Kanikin osaa twerkata! Katso videolta, miten banaani saa pupukaverusten takapuolet hytkymään

Riemu ja Hupsis Hopsis rouskuttavat mielellään lehtikaalia. Ystävysten suurinta herkkua on kuitenkin banaani.  Kuva: Tanja Koski

Hiekka ja kivenmurikat lentelevät, kun päivä kääntyy iltaan eläinsuojeluyhdistys Kuuran eläinten turvakodissa Kokemäellä. Kanikaverukset Riemu ja Hupsis Hopsis ovat aloittaneet yövuoron kaivuutöissä.

”Tassut ovat aina hiekassa”, kertoo turvakotia pyörittävä Tanja Koski.

Riemu ja Lady Hoppelsson eli Hupsis Hopsis ovat todellisia maansiirtokoneita. Ne kuljettavat mahojensa avulla kilokaupalla hiekkaa ja nyrkin kokoisia kiviä pois koloista.

Kanikaveruksilla on oma 30 neliön katettu ulkotarha ja saman verran sisätilaa. Luukun kautta kulkeminen sisään ja ulos käy helposti vaikka keskellä yötä. Metrin syvyyteen maahan upotetut reunaverkot estävät kaneja karkaamasta.

”Ihmeteltiin keväällä, kun sulamisvedet hulahtivat kanojen mökin kohdalla maan alle. Kanit olivat kaivaneet viereisestä aitauksesta kanojen puolelle yli 10-metrisen tunnelin.”

Kosken mielestä Riemu ja Hupsis Hopsis ovat kuin vanha aviopari.

”Ensin toinen kaivaa tunnelin, mutta laittaa toisen mielestä kasan väärään paikkaan, jonka toinen sitten siirtää ja levittää eri tavalla. Se on loppumaton työmaa.”

Uroskani Riemu, koko nimeltään Riemu Simo Salama Esa Luppa Pongo, tuli turvakotiin pääkaupunkiseudulta viime vuonna.

Kani ei kuitenkaan näyttänyt Kosken mielestä Riemulta. Niinpä hän antoi sille lisänimen Simo Salama. Kosken tyttären mielestä Riemu oli sen sijaan aivan selvästi Esan näköinen.

Nimi sai jatkoa vielä klinikalla, jossa eläinlääkäri nimitti kania Lupaksi. Viimeisen silauksen antoi Riemun oma kanikummi, jonka mielestä Pongo olisi kuvaava nimi.

”Nimet tulivat heti ensimmäisten viikkojen aikana, mutta odotetaan tuleeko vielä jatkoa.”

Kaivaminen oli Riemun lempiharrastus jo Hupsis Hopsista edeltäneen noin yhdeksänvuotiaan, viime talvena menehtyneen Kylli-tädin kanssa.

Riemu jäi tuolloin hetkeksi yksin, kunnes sai vajaa vuosi sitten uuden ystävän kissanpentu Ihme Ismosta. Keväällä Koski sai tiedon Oulussa kotia vailla olevasta alle vuoden ikäisestä naaraskanista, joka näytti aivan edesmenneeltä Kylli-tädiltä. Vaikka välimatkaa oli monta sataa kilometriä, ei Koski voinut antaa tilaisuuden mennä sivu suun.

”Hupsis Hopsis oli ensin karanteenissa varman päälle pari kuukautta. Ensin käytiin moikkaamassa Riemua vain sylissä pitäen. Yhdistäminen tapahtui lopulta helposti ja siitä lähtien kanit ovat olleet kuin paita ja peppu.”

Hupsis Hopsis on luonteeltaan utelias ja kekseliäs. Se nauttii ongelmien ratkaisemisesta ja on turvakodin kaneista kovin kiipeilijä. Riemu taasen rakastaa silittelyä ja on pohdiskelevampi, ”hidas mies”, Koski kuvailee.

Eläinsuojeluyhdistys Kuuran yli 70 eläimellä on tarkat turvaa luovat päivärytmit ja rutiinit.

”Kaneilla ei ole ruokakuppia, vaan kaikki ruoka tarjoillaan niin, että se pitää etsiä. Nameja laitetaan pallomereen ja kiipeilytelineiden päälle.”

Kanin tärkeintä ruokaa on hyvälaatuinen heinä, Koski korostaa.

”Porkkanan voi antaa satunnaisena herkkuna, mutta mitään viljaperäistä ei pidä antaa.”

Kanikaverusten herkkuja ovat viherpelletit ja oksat, etenkin omenapuu. Yksi harvoin saatava superherkku on kuitenkin ylitse muiden.

”Banaani saa niiden pyllyt twerkkaamaan.”

Kaneille on tarjolla monenlaista aktiviteettia. Herkkupalat ne sukeltavat pallomerestä.