Ilmastonmuutos ei välttämättä tuo eksoottisia kasveja suomalaisten puutarhoihin – kevät on liian epävakaa ja syksy liian pimeä

Kesäkurpitsoista on lämpiminä kesinä saatettu saada sato tavallista myöhempään. LEHTIKUVA / Sari Gustafsson.  

Suomen kasvuvyöhykkeitä olisi hyvä päivittää, sanoo Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Juha Aalto STT:lle.

Suomi on tällä hetkellä jaettu kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen kasvien kasvuolosuhteiden mukaan. Ne toimivat ohjenuorana esimerkiksi maanviljelijöille ja puutarhureille, jotta he tietäisivät, mitä kasveja milläkin alueella voi ja kannattaa kasvattaa. Vyöhykkeet jaetaan kasvukauden pituuden ja lämpötilan sekä talviolosuhteiden perusteella.

Ilmaston lämpeneminen työntää kuitenkin nykyisiä vyöhykkeitä pohjoisemmaksi. Kasvukausi pitenee ja lämpenee. Se voi tarkoittaa, että uudet kasvit selviävät entistä pohjoisempana.

Kasvit eivät kuitenkaan ole ainoita eliöitä, joiden elinolosuhteita lämpeneminen voi parantaa. Myös sellaiset kasvien tuholaiset, jotka eivät aiemmin ole pärjänneet kylmässä ilmastossa, voivat nyt selvitä Suomessa.

Kurpitsantaimi on suojattu harsolla, jotta halla ei pääse puremaan.  Kuva: Säde Aarlahti

Ilmaston lisäksi kasvin menestykseen vaikuttavat esimerkiksi kasvupaikan valo-olosuhteet ja maaperän laatu. Kasvupaikan paikallisilmaston kannalta tärkeitä tekijöitä ovat myös maaston muodot ja läheiset vesistöt. Hallanvaara on painanteissa yleisempää, kun taas vesistön läheisyys tasaa lämpötilavaihteluita.

Ilmatieteen laitos kehitti ensimmäisen kasvuvyöhykekartan jo vuonna 1986, ja sitä on päivitetty 2000-luvun alkupuolella. Aalto kuitenkin arvelee, että ilmastonmuutos on muuttanut vyöhykkeitä sen jälkeen. Uudelleenmäärittelylle olisi siis jo tarvetta.

Aallon mukaan Ilmatieteen laitoksella on ollut suunnitelmissa, että vyöhykkeitä määriteltäisiin uudelleen lähivuosina.

”Tällä on käytännön merkitystä monille toimijoille: maanviljelijöille, puutarhureille ja myös ihan tavallisille ihmisille.”

Biologi ja tietokirjailija Leena Luoto painottaa STT:n haastattelussa, että kasvuvyöhykkeitä tärkeämpiä kasvin kasvua määrääviä tekijöitä ovat valo ja lämpö. Hänen mukaansa ei voida siis yksioikoisesti sanoa, että keskilämpötilojen kohotessa Suomessa voitaisiin pian kasvattaa eteläisiä kasveja, sillä valon määrä tai luonnollinen vaihtelu eivät muutu.

Luoto ei allekirjoita, että vyöhykkeitä pitäisi lähteä siirtämään, vaan eniten huomiota pitäisi kiinnittää kasvuolosuhteisiin. Hänen mukaansa tärkeintä olisi huomioida ilmastonmuutoksen aiheuttama ääri-ilmiöiden yleistyminen.

”Keskiarvohan voidaan saada kahdella tavalla, joko on hyvin tasaista tai sitten hyvin äärevää.”

Toukokuu on ollut keskimääräistä kylmempi, mikä on jarruttanut muun muassa viljojen orastumista.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Ääri-ilmiöt ovat haitaksi monille kasveille. Luoto nostaa esimerkiksi kuluneen kevään. Maalis- ja huhtikuussa oli tavallista lämpimämpää, mutta toukokuu on ollut keskimääräistä kylmempi. Monet kasvit heräsivät ja ryhtyivät kasvamaan liian aikaisin ja saattoivat vaurioitua kylmän palattua.

Syksyllä puolestaan ongelmaksi muodostuu se, että valon määrä pysyy samana, vaikka lämpötila olisi aiempaa korkeampi. Kasvit eivät voi käyttää syksyn lämpimiä päiviä hyväksi, jos valoa ei kuitenkaan ole tarpeeksi.

Liian lämpimänä syksynä kasvit eivät välttämättä ymmärrä alkaa valmistautua talveen eivätkä sitten kestäkään kylmää, kun talvi yllättää.

”Tällaista aurinko-olosuhdetta ei ole muualla maailmassa”, Luoto sanoo.

Esimerkiksi kirsikat vaurioituvat keväällä herkästi, jos kylmä ilma tulee vielä takaisin, kun ne ovat jo ehtineet puhjeta kukkaan. Kuva: Marita Waenerberg

Kesien lämpeneminen voi olla eduksi toisille lajeille ja haitaksi toisille.

Etelän oloihin tottuneet kasvit saattavat hyötyä lämpimämmästä ja pidemmästä kasvukaudesta mutta herätä keväällä liian aikaisin ja jatkaa kasvamista syksyllä liian pitkään. Esimerkiksi persikat ja kirsikat vaurioituvat keväällä herkästi, jos kylmä ilma tulee vielä takaisin, kun ne ovat jo ehtineet puhjeta kukkaan.

Osa lajeista voi myös hyötyä lämpenevistä kesistä. Harrastajat ovat Luodon mukaan saaneet esimerkiksi maissista hyviä satoja viime vuosina.

Jotkin lajit puolestaan kärsivät lämpenevästä maaperästä. Esimerkiksi salaatin, porkkanan ja sipulin sadot ovat jääneet tavallista niukemmiksi.

Suomessa jo viljeltyjen kasvien istuttamisessa on Luodon mukaan tärkeää ajoittaa kylväminen oikein, jotta kasvit eivät vaurioidu liiasta lämmöstä. Lajikkeen valinnassa kannattaa suosia esimerkiksi hitaammin herääviä kasveja ja kiinnittää huomiota siihen, mihin aikaan ne kukkivat.

Lämpötila voi vaikuttaa myös satokauteen. Esimerkiksi kurkuista, kurpitsoista ja kesäkurpitsoista on lämpiminä kesinä saatettu saada sato tavallista myöhempään.

Luodon mukaan ilmastonmuutos näkyy selkeästi puutarhoissa, koska lämpötilan vaihtelu vaikuttaa kasveihin niin paljon.

”Puutarhojen merkitys ilmastonmuutoksessa on jäänyt liian pienelle huomiolle”, sanoo Biologi ja tietokirjailija Leena Luoto. Kuva: Säde Aarlahti

Puutarhoilla voi myös olla tärkeä rooli ilmastotoimissa, Luoto sanoo. Yksittäinen puutarha on pieni, mutta niitä on Suomessa paljon ja usein keskellä asutusalueita. Esimerkiksi siirtolapuutarhojen kasvillisuus voi Luodon mukaan olla hyvin monipuolista, kun palstat poikkeavat toisistaan.

Puutarhaan on Luodon mukaan tärkeä valita mahdollisimman paljon kasvipeitteisyyttä ja erilaisia kasvilajeja.

”Puutarhojen merkitys ilmastonmuutoksessa on jäänyt liian pienelle huomiolle.”