"Aika lailla kranaatilta näyttää" – MT:n toimittaja löysi juttureissullaan ammuksen näköisen esineen, paljastui sodanaikaiseksi suutariksi

Suutariksi paljastunut esine oli ruosteinen, ja siinä oli alumiininen kartiopää. Kuvaa on käsitelty, siinä on kaksi kuvaa, ympyrässä oleva on sama kranaatti kuin vieressä oleva. Kuva: Kuvat: Jouko Kyytsönen / Kuvitus: Juho Leskinen

Kranaatti makasi auringossa tien ja sillan poskessa. Kuva: Jouko Kyytsönen

"Katsopas Kari, mikä tuossa pötköttää", huikkasin Karille, valokuvaajalle, joka oli kanssani Askolassa tekemässä juttua maakaapelia maahan vetävästä työporukasta.

"Aika lailla kranaatilta tai joltain ammukselta näyttää."

Esine makasi maassa tien penkalla sillan kupeessa pari metriä tieltä. Lähellä oli jo tehty joen alitus putkella kaapelia varten, kapistus oli varmaan löytynyt siinä yhteydessä. Mutta miksi se oli heitetty tien penkalle?

Mietin, että mitä pitäisi tehdä. Olin käynyt 1970-luvulla alokasajan Haminassa kranaatinheitinkomppaniassa. Jos ilmoittaisin poliisille, niin olisiko aika nolo juttu, jos se olisi joku rakennustyömaan luotipaino ja mies on intin krh-komppanian käynyt. Olin tosin viestijaoksessa, selitin itselleni.

Kari kehotti olemaan viemättä esinettä kotiin. "Siinä on alumiinipää, joka voi hapettua, jolloin sen alla olevaan fosforiin pääsee happea ja se voi räjäyttää koko jutun."

Karihan oli varsinainen asiantuntija. Päätin sitten jättää ammuksen paikalleen ja ilmoittaa Itä-Uudenmaan poliisille.

Sieltä ei heti saanut ketään kiinni. Sitten älysin varoittaa kaivinkonemiehiä mahdollisesta vaarasta.

Sain poliisin Vantaalta langanpäähän ja sieltä kehotettiin soittamaan hätänumeroon, jos siellä oli mielestäni kranaatti.

No enhän ollut varma, mutta soitin silti 112:een. Sieltä luvattiin lähettää poliisi paikalle.

Kohta Porvoosta soittikin poliisi, ja kyseli, että olit kranaatin nähnyt?

"Niin tai ainakin sen tapaisen."

No onko siellä joku vartioimassa ja onko siellä ihmisiä liikkeellä?

Olin jo lähtenyt pois, mutta sanoin varoittaneeni kaivumiehiä, jotka näkivät paikalle eikä asutusta ollut lähellä. Poliisipartio kertoi lähtevänsä pian paikalle.

Seuraavana päivänä soittelin ensin kaivinkoneryhmälle, olivatko poliisit tulleet paikalle. Kyllä vaan puoliltapäivin, ja sitten sinne oli tullut ilmeisesti joku armeijan mies kolmen maissa, kuului vastaus. Seuraavana aamuna esine oli kadonnut.

Soittelin sitten vielä poliisille. Poliisi kertoi, että paikalle oli tilattu puolustusvoimien asiantuntija, ja kyllä: kapine oli kranaatti. Eli kannatti ilmoittaa.

Räjähdemies oli kertonut, että tällaisia kranaatteja on valmistettu paljon 1800-luvulta lähtien ja käytetty molempien sotien aikana. Ammusta olisi voitu käyttää esimerkiksi sillan tuhoamiseen.

Kranaatti oli siis räjähtämätön eli suutari. Asiantuntijan mukaan se ei varmaan enää olisi räjähtänyt, sillä musta ruuti menettää kostuessaan tehonsa.