 16. tammikuuta.
Urheilutaustasta oli suuri hyöty siinä, että Jokinen palasi työkuntoon. Hän pelasi aikanaan koripalloa SM-sarjassa Tapiolan Hongassa.
”Lääkärit sanoivat heti, että se tulee auttamaan, kun olet urheillut puoliammattimaisesti 30-vuotiaaksi. Kehomuisti on niin häkellyttävän pitkä. Nykyään elän taas terveellisesti. Käyn kävelemässä, punttisalilla ja pelaan tennistä”, Jokinen kertoo.
Paraneminen uupumuksesta ja masennuksesta kesti kolme vuotta, ja se oli todella rankka kokemus. Jokisen mukaan lapsuuden unelma-ammatista muodostui myös riippakivi.
”Tein liikaa töitä ja rupesin yhdistämään omaa identiteettiäni ohjaajana ja ihmisenä. Elokuvien ohjaaminen on työni, ja Antti Jokinen on perheenisä, aviomies ja hassuttelija. Nämä täytyy pitää erillään toisistaan.”
Antti J. Jokinen kaipaa takaisin koriskentille, mutta pelit on pelattu 57-vuotiaana.
”Tässä prosessissa painostani putosi 22 kiloa. Yritin mennä pelaamaan korista Namikan ikämiehiin, mutta valitettavasti selkä ei enää kestä. Peleissä tulee sen verran tönimistä.”
Kullervon tarina on yli 5 miljoonan euron budjetilla yksi Suomen kalleimmista elokuvista.
Antti J. Jokinen yritti tehdä Kalevala-elokuvaa ensimmäisen kerran jo 15 vuotta sitten, mutta silloin hän ei saanut rahoitusta kasaan.
Suoratoistopalvelut tekivät Jokiselle ison palveluksen, koska ne ovat opettaneet ihmiset katsomaan ulkomaankielisiä elokuvia. Myös Jalmari Helanderin veriset Sisu-elokuvat ovat näyttäneet, että suomalaisille toimintafilmeille on kysyntää maailmalla.
”Minä halusin, että Kaleva-elokuva on kansallisesti omaleimainen. Se sopii myyttiseen tarinaan. Tällä kertaa kukaan tuottaja ja rahoittaja ei sanonut, että elokuva pitää tehdä englanniksi”, Jokinen kertoo.
Antti J. Jokinen on tehnyt aikaisemmin elokuvan muun muassa Sofi Oksasen Puhdistus-kirjan pohjalta, ja se myytiin useisiin kymmeniin maihin. Kalevalassa on kuitenkin vielä enemmän kansainvälistä potentiaalia.
”Joka maassa on omat sotamarsalkkansa ja menestyskirjansa, mutta Kalevalassa on Tolkieninkin kautta jotain, minkä ihmiset tunnistavat. J. R. R. Tolkien kirjoitti itsekin teoksen Kullervon tarinasta”, Jokinen muistuttaa.
”Elokuvien ohjaaminen on mun työni, ja Antti Jokinen on perheenisä, aviomies ja hassuttelija.”
Elias Lönnrotin kokoama Kalevalan (1835) pohjalta on tehty aiemminkin Suomessa filmisovituksia. Esimerkiksi vuonna 1959 ilmestyi jähmeä suomalais-neuvostoliittolainen yhteistyöelokuva Sampo, ja Jari Halonen ohjasi 2013 omaperäisen tulkinnan kansalliseepoksesta (Kalevala – Uusi aika).
Yle Areenassa on myös parhaillaan katsottavissa Kalle Holmbergin 1980-luvun alussa ohjaama neliosainen suursarja Rauta-aika. Jokisen mukaan Kalevala antaa paljon mahdollisuuksia mielikuvitukseen ja omiin tulkintoihin.
”Tutkin tarkkaan Lönnrotin kulkemat matkat ja reitit. Kirjoitin 15 vuotta vanhan käsikirjoituksen kokonaan uusiksi ajatuksella, että Suomessa on oikeasti ollut tällainen veljesten välinen riita. Samalla riisuin elokuvasta pois kaiken fantasian”, Jokinen sanoo.
1100-luvulle sijoittuvassa elokuvassa Kalervon ja Untamon välinen veljesviha johtaa kokonaisen kylän verilöylyyn. Jokisen mukaan Suomessa on edelleen paljon puhumattomuutta ja sukulaisten välistä vihanpitoa.
”Kun näytin elokuvan Nurmeksessa ja Joensuussa, paikalla oli vanhempia miehiä, joille vaimo oli varmaan pakottanut laittamaan puvun päälle. Miehet tulivat leffan jälkeen kättelemään ja kiittämään voimakkaasta katselukokemuksesta. Ne ovat elokuvantekijälle mahtavia hetkiä”, Jokinen sanoo.
