Pomeranssipuu voi hyvissä kasvuolosuhteissa saavuttaa yli 500 vuoden iän. Sen hedelmät muistuttavat pieniä, kovakuorisia appelsiineja. Kuva: Säde Aarlahti

Jouluruoissa, leivonnaisissa ja glögissä käytettävät mausteet ovat yksi vanhimmista joulun perinteistä. Niillä juhlistettiin Pohjolan jouluja jo silloin, kun asumukset vielä olivat vaatimattomia savupirttejä.

Useimpien joulun mausteiden alkuperä löytyy Kaakkois-Aasian trooppisilta seuduilta. Sieltä mausteet ovat kauppiaiden ja valloittajien mukana matkanneet muualle maailmaan jo tuhansia vuosia sitten.

Mausteneilikka on pienehkö ainavihanta puu, joka kasvaa luonnonvaraisena Indonesian trooppisilla saarilla.  Kuva: Flickr/Leonora Enking

Nykyisten joulupiparkakkujen esikuvina lienevät toimineet Välimeren maissa leivotut hunajakakut, joihin lisättiin vahvoja mausteita paitsi tuomaan makua, myös pidentämään säilyvyyttä.

Eksoottisten mausteiden käyttöä on kasvattanut myös tietämys niiden terveellisyydestä: useissa mausteissa on eteerisiä öljyjä, jotka rajoittavat taudinaiheuttajien leviämistä.

Satoisia ja koristeellisia muskottipuita kasvatetaan Aasiassa sekä hyöty- että koristekäyttöön.  Kuva: Flickr/Lee Coursey

Hyvistä ominaisuuksista huolimatta ei useimmilla suomalaisilla vielä kaksisataa vuotta sitten ollut arjessaan varaa mausteisiin, olivathan ne harvinaisia ja kalliita. Joulu, juhlista jaloin, teki tähän kuitenkin poikkeuksen. Niinpä piparkakuissa maistuvat arvokkaat ja harvinaiset inkivääri ja neilikka, vieläpä muskottipähkinä ja pomeranssikin.

Kaneli, neilikka ja muut tutut joulun mausteet ovat matkanneet pitkän tien, ennen kuin ne ovat päässeet osaksi keskitalven pohjoista juhlaa. Tässä kanelia, joka on siis kanelipuun kuivattua kuorta. Kuva: Säde Aarlahti

Kaneli on vanhimpia tunnettuja mauste- ja lääkekasveja. Mausteena käytetään puun kuivattua kuorta. Alkuperäinen ceyloninkaneli ( Cinnamon verum ) on kotoisin Sri Lankasta, mutta nykyään ceyloninkanelia viljellään laajasti monissa Kaakkois-Aasian maissa. Nykyisin kaneli kerätään useimmiten kassiakanelipuista ( C. aromaticum ), joista mauste saadaan tuotettua selvästi edullisemmin.

Inkivääri oli pippurin ohella Euroopan käytetyimpiä mausteita 1300-luvulla. Maavarresta voi kokeilla kasvattaa inkivääriä myös itse. Kuva: Säde Aarlahti

Inkivääri ( Zingiber officinale ) on kapealehtinen, ruohovartinen kasvi, joka kuuluu samaan kasviheimoon kardemumman ja maustekurkuman kanssa. Myös inkiväärin alkuperäinen levinneisyysalue löytyy Kaakkois-Aasiasta. Nykyisin sitä kasvatetaan muun muassa Intiassa.

Tropiikissa aluskasvina kasvavaa inkivääriä voi kokeilla kasvattaa myös itse. Otollisin aika kasvatuksen aloittamiseen on varhain keväällä. Täytä sopiva ruukku hiekansekaisella mullalla ja asettele muhkuraiset maavarrenpalat ruukun pinnalle puoliksi mullan peittoon.

Aseta ruukku huoneenlämpöön valoisalle ikkunalle ja huolehdi siitä, että multa ruukussa säilyy hieman kosteana. Varo kastelemasta ruukkua liikaa, sillä liian märässä maavarret pilaantuvat.

Ruukussa kasvava inkivääri saattaa kesän kuluessa venyä reilun metrin korkuiseksi. Ulkona inkivääri viihtyy tuulensuojaisella paikalla poissa terävimmästä paahteesta. Kuva: Säde Aarlahti

Hyvällä tuurilla inkivääri lähtee vahvaan kasvuun ja tuottaa kesän lopulla myös satoa. Sato on valmista korjattavaksi, kun lehvästö alkaa osoittaa ränsistymisen merkkejä, tai kasvi kasvattaa esiin kukinnon.

Mausteneilikka ( Syzygium aromaticum ) on myrttikasvien heimoon kuuluva, ikivihreä puu, joka kasvaa luonnonvaraisena Indonesiassa Molukkien Maustesaarilla. Mausteeksi kerätään puun kukkanuppuja. Leikkokukkina käytettävien neilikoiden kanssa mausteneilikalla on yhteistä vain nimi, sukua toisilleen lajit eivät ole.

Myös pomeranssi eli karvasappelsiini ( Citrus aurantium ) on alun perin kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Se on sitruspuu, joka on jo ammoin kehittynyt pomelon ( C. grandis ) ja mandariinin ( C. reticulata ) välisestä risteymästä.

Pomeranssin hedelmiä on käytetty sekä mausteena että hilloissa, ja sen kukkia on hyödynnetty hajusteissa. Oranssit hedelmät muistuttavat appelsiineja, mutta ovat niitä pienempiä, eivätkä sovellu tuorekäyttöön. Niiden kuori on kuitenkin hyvin aromaattinen.

Koska pomeranssi menestyy hyvin monenlaisilla kasvupaikoilla, käytetään sitä nykyisin usein appelsiinilajikkeiden perusrunkona.

Perinteikkäiden ja kallisarvoisten mausteiden joukkoon kuuluu myös muskottipähkinä, jota jauhetaan muskottipuun ( Myristica fragrans ) siemenistä. Laji on kotoisin mausteneilikan kanssa samoilta kotiseuduilta Indonesian Molukeilta. Ennen löytöretkien aikaa muskotti-maustetta kuljetettiin muinaista silkkitietä pitkin myyntiin Aasian ja Euroopan ylimystöille.

Nykyisin muskottipuita viljellään monilla alueilla Indonesiassa, Intiassa ja Karibialla. Meillä mausteeksi on totuttu käyttämään muskottipähkinää, mutta samasta kasvista kerätään mausteeksi myös muskottikukkaa.