Timo J. Tuikka on paitsi kirjailija myös historioitsija. Hän on tutkinut väitöskirjassaan presidentti Urho Kekkosta. ”UKK oli isänmaallinen sutki”, Tuikka luonnehtii. Kuva: Petteri Kivimäki
Tunturi-Lapin poikien elämä oli pelkkää työtä ja sitten tuli sota: ”Silloin monissa pohjoisen paikoissa siirryttiin takaisin kivikaudelle”
Vaikka Lapinkylä henkilöineen on fiktiivinen paikka, näkyy romaanissa tekijänsä tausta historioitsijana sekä yhteys Lappiin.Jyväskylä
Kirjailija Timo J. Tuikka kertoo kirjassaan Kylä, josta pojat katosivat Lapin poikien tarinoita. ”Pojat ovat yhteiskunnassamme suuressa syrjäytymisvaarassa”, hän sanoo. Kuva: Petteri KivimäkiKirjailija Timo J. Tuikan tuoreessa romaanissa Kylä, josta pojat katosivat pureudutaan kuvitteellisen Lapinkylän vaiheisiin ja ihmiskohtaloihin kolmen sukupolven ajan, talvisodan alkamisesta vuoteen 2024.
Tuikan hersyvä, ronski ja ilmaisuvoimainen kerronta maalaa korutonta kertomaa länsikairan ihmisten kohtaloista. Varsinkin monien kirjassa esiintyvien nuorten miesten kohtalona on ennenaikainen hauta.
”Halusin tuoda esiin erityisesti Tunturi-Lapin poikien ääntä. Koen, että virallisessa historiankirjoituksessa se on jäänyt vähäiselle huomiolle”, itse Muoniosta lähtöisin oleva Tuikka kertoo.
”On hyvä, että Suomessa on 2000-luvulla tuotu aiempaa paremmin esiin arjen sotahistoriaa ja naisten kokemuksia sota-aikana. Mutta suurimmat kärsijät sodassa ovat nuoret miehet”, Tuikka pohtii.
Tarina lähtee käyntiin Tornionjokilaakson metsäsavotoilta, joilla nuoret miehet ja jopa vain hieman yli kymmenvuotiaat pojat huhkivat.
”Elämä Tunturi-Lapissa oli tuohon aikaan yhtä työntekoa. Ja kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 1939, piti nuorten miesten lähteä rintamalle. Pohjoisen kouluttamattomilla kiväärimiehillä oli sodissa suurin kuolleisuusriski”, kirjailija toteaa.
”Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 1939, piti nuorten miesten lähteä rintamalle. Pohjoisen kouluttamattomilla kiväärimiehillä oli sodissa suurin kuolleisuusriski.”
Timo J. Tuikka on ansioitunut presidentti Urho Kekkosen tutkimisessa. Tuikka opiskeli ja väitteli Jyväskylän yliopistosta. Väitöskirja on nimeltään Kekkosen konstit.
Vaikka Lapinkylä henkilöineen on fiktiivinen paikka, näkyy romaanissa tekijänsä tausta historioitsijana sekä yhteys Lappiin.
”Kirjassa on runsaasti yhtymäkohtia todellisiin historian tapahtumiin niin sota-aikana kuin sodan jälkeisinä jälleenrakentamisen vuosina. Mutta tarinasta risteää myös runsaasti vaihtoehtoisia pieniä kehityskulkuja, joilla ei ole tekemistä todellisuuden kanssa”, Tuikka avaa.
Kirjailijan mukaan fiktio antaa enemmän vapauksia todellisten historiallisten tapahtumien käsittelyyn.
”Yksi tärkeä teema on totaalinen hävitys, jonka Lappi kohtasi Lapin sodassa. Etelä-Suomi siirtyi rauhanaikaan, mutta monissa pohjoisen paikoissa siirryttiin takaisin kivikaudelle, kun saksalaiset polttivat hetkessä maan tasalle vuosisatojen työn.”
”Etelä-Suomi siirtyi rauhanaikaan, mutta monissa pohjoisen paikoissa siirryttiin takaisin kivikaudelle, kun saksalaiset polttivat hetkessä maan tasalle vuosisatojen työn.”
Lohdutonta ja veristä sota-aikaa seuraa Lapissa jälleenrakentamisen kausi, jolloin hyvinvointi ja toimeliaisuus levittäytyvät Suomen syrjäisiin pohjoisiin kyliin saakka.
