Luulin olevani ihan hyvä kierrättäjä – salapoliisiksi minusta ei kuitenkaan aina ole

Kierrätysohjeiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Kuva: Janiko Kemppi

Kierrättämisen luulisi olevan tänä päivänä helpompaa kuin koskaan. Erityisesti taloyhtiöissä ei montaa metriä tarvitse kierrättäjän kävellä. Sen kun laittaa roskat kotona oikeisiin astioihin ja tyhjentää ne kierrätyspisteellä.

Voi, kun kierrättäminen olisikin näin helppoa.

Uutisoimme lokakuussa siitä, miten muovisia pakastuspusseja ei tulisi laittaa muovinkeräykseen. Myönnän, että itse olen ne aina sinne laittanut, joten tämä oli itselleni aivan uutta.

Muovinkierrätysastiaan tulisi laittaa vain sellaisia muoveja, jotka ovat olleet joskus jonkin tuotteen pakkauksia. Pakastuspussit eivät tällaisia ole. Maalaisjärkeen ei kannata siis kierrätyksessä luottaa.

Kierrätysuutinen sai minut ajattelemaan entistä tarkemmin kierrätystapojani sekä sitä, kuinka helppoa kierrättäminen oikeasti on. Jos muovi ei kuulu muoviroskien joukkoon, mihin se sitten kuuluu? Entä mitä pitää tehdä mehutölkeille, joissa on muovinen korkki?

Vastaus löytyy tavallisesti itse pakkauksesta. Esimerkiksi aamulla juomani mehutölkki päätyi sellaisenaan kartongin joukkoon, koska ohjeistus luki suurella purkin kyljessä. Aina ohjeistukset eivät ole kuitenkaan näin helppoja ja kierrättäjältä vaaditaan todellista salapoliisintyötä.

Pakastuspussi ei muovinkeräykseen kuulu. Kuva: Janiko Kemppi

Helpoin tapa valmistajalta olisi ilmoittaa vain yhdellä lauseella, mihin roskiin pakkaus kuuluu. Joskus ohjeet voivat mennä yli, ja tuloksena voi olla vaikeaselkoisia värssyjä. Näin esimerkiksi luki erään tomaattirasian pohjassa:

”No tää on 100-prosenttisesti kierrätettävä, fönärikin on puukuitua – maasta olet tullut, maahan olet menevä.”

Eli, laitanko tämän nyt biojätteeseen maaviittauksen vuoksi vai kartonkiin? Tarkemmalla tarkastelulla taitoksen alta löytyi tarkempi ohjeistus:

”Litistä ja palauta rasia ikkunan kanssa kartonkikeräykseen.”

Olen huomannut, että erityisesti ulkomaisissa tuontituotteissa maininnat kierrätyksestä voivat olla hyvinkin vaikeaselkoisia. Esimerkiksi erillisiä koodeja ei mielestäni tulisi kuluttajan lähteä selvittämään.

EU:n uusi pakkaus- ja pakkausjäteasetus tuli voimaan viime helmikuussa. Asetuksen tarkoituksena on edistää kierrätystä ja pakkausten uudelleenkäyttöä.

Asetus kieltää tiettyjen kertakäyttöisten muovipakkausten käytön, kuten tuoreiden hedelmien ja vihannesten (alle 1,5 kg) pakkaamisen kertakäyttömuoviin. Lisäksi ”erittäin kevyet” muoviset kantokassit ovat kiellettyjä. Muovikassien kulutus saisi olla korkeintaan 40 kappaletta asukasta kohti vuodessa.

Kierrätyksen edistämiseksi EU edellyttää, että kaikkien pakkausten tulisi olla kierrätettäviä viimeistään vuonna 2030. Pakkaukset ja jäteastiat pitää myös merkitä lajittelun helpottamiseksi.

Kierrätyksen osalta EU:ssa otetaan siis lähivuosina entistä suurempia harppauksia. Itselleni kuluttajana ja kansalaisena olisi tärkeintä saada selkeä tieto siitä, mikä roska mihinkin kuuluu.

Kierrättämisen ei tulisi olla salapoliisityötä, jossa suurennuslasilla etsitään tietoja kierrätysohjeista.