Eine Hirvisellä on tapana leikkiä Edithin kanssa useita kertoja päivässä. Kuva: Eine Hirvinen
Eine jäi eläkkeelle ja tarjosi kodin Edith-kissalle: ”Yhdessä eläminen on molemminpuolista rakkautta”
Eine Hirviselle ja Edith-kissalle on muodostunut nopeasti sama päivärytmi, sillä he heräävät ja ruokailevat samaan aikaan.
Edith päätyi Pohjanmaalta Kankaanpään eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin ja sieltä Riihimäelle Eine Hirvisen luokse. Edith on valloittanut Eine Hirvisen lisäksi tämän lähipiirin: ”Kaikki sanovat, että onpa Edith kaunis kisu.” Kuva: Eine HirvinenKun Eine Hirvinen jäi eläkkeelle elokuussa 2024, hän päätti toteuttaa erään haaveensa. Hän halusi antaa kodin kissalle.
Mikään hetken mielijohde ei ollut kyseessä, sillä Hirvisellä oli ollut kissa aiemmin, kun lapset olivat pieniä. Viime vuosina hän oli puolestaan hoitanut lastensa perheiden lemmikkejä.
Eläkepäivillä hänen ei tarvitsisi murehtia, että lemmikki joutuisi olemaan pitkiä aikoja yksin, joten aika oli kypsä kehräävän ystävän etsimiselle. Nykyään Eine Hirvinen asustelee harmaa-valkoisen puolipitkäkarvaisen Edith-kissan kanssa.
”Kutsun häntä myös Prinsessa Pörröhännäksi.”
Se, miten Edith tassutteli osaksi Hirvisen elämää, oli lopulta pienten sattumusten summa.
Hirvinen oli jo pitkän aikaa seurannut Facebookissa Kankaanpään eläinsuojeluyhdistyksen (Kesy ry:n) toimintaa ja tykännyt yhdistyksen päivityksistä.
Hänellä ei ole sinänsä mitään kytköksiä kyseiseen satakuntalaiseen pikkukaupunkiin. Lopulta ystävä kehotti Hirvistä olemaan yhteyksissä Kankaanpäähän.
Kissapitoisen viestinvaihdon ja puhelujen jälkeen Kesy ry:ltä ehdotettiin Hirviselle lemmikiksi kolmevuotiasta kissaa, joka oli tullut yhdistykselle tiineenä.
Kun kissanpennut oli saatu luovutusikäisiksi ja sekä emo että jälkikasvu leikattu, emokissa Edithiä tarjottiin Hirviselle.
”Vastasin, että olen juuri nyt kaupassa, mutta että soitan pian takaisin”, Hirvinen muistelee puhelua.
Ostosten jälkeen Hirvinen suuntasi läheiseen eläintarvikekauppaan ja osti kissalle ruokakipon ja hiekkalaatikon lapion. Vasta siinä vaiheessa hän muisti, että hänen piti ilmoittaa myös eläinsuojeluyhdistykselle.
”Soitin, että älkää laittako Edithistä ilmoitusta mihinkään, minä kyllä otan hänet.”
Edith kehrää kuin rukki ja antaa rapsuttaa myös mahasta.
Lokakuussa Hirvinen lähti siskonsa kanssa noutamaan Edithiä parinsadan kilometrin päästä Kankaanpäästä.
Eine Hirvisestä ja Edithistä on tullut tiivis kaksikko, sillä he heräävät ja ruokailevat samaan aikaan. Toki Edithillä on lisäksi aina tarjolla raksuja ja raikasta vettä.
Edithin kissanpäiviin kuuluu muun muassa tinttiliven seuraamista, eli pikkulintujen katselua ikkunasta. Mirri nauttii myös laservalopisteen, rapinapallon ja hiirilelujen jahtaamisesta. Kun ilmat lämpenevät, Edith saa uuden tähystyspaikan lasitetulta parvekkeelta.
Edithin turkki on sen verran pörheä, että karvat pysyvät parhaiten ojennuksessa harjaamalla. Harjaaminen onnistuu, kun kisua hieman harhauttaa herkkujen avulla.
Kun Edith kaipaa silitystä, kisu tulee antamaan merkin puskemalla Hirvisen jalkoja.
”Meillä on tapana tehdä niin, että menen lattialle rapsuttelemaan. Edith kehrää kuin rukki ja antaa rapsuttaa myös mahasta”, Hirvinen kuvailee.
Kissaystävän kanssa eläminen on ollut juuri niin mukavaa kuin Eine Hirvinen ajattelikin. Kissan touhuja on mukava seurailla, ja Hirvinen on huomannut, että myös Edith tykkää seurailla kaksijalkaisen kämppäkaverinsa puuhia.
”Kissan kanssa eläminen on molemminpuolista rakkautta, mutta ihmisen pitää muistaa, että hänellä on myös iso vastuu lemmikistä. Eläimen tarpeisiin kannattaa oikeasti perehtyä”, Hirvinen muistuttaa.
Jos kissan haluaa ottaa, Hirvinen kannustaa olemaan yhteyksissä eläinsuojeluyhdistykseen.
”Etenkin aikuiset kissat voivat joutua odottamaan kotia kauankin.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