”1960- ja 1970-luvuilla Lapinkylässäkin elämänmeno on aika vilkasta ja elävää”, Tuikka kommentoi.
Kun vuodet vierivät, alkaa rakennemuutos rassata pohjoisia kulmakuntia. Muuttoliikettä ohjautuu enenevissä määrin Etelä-Suomeen ja Ruotsiin. Monet sosiaaliset ongelmat kärjistyvät.
”1980-luvulla alkaa niin sanottu yhteiskunnan rationalisointi, jonka johdosta aletaan kunnista vähentää työpaikkoja. Vaikutukset pohjoisen pienissä kunnissa ovat negatiivisia.”
Nykypäivää lähestyttäessä matkailun merkitys korostuu Lapissa yhä enemmän.
”Matkailu Lapissa on monitahoinen asia. Se tietenkin tuo paljon työtä ja toimeentuloa, mutta visiot matkailun kehittämisessä ovat valtavia. Aiheellinen kysymys on, mietitäänkö Lapin kehittämistä liikaa vain matkailun kannalta ‒ ja tuleeko kantokyky jossain vaiheessa vastaan?” Tuikka kysyy.
Kantokyvyllä Tuikka viittaa niin paikallisten asukkaiden sietokykyyn suurensuurten turistilaumojen kanssa kuin ympäristön kestokykyyn.
”Pohjoiseen halutaan rakentaa matkailun Mekkaa, uutta Kanariaa. Aika näyttää, miten kestävällä pohjalla tämä kaikki on.”
Digiaika tuo mukanaan uudenlaista osattomuutta. Älypuhelimen näyttö kahlehtii teinit tenhoonsa Tunturi-Lapissa siinä, missä kaikkialla muuallakin.
Timo J. Tuikka
Jyväskylässä asuva kirjailija ja historioitsija.
Julkaissut muun muassa esseistisen tietokirjan Vitutuksen voima, romaanin Kekkosen salaiset päiväkirjat sekä väitöskirjan "Kekkosen konstit": Urho Kekkosen historia- ja politiikkakäsitykset teoriasta käytäntöön 1933–1981.
Syntynyt Oulussa 1975. Asunut lapsuutensa ja nuoruutensa Lapissa Muonion kunnassa.
Tuikka on kritisoinut Suomen poliittisen järjestelmän nykyistä tilaa. Hän lopetti eduskuntavaaleissa äänestämisen vuonna 2015, mutta kertoo murtaneensa äänestyslakkonsa viime vaaleissa.
Tuikka kuvailee romaanin tyylisuuntaa arktiseksi maagiseksi inhorealismiksi.
Kirjassa ovat vahvasti läsnä Lappiin perinteisesti liitettävät elementit: karunkaunis luonto, uskonnollisuus, keskustapuolue, kommunismi, mielisairaudet, viina, väkivalta ja seksi ‒ sekä valon ja pimeyden jyrkkä vastakohtaisuus vuodenaikojen kierrossa.
”Erityisesti luvussa Arktinen hysteria näitä stereotypioita tarkastellaan ja pöllytetään. Vaikka kirjan kerronnassa on mukana liioittelua ja mustaa huumoria, niin kyllähän nämä ilmiöt myös osittain pitävät paikkansa.”
Kirjassa viljellään runsaasti Tornionlaakson murretta, joka lyö teokseen omaleimaisen ja paikallisen leiman.
Inhorealistisen kuvauksen lomassa uiskentelee maagisia elementtejä. Esimerkiksi talvisodassa myöhemmin loppunsa kohtaava Pekka Mattila kuulee päässään äänen hetkeä ennen voittoisaa taistelua venäläisjoukkojen kanssa:
”Hän kuuli päässään vanhan naisen äänen. Akka kertoi tarkasti, mitä nuoren miehen olisi tehtävä. Sotilas yritti karkottaa opastavan äänen, mutta kuuli sen sanovan:
”Tässä ploomussa solet voittava!”
Samassa Pekka näki tumman merkin nousevan tunturin takaa. Tumma merkki leijaili korkeuksiin ja hohti vain hetken pastellinsävyisessä horisontissa, mutta Pekka ehti tunnistaa siitä syntymämerkkinsä ääriviivat.”
Kylä josta pojat katosivat -romaani julkaistiin 8. huhtikuuta 2025.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