Elias Lönnrotin kokoaman Kalevalan (1835) pohjalta on tehty aiemminkin Suomessa elokuvasovituksia. Kuva: Jarno ArtikaAntti J. Jokiselle oli tärkeää, että suomalaiset ikimetsät näkyvät Kullervon tarinassa. Sopivia kuvauspaikkojen löytäminen kesti kuitenkin vuoden.
”Minulle tuli shokkina, että ikimetsiä on valitettavasti enää 1–3 prosenttia metsien pinta-alasta. Jos olisi biljonääri, ostaisin järjettömät määrät suomalaista metsää ja rupeaisin suojelemaan niitä”, Jokinen sanoo.
Kullervon tarinaa kuvattiin muun muassa Pohjois-Karjalassa ja Lapissa Hiidenportin kansallispuistossa, Pumpulikirkolla ja Riisitunturilla. Kuvauksiin saatiin luvat Metsähallitukselta ja tuotannossa tehtiin selkeät turvallisuusjärjestelyt luonnon suojaamiseksi.
”Kuvauspäivänä lähdimme usein kello 4.30 hotellilta. Saatoimme ajaa autolla puolitoista tuntia ja sen jälkeen käveltiin vielä tunti pitkospuita. Pumpulikirkolla ei ollut niitäkään. Aika monet ovat hämmästelleet elokuvan nähtyään, että oho onko Suomessa oikeasti tällaisia paikkoja.”
Myös Antti J. Jokisen puoliso Krista Kosonen näyttelee Kalevala-elokuvassa. Perhe elää ruuhkavuosia, sillä pariskunnalla on 3- ja 10-vuotiaat lapset.
”Lapsemme kävivät kuvauksissa vain kääntymässä ja enimmäkseen he lilluivat Nurmeksessa Bomban kylpylässä. Lasten on vaikea ymmärtää, että ihmiset ovat niin keskittyneitä elokuvan kuvauksiin. Vietimme perheen kanssa illat ja viikonloput yhdessä hotellilla”, Jokinen sanoo.
”Kuvauspäivänä lähdimme usein kello 4.30 hotellilta. Saatoimme ajaa autolla puolitoista tuntia ja sen jälkeen käveltiin vielä tunti pitkospuita.”
Varsinkin vanhempi sukupolvi muistaa hyvin Antti J. Jokisen isän, Ylen pitkäaikaisen urheiluselostajan ja -toimittajan Juha Jokisen (1937–2023).
”Isä ei ollut elokuvista kiinnostunut, vaan urheilu oli hänen DNA:nsa. Siitäkin 70 prosenttia oli tennistä”, Antti J. Jokinen sanoo.
Jokinen alkoi haaveilla elokuvaohjaajan ammatista jo pikkupoikana. Hän kävi katsomassa isänsä kanssa teatterissa vanhoja Johnny Weissmullerin tähdittämiä Tarzaneita, ja ne tekivät kovan vaikutuksen.
Nurmijärvellä harjoiteltiin huolella Tarzan-huutoa.
”Tein 8-vuotiaana kaitafilmille ensimmäisen elokuvani. Ohjasin, tuotin ja käsikirjoitin sen itse ja näyttelin myös Tarzania. Äiti oli ryijymatolla alligaattorina. Myöhempiä suosikkielokuvia olivat Martin Scorsesen ohjaama Raging Bull (Kuin raivo härkä) ja Ben-Hur.”
Antti J.Jokinen pärjäsi koulussa niin hyvin, että hän olisi voinut hakeutua opiskelemaan muuallekin kuin elokuva-alalle.
”Isä vei minut saunaan. Hän heitti löylyä, eikä päästänyt lauteilta pois. Isä ehdotti, että mitä jos menisit opiskelemaan ensin vaikka kauppakorkeaan ja sitten elokuvakouluun. Näin olisi joku ammatti taustalla. Minä sanoin, että mitä jos teen toisinpäin”, Jokinen kertoo.
Antti kertoo, että hän on perinyt jääräpäisen luonteen isältään Juha Jokiselta.
Jokinen pääsi opiskelemaan elokuvaa Yhdysvaltoihin Itä-Carolinan yliopistoon. Opinnot lahjakas urheilija rahoitti koripallostipendillä. Vanhemmat antoivat ratkaisulle täyden tukensa.
Antti J. Jokinen tekisi mielellään lisää Kalevala-elokuvia. Esimerkiksi Sammon ryöstö olisi kuvattavissa elokuvan keinoin.
”Katsojat päättävät ja ei mennä asioiden edelle. Nyt lomaillaan.”
Antti J. Jokinen
Elokuvaohjaaja Antti J. Jokinen on syntynyt vuonna 1968 Nurmijärvellä.
Esikoiselokuva oli vuonna 2011 ilmestynyt The Resident. Ohjannut myös elokuvat Puhdistus, Kätilö, Pahan kukat, Helene ja Kalevala: Kullervon tarina.
Naimisissa näyttelijä Krista Kososen kanssa. Perheeseen kuuluvat yhteiset lapset Selma ja Aapo. Aiemmasta liitosta aikuinen poika Paavo.
Asuu Helsingissä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
