Kaikki valmiina vai tavarat aina levällään? Tämä jakaa ihmiset kahteen ryhmään
Toisille järjestys tuo mielenrauhan, toisille keskeneräisyys kuuluu tekemiseen. Erot näkyvät niin harrastuksissa kuin arjessakin, kirjoittaa Jyrki Karkinen kolumnissaan.
Toisilla työkalut ovat aina oikeilla paikoillaan ja työpiste valmiina seuraavaan projektiin. Kuva: Seppo Samuli17.7.202620:30
Olen huomannut, että ihmisillä on kaksi aivan erilaista tapaa suhtautua vapaa-ajan harrastusprojekteihin.
Tämä pätee, oli kyse sitten nikkaroinnista, kalastuksesta, puutarhanhoidosta tai vaikkapa sukkien kutomisesta.
Eräs ystäväni on innokas kalamies. Hän kalastaa ympäri vuoden, kesällä tietysti veneillen ja talvella verkoilla jään alta.
Kerran ”äijäviikonlopun” aikana seurasin vähän tavallista tarkemmin hänen tapaansa käsitellä saalista. Jokainen käsittelyn vaihe ja fileerausveitsen liike oli tarkka kuin kirurgilla ja prosessi nakutti eteenpäin kuin hyvin öljytty kone.
Kaverini siirsi kalanperkeet saman tien ämpäriin ja asetteli valmiit fileet vatiin odottamaan jatkoa. Lopuksi hän pesi ja siivosi tarkasti paikat ja laittoi käyttämänsä työkalut niille varatuille omille paikoilleen.
Taisin asiasta hieman kehuakin, johon hän totesi: ”Pidän siitä, että seuraavaa kertaa varten on valmiit mestat”.
Myöhemmin, kun savustettu lohi oli syöty ja iltaa vietettiin, jäin pohtimaan, miten erilaisia tapamme tehdä työtä ovat.
Omaa toimintatyyliäni voisi kuvailla sanoin "luova kaaos". Päällekkäisiä projekteja on lukemattomia, ja jokainen etenee omaan tahtiinsa.
Yksi projekti odottaa varaosia, toinen lisätietoa siitä, miten jokin erikoisosa puretaan ja kasataan.
Toisinaan projekti jää odottamaan, koska seuraava vaihe on likainen, kuolettavan tylsä tai lähes liian vaikea toteuttaa omin voimin.
Ulkopuolisen silmissä tapani tehdä asioita voi näyttää pelkältä kaaokselta: tavarakasoja siellä täällä, eikä mikään tunnu valmistuvan koskaan.
Todellisuudessa asia ei kuitenkaan ole näin. Projektit ja niiden eri vaiheet ovat mielessäni kuin hakemisto kirjassa.
Kimmoke asioiden etenemiseen voi olla monenlainen: visuaalinen (roikkuva kaapinovi – korjaa), jokin tapahtuma (paketti tuli – varaosa saapui), uusi tieto (näin purat startin solenoidin), tuntoaistiin perustuva kokemus (ruohonleikkuri täristää – tarkista terän tasapaino) tai sosiaalinen syy (vieraita tulossa – siirrä projektimoottori pois olohuoneen lattialta).
Tai sitten vain kiireen keskellä on aikaa tehdä jokin projekti valmiiksi.
Merkittävä osa kokonaisuutta on se, että hyväksyn keskeneräisyyden. Tämä on jotakin, mikä on myrkkyä ”valmiin mestan” ihmisille – kaikki keskeneräinen ärsyttää, ja rauha palaa vasta, kun projekti on valmis.
Ehkä suurimmat törmäykset syntyvät silloin, kun kaksi täysin erilaista tapaa tehdä asioita joutuvat jakamaan saman arjen, työtilan tai autotallin. Toisen tapa tehdä asioita voi tuntua aivan väärältä.
Vaikka tavat tehdä asioita eroavat kuin yö ja päivä, se ei tarkoita, että toinen olisi toista parempi. Olemme yksinkertaisesti erilaisia, ja valmista tulee, vaikka reitti lopputulokseen olisi erilainen.
Onneksi samaan maailmaan mahtuvat niin valmiit mestat kuin luovat kaaoksetkin.
Mikä on sinun tapasi toimia? Onko kaikki aina valmiina, vai alkaako jokainen projekti työkalujen etsimisellä?
Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
