Tässä on hampurilainen, joka pelasti Provinssini

Tarinan päähenkilö ennen H-hetkeä. Kuva: Heino Iso-Tuisku

Kaksi päivää. Kaksi kokonaista päivää vettä, kuraa ja sitä hajua, joka syntyy, kun sadetakit, märät sukat ja lämmin lonkero yhdistyvät festarikansan yhteishenkeen. Edes päälavan liekinheittimistä ei ollut lämmittämään. Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että koko elämä oli muuttunut märäksi teltaksi ja kylmäksi makkaraperunaksi.

Lauantai-iltapäivä. Järkyttävä nälkä, kengät painavat kuin synti ja sielu on yhtä harmaa kuin Itämeren lokki. Ja sitten – kuin valo pilvien takaa ilmestyy Treffi Pubin grillikärry. Se ei ollut suunnitelma, se oli vaisto. Kuin nälkäinen kompassi, joka osoitti suoraan ruokailualueelle.

Tilasin juustohampurilaisen. Ei mitään kikkailua vaan, pihvi, cheddarjuusto, tryffelimajoneesi ja sämpylä. Koko festarien kurjuus suli pois kuin cheddar kuuman pihvin päällä. Kaverit, lämmin burgeri ja rasvasta tehty ruokailualueen ilmakehä, onko parempaa sadepäivän kruunua?

Tämä kokemus alleviivasi sen yksinkertaisen totuuden: mitä enemmän ruoan eteen on valmis kärsimään, sitä paremmalta se maistuu. Cheddar-burgeri ei ollut pelkkä välipala. Se oli lunastus. Se oli muistutus siitä, että Provinssi on ihmisen parasta aikaa.