
Pariisin hienostobaarissa pelätään ja palvellaan natseja
Ritzin baarimestari -romaani on aidontuntuinen aikamatka vuosien 1940–1944 rotuseulontaan alistettuun Pariisiin.
Lukukokemuksena teos on vaativaan makuun sovitettu kimara. Siitä voisi syntyä kiehtova elokuva tai draamasarja. Kuva: Roberto Frankenberg, SiltalaSaksalaisjoukot valtasivat Pariisin 14. kesäkuuta 1940. ”Ranska murtui kuin sokeripala absinttilasissa.” Seurasi neljä nöyryytysten vuotta.
Loistohotelli Ritzin seurapiirejä kuhiseva baari täyttyi SS-upseereista.
Hekin olivat persoja maineikkaan baarimestari Frank Meierin sekoituksille.
Historiallisiin podcasteihin erikoistunut toimittaja Philippe Collin hyödyntää dokumentteja taitavasti. Esikoisromaani Ritzin baarimestari on värikäs ja aidontuntuinen aikamatka vuosien 1940–1944 rotuseulontaan alistettuun Pariisiin.
Ammatissaan ylivertainen Meier on hienostuneimman sosieteetin arvostama mies. Hän on tottunut palvelemaan Gabrielle Chanelia, Ernest Hemingwayta, Picassoa ja Matissea. Kulttuurikeskustelut ja juorut ovat hänen työnsä taustasorinaa. Juomasekoituksistaan hän on julkaissut kirjan.
Mutta hänellä on hengenvaarallinen salaisuus: hän on juutalainen. Ja juutalainen on myös hänelle läheinen oppipoika. Jospa paras piilo on vihollisen silmien alla, niin lähellä että jää katveeseen?
Päätös kysyy pokkaa ja sitä Meierillä on, kun natsit iltaisin rentoutuvat baareista parhaimmassa. Sinne, kuninkaallisten ja kulttuurikerman suosimiin ylellisiin sviitteihin majoittuu myös valtakunnanmarsalkka Hermann Göring Ranskassa käydessään ja viihtyy baarissa.
Kirjassa vilisee henkilöitten ja tuotemerkkien nimiä. Ne osaltaan luovat autenttisuuden tuntua.
Saksalaisten mielistely syö sielua, vaan vaihtoehto pakottaa nielemään protestin. Salassa punotaan verkostoja, joissa tehdään mitä uskalletaan.
Niissäkään Meier ei jää toimettomaksi. Sodan vuosista kukaan ei selviydy ehyenä, vaikka henki säilyisikin.
Romaani on faktan ja fiktion luonteva sekoitus. Teoksen lopussa on kuvakooste osasta todellisia henkilöitä, heissä mukana on hotellin johtajan piinattu kaunotarvaimo Blanche Auzello, jota Meier jumaloi.
Kirjassa vilisee henkilöitten ja tuotemerkkien nimiä. Ne osaltaan luovat autenttisuuden tuntua.
Ylellisyys näyttäytyy irvokkaana, kun taustalta kuultaa se, mitä ulkopuolella koko ajan tapahtuu. Lukukokemuksena teos on vaativaan makuun sovitettu kimara. Siitä voisi syntyä kiehtova elokuva tai draamasarja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat




