
”Meitä vanhoja ukkoja on ravisteltava”– pohjoisen metsäkiistoilla on pitkä historia
Viime vuonna julkaistu Lakkasuo-teos oli jättimenestys, ja pian ilmestyy suomeksi sen jatko-osa.
Metsän omat -sarjan aloittanut Lakkasuo on saanut innoitusta Ulrika Lagerlöfin oman suvun naisista. Kuva: Linda Broström, OtavaNaisten metsäsuhteesta on kirjoitettu Suomessa ansiokkaasti ja pitkään sekä faktaa että fiktiota.
2020-luvulta mieleen tulevat esimerkiksi Jenni Räinän tietokirja Kulkijat, Maaria Haikolan Kämppäemäntiä ja laivakokkeja, Maria Turtschaninoffin romaani Suomaa, Linnea Kuuluvaisen Metsän peitto sekä Anni Kytömäen Margarita ja Mirabilis.
Metsäasiat kiinnostavat ilmeisesti myös Ruotsissa, jossa Ulrika Lagerlöfin Lakkasuo on ollut valtava hitti.
Suomeksi kirja julkaistiin viime vuonna, ja pian ilmestyy suomeksi sen jatko-osa Valkomaa. Myöhemmin Metsän omat -nimisen kirjasarjan on määrä täydentyä trilogiaksi.
Lakkasuossa on kaksi päähenkilöä ja aikatasoa. Nykyhetkeä edustaa suuren metsäyhtiön viestintäosastolla työskentelevä keski-ikäinen metsänhoitaja Eva.
Pomo lähettää Evan Pohjois-Ruotsiin selvittämään hankalaa viestintäjupakkaa. Metsäaktivistit ovat pysäyttäneet hakkuut yhtiön ostamassa leimikossa ja saaneet median puolelleen.
Vaikka Evalla on samalla paikkakunnalla sukua ja tuttavia, hän lähtee matkaan haluttomasti. Toisaalta hänellä on seudulla myös perintömetsäpalsta, jota hänen pitää käydä katsomassa.
Romaani tarjoaa asiantuntevaa kuvausta pohjoisten metsäkiistojen taustoista.
Toisessa tarinajuonteessa seurataan Evan isoäidin Sivin pestiä savottakämpän kokkina 1930-luvun lopulla. Miten 18-vuotias kykenee ruokkimaan kymmenen nälkäistä metsätyömiestä alkeellisissa oloissa?
Kirjailija Ulrika Lagerlöf työskentelee itse metsäviestinnän parissa, ja yksi romaanin suurista ansioista on asiantunteva ja kiihkoton kuvaus pohjoisten metsäkiistojen syistä ja taustoista.
Norlantiin sijoittuvassa kärhämässä ei ole kyse vain vanhan metsän ja sen harvinaisten kääpien suojelusta. Mukana kummittelee myös ikivanha maankäyttökiista metsäsaamelaisten ja ”ruotsalaisten” välillä.
Osittain kyse on sukupolvien törmäyksestä. Aktivisteista äänekkäin edistää lähinnä omaa markkina-arvoaan somemaailman huomiokilpailussa. Metsäyhtiön paikallispomo puolestaan toteaa Evalle, että ”meitä vanhoja ukkoja on ravisteltava hieman”.
Teoksen molempiin aikatasoihin liittyy myös katkeransuloinen rakkaustarina. Sekä Siv että Eva joutuvat tekemään vaikeita valintoja ihmissuhteissaan.
Oman mausteensa kirjaan tuovat yksinhuoltajaäidin ja -isän suhteet lapsiinsa, joiden arvot ovat erilaiset kuin aiemmalla polvella.
Lakkasuo toimii hyvin itsenäisenä teoksena, vaikka jotkin arvoitukset jäävät vastausta vaille. Valkomaa-kirjassa sekä Sivin elämäntarinaan että Evan metsäsuhteeseen luvataan lisävalaistusta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat






