Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Tiesitkö, että tällaisiakin paikkoja on? "Taiteilijaresidenssit ovat keitaita, joissa voit vapauttaa itsesi arjen huolista”

    Kuvataiteilija Ulla Remes on vetäytynyt kuukaudeksi Vuonislahden taiteilijaresidenssiin maalaamaan. Suomessa residenssejä on reilu kuusikymmentä.
    Ulla Remes on mukana Kuopion luovien alojen keskuksessa Myllyssä.
    Ulla Remes on mukana Kuopion luovien alojen keskuksessa Myllyssä. Kuva: Lari Lievonen

    Luovuus vaatii rauhaa ja hiljaisuutta kukkiakseen. Siksi kuva­taitelija Ulla Remes, 49, on vetäytynyt kuukaudeksi Taiteilijaresidenssi Hupeliin keskelle metsää Pohjois-Karjalassa. Vai pitäisikö sanoa keskelle järveä, sillä talo sijaitsee kapeassa Raapionniemessä. Sen itä–länsisuunnan ikkunoista pilkottaa Pielinen, Suomen neljänneksi suurin järvi.

    Residenssissä Remeksen päivät kulkevat eri rataa kuin arkena. Taiteilija nukkuu makuuhuoneen verhot auki, jotta hän herää aamulla auringon ensisäteisiin. Tänään silmät aukesivat kello 4:32. Remes nousi ihailemaan punertavaa maisemaa.

    ”Täällä ollessani haluan kokea kaiken, aamuauringosta lähtien.”

    Sitten taiteilija torkahtaa vielä hetken, nousee ja keittää kahvit. Päivän lehti jää lukematta, sitä ei tule talolle laisinkaan. Taiteilijatalossa ollessaan Remes välttää myös televisiota, radiota ja älypuhelinta.

    ”Minulle vetäytyminen tarkoittaa, että keskityn enemmän siihen, mitä tulee sisältä päin. Residenssit ovat keitaita, joissa voit vapauttaa itsesi arjen huolista ja mureista.”

    Aamukahvin jälkeen Remes pulahtaa Pieliseen.

    Taiteen ja kulttuurin läsnä­olo maaseudulla on monella tavalla merkittävää.

    Taiteilijaresidenssi Hupeliseen on suunniteltu kuvataiteilijan, kirjailijan ja tutkijan huoneet.
    Taiteilijaresidenssi Hupeliseen on suunniteltu kuvataiteilijan, kirjailijan ja tutkijan huoneet. Kuva: Lari Lievonen

    Päivä on vielä nuori, kun taiteilija siirtyy ateljeehen. Aamulla siellä on hyvä valo. Iltapäivällä Remes nostaa maalaustelineineen patiolle.

    Välissä pitää kuitenkin syödä lounas. Sitä varten Remes kävelee labradorinnoutaja Paten kanssa kilometrin Vuonislahden Kylätoimintakeskus Kukkoon, jossa on vanhan kyläkoulun jumppasaliin tehty lounaskahvila Sorotti.

    Kukossa Remes pääsee jutustelemaan paikallisten kanssa. Tutuksi ovat tulleet kylän persoonat ja suvut sekä ne, jotka ovat muuttaneet pois mutta palanneet takaisin.

    ”On ihana kuunnella ihmisten tarinoita. Jokaisen ihmisen tarina on kuulemisen arvoinen.”

    Kyläkeskuksen ansiosta Remes pärjää syrjäisessä majapaikassaaan ilman autoa. Kauppaan Lieksan keskustaan on matkaa 28 kilometriä.

    Välillä taiteilijan puoliso yöpyy residenssissä, ja hänellä on auto. Toisinaan kyydin saa Hupelin pitäjiltä, Vuonislahden taiteilijatalo ry:n puheenjohtajalta Reino Kuivalaiselta ja tämän vaimolta.

    Remes kertoo, että Kuivalaisen vaimo on sukua paikalliselle edesmenneelle kuvanveistäjälle, Eeva Ryynäselle. Pielisjärveltä, nykyisestä Lieksasta, on tullut myös muita taiteen ja kulttuurin tunnettuja nimiä, kuten kirjailija Heikki Turunen.

    Remes kokee, että taiteilija­talo mahdollistaa sen, että Pielinen, Lieksa ja Vuonislahti säilyvät jatkossakin kulttuurin kartalla. Residenssin rahoituksessa on kuitenkin ollut ongelmia, ja se sulkee pian ovensa.

    ”Taiteen ja kulttuurin läsnä­olo maaseudulla on monella tavalla merkittävää. Maaseutu­paikkakunnat tulevat esiin taide- ja kulttuurihistoriassa. Tällaisten residenssien ei pitäisi antaa hiipua ja sammua vaan tuoda kansainväliseen yhteistyöhön aktiivisemmin.”

    Hupelin rakennuttanut Vuonislahden taiteilijatalo ry ei ole pystynyt lyhentämään lainaa kiristyneiden vaateiden mukaisesti. Taiteilijatoiminta loppuu todennäköisesti juhannuksen jälkeen.
    Hupelin rakennuttanut Vuonislahden taiteilijatalo ry ei ole pystynyt lyhentämään lainaa kiristyneiden vaateiden mukaisesti. Taiteilijatoiminta loppuu todennäköisesti juhannuksen jälkeen. Kuva: Lari Lievonen

    Tämä on Remeksen ensimmäinen kerta taiteilijaresidenssissä kotimaassa, vaikka niitä riittää täälläkin. Suomen Taiteilijaseuran ateljeesäätiön vuonna 2018 tekemän selvityksen mukaan residenssejä oli ympäri maata reilu kuusikymmentä.

    Remes kertoo, että Pohjois-Savossa, missä hän asuu, ei kuvataiteilijaresidenssejä ole. Karjalassa niitä on kaksi, Hupeli mukaan laskettuna.

    Osa residensseistä perii taiteilijoilta maksua, osa ei. Toisinaan taiteilijoille jopa maksetaan palkkaa. Joissain taiteilijoiden toivotaan tekevän residenssiin julkinen teos oleskelunsa aikana.

    Jotta residenssiin pääsee, taiteilijan pitää tavallisesti esittää työsuunnitelmansa ja CV:nsä.

    Kymmenen viime vuoden aikana Remes on viettänyt aikaa ulkomaan residensseissä. Espanjassa Marbellassa ja Arenys de Marissa, Italiassa Materassa ja Firenzessä ja Kreikan Ateenassa. Ulkomailla Remes on halunnut verkostoitua ja saada kansainvälisiä vaikutteita.

    ”Firenzen taiteilijatalon vieressä kävin huokailemassa Michel­angelon David-patsaalle. Marbellassa residenssi oli vanhassa kaupungissa keskiaikaisen kirkon kupeessa. Vieressä oli flamenco-baari. Materassa residenssi oli rakennettu luoliin, jotka kuuluvat Unescon maailmanperintökohteisiin.”

    Paikat kuulostavat eksoottisen upeilta. Remes kuitenkin kertoo, että myös Vuonislahti on tehnyt kuopiolaiseen lähtemättömän vaikutuksen.

    ”Kaikessa tässä moninaisuudessa puhtaalla suomalaisella luonnolla, järvimaisemalla ja hiljaisuudella on jäljittelemätön paikka.”

    Remeksen Vuonislahdella maalaamat teokset käsittelevät muun muassa ilmastonmuutosta.
    Remeksen Vuonislahdella maalaamat teokset käsittelevät muun muassa ilmastonmuutosta. Kuva: Lari Lievonen

    Jo ennen kuin Remes osasi kirjoittaa, hän järjesti ensimmäisen taidenäyttelynsä mummolan vintillä. Sukulaiset maksoivat 50 penniä tai jopa markan, jotta he pääsivät katsomaan kivistä, tikuista ja sammaleesta tehtyä installaatiota.

    Pielavedeltä Pohjois-Savosta kotoisin oleva Remes haali nuorena kansan- ja kansalaisopistoista kaikki mahdolliset kuvataidekurssit: öljyvärimaalausta, akvarellia, grafiikkaa ja kuvanveistoa. Hänellä oli selkeä tavoite, tulla kuvataiteilijaksi.

    Kun Remes oli 17-vuotias, paikallinen kuvataideyhdistys kutsui hänet pitämään soolonäyttelyn. Sen järjestäminen oli innostavaa, mutta pelkällä taiteella eläminen alkoi epäilyttää.

    ”Mietin, että jos jään pelkästään taiteellisen ilmaisun varaan, taiteeni kapeutuu ja sisältö ohenee.”

    Lopulta Remes päätyi opiskelemaan Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Se tuntui luontevalta, koska taiteilija on kiinnostunut ihmisestä ja yhteiskunnasta.

    Nyt Remeksen työnkuvaan kuuluu maalaamisen lisäksi myös yhteisötaideprojekteja ja yrityskonsultointeja. Kuvataide on kuitenkin elämäntehtävä.

    ”Yksi keskeinen tehtäväni on tehdä näkyväksi hiljaisia signaaleja, joita näen ympäristössä, yhteisöissä ja tulevaisuudessa.”

    Ammatti: Kuva- ja yhteisötaiteilija, pedagogi sekä konsultti

    Koulutus: Teologian maisteri. Taideopintoja taideteollisesta korkeakoulusta, vapaasta taidekoulusta ja Helsingin yliopiston piirustussalilta

    Syntynyt: Pielavedellä

    Asuu: Kuopiossa

    Perhe: aviomies ja neljä aikuista lasta, kaksi lastenlasta ja kaksi koiraa