Vahvan syysvärin köynnökset luovat draamaa lokakuiseen puutarhaan

Leiskuvan syysvärin saava imukärhivilliviini ( Parthenocissus quinquefolia ) voi kiivetä helposti 6–8 metrin korkeuteen. Kuva: Säde Aarlahti

Talvea kohti ollaan jo menossa, mutta köynnösten myötä puutarha ei lepokaudellakaan ole autio. Lehtien varistua piirtyvät esiin niiden kiemuraiset versostot, joissa voi nähdä yhtä aikaa kauneutta ja rujoutta.

Villiviini on kasvi, jonka olemassaoloa ei kesällä juuri edes huomaa. Toisin on ensimmäisten kylmien syysöiden jälkeen. Lehtien leiskuva puna nostaa köynnöksen pihan kiistattomaksi valtiaaksi ja saa jopa pihan vaahteroiden ruskan näyttämään jossain määrin vaatimattomalta.

Punakoison ( Solanum dulcamara ) värikkäät marjat ilahduttavat oksissa pitkälle syksyyn. Niiden myrkyllisyys kannattaa kuitenkin pitää mielessä. Kuva: Säde Aarlahti

Köynnökset tuovatkin pihalle usein väriä ja elämää vielä loka-marraskuussa, kun monet muut puutarhan kasveista ovat jo vaipuneet talvilepoon. Koska köynnöksille usein varataan pihassa tuulensuojainen paikka, eivät myöskään kylmät tuulet pääse riepottamaan niiden lehtiä. Niinpä köynnösten ruska säilyy usein kauniina puiden ruskaa pidempään.

Lehtien lisäksi monen syksyisen köynnöksen versoja koristavat värikkäät marjat. Näin on muun muassa köynnöskuusamilla ja punakoisolla. Molempien edellä mainittujen lajien marjat ovat kuitenkin ihmiselle myrkyllisiä. Linnut sen sijaan syövät niitä mielellään. Monen köynnöksen uumenista kuuluukin syksyllä salaperäistä rapinaa, kun rastaat hyödyntävät oksiston suojaa ja niiden tarjoamaa ravintoa.

Ruohovartinen mantšuriankärhö ( Clematis mandshurica ) kasvaa perennojen tavoin, mikä parantaa lajin talvenkestoa. Sen sirot siemenhöytyvät tuovat syksyiseen puutarhaan valoa ja iloa. Kuva: Säde Aarlahti

Köynnökset sykähdyttävät muhkeudellaan monesti myös lehtien varisemisen jälkeen. Ryöpyiksi kietoutuneet oksastot ovat kuin talven patsaita tai mystisiä hahmoja, jotka pakkasöiden myötä saavat harteilleen kimaltavaa kuuraa ja sittemmin myös lunta. Usein versoihin jää keikkumaan muutama yksittäinen lehti tai siemenhahtuva, jotka myöhäissyksyn maisemassa näyttävät nekin kauniilta.

Köynnösten käyttöä puutarhoissa arkaillaan usein, koska niitä pidetään työläinä ja herkästi paleltuvina. Lajien joukossa on kuitenkin monia kestäviä vaihtoehtoja, jotka eivät taimivaiheen jälkeen juuri hoitoa kaipaa. Lajeista talvenkestävimpiin kuuluvat pienikukalliset kärhöt, villiviinit ja humala, joita voidaan kasvattaa suojaisilla paikoilla Lapissakin.

Viinien suvussa on myös hieman harvinaisempia, kauniita syysköynnöksiä. Kuvan amurinviini (Vitis amurensis) menestyy Etelä- ja Keski-Suomessa. Kuva: Säde Aarlahti

Arat jalokärhöt ja köynnösruusut kuuluvat niihin lajeihin, jotka Suomen oloissa tulee laskea talven ajaksi maahan tai kietoa pakkashuovan suojaan. Niiden sekä muiden hieman arempien köynnösten talvehtimista voi lisäksi varmistaa suojaamalla kasvien juuristoalue talviturpeella, havuilla tai kuivilla lehdillä.

Talvisuojauksen aika on kuitenkin vasta sitten, kun maa on kevyesti jäätynyt ja sää viilennyt talviseksi. Liian varhain paikalleen laitetut suojat keräävät kasvin tyvelle hautovaa kosteutta, joka ennemmin vahingoittaa kuin suojaa köynnöstä.

Pihan syyssiivouksen yhteydessä köynnöksistä on kätevä leikata muutama pitkä verso, jotka kieputetaan kranssipohjiksi odottamaan talven askarteluhetkiä. Muuten köynnökset eivät syksyllä juuri leikkausta kaipaa. Vasta keväällä voidaan seurata, miten ne heräilevät talvilevosta ja tarpeen tullen leikata pois paleltuneet latvat.