Eemeli Tuominen on viettänyt valtaosan lukioajastaan poikkeusoloissa, ja se on koulinut hänestä etäelämän ammattilaisen: "Asioiden tekeminen käsillä ja ulkoilmassa on virkistävää"

Vaikka koulumatka lyheni kahdesta kilometristä 0–3 metriin, päivittäisistä ulkoiluista täytyy silti muistaa pitää kiinni, pohtii loimaalainen Eemeli Tuominen. Kuva: Kari Salonen

Korona-arkea on takana vajaat yksitoista kuukautta. Jos on sattunut aloittamaan opintonsa syksyllä 2019 tai sen jälkeen, valtaosa opiskeluajasta on kulunut poikkeuksellisissa oloissa.

Yksi etäopiskelun ammattilainen on Novidan lukiossa Loimaalla toista vuotta opiskeleva Eemeli Tuominen. Loimaalta kotoisin olevan Tuomisen peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 9,2, mutta kun hän valitsi eri lukioiden välillä, voiton vei lopulta aamu-unien virittäminen huippuunsa. Lähilukio on kahden kilometrin päässä, joten matka taittuu pahimmassa kiireessä pyörällä alle viidessä minuutissa.

Kun Tuomisen lukiotaivalta oli takana puolisen vuotta, pandemia jysähti päälle ja etäopinnot alkoivat. Koulumatkakin lyheni 0–3 metriin riippuen siitä, aloittaako Tuominen koulupäivän sängyllä vai tuolilla istuen.

Vuoden 2020 kevätlukukausi maaliskuun puolivälistä kevätjuhlaan asti kului oman läppärin ääressä. Syyslukukaudella opiskelijat kuluttivat koulunpenkkejä kolmisen kuukautta, kunnes etäelämä kutsui taas. Etäilyä jatketaan toistaiseksi.

• Syntynyt 2003.
• Asuu Loimaalla Varsinais-Suomessa äitinsä, isäpuolensa ja pikkuveljensä kanssa sekä isän, äitipuolen ja kahden pikkusisaren kanssa.
• Opiskelee toista vuotta luonnontiedelinjalla Novidan lukiossa Loimaalla.
• Nuorisovaltuustojen liiton Nuva ry:n Lounais-Suomen piiri ry:n varapuheenjohtaja ja Suomen lukiolaisten liitto ry:n Lounais-Suomen piiri ry:n jäsenhankintavastaava.
• Harrastaa salibandya ja valokuvausta.
• Haaveilee pääsystä kansanedustajaksi.

Valtaosa Eemeli Tuomisen lukioajasta on ollut koronan leimaamaa. Etäopintoina hoituvat kaikki oppiaineet matematiikasta liikunnan tanssikurssiin. Kuva: Kari Salonen

Etäopetuksen laadussa on Tuomisen mukaan tapahtunut kehitystä. Viime vuoden keväällä etäopetus oli monelle opettajallekin täysin uusi asia, eikä varsinaista opetusta välttämättä edes saanut, vaan pelkkiä lukuläksyjä ja tehtävälistoja.

"Nyt joidenkin aineiden etäopetus on sillä tasolla, että voi luulla olevansa luokkahuoneessa", Tuominen kertoo.

Etäopintoina hoituvat tällä hetkellä kaikki aineet matematiikasta historiaan ja vanhojentansseihin liittyvään liikunnan kurssiin. Loimaalla vanhojentanssit on siirretty helmikuulta huhtikuulle, ja kevään koronatilanne näyttää, pitääkö tansseja siirtää vielä pidemmälle tulevaisuuteen.

Keskittyminen vaatii kotona hieman ylimääräistä vaivannäköä, sillä opettajan valvovat silmät ovat huomattavasti kauempana kuin vain parin metrin päässä. Tuominen muotoilee diplomaattisesti, että kotiympäristössä lukiolainen saattaa myös kohdata ilmiön, joka puuttuu lukiorakennuksesta.

"Tarkemmin sanottuna nuorten pikkusisarusten aiheuttama meteli voi nousta tasolle, joka häiritsee keskittymistä."

Hän pohtii, että etäopiskelussa sama asia kääntyy helposti sekä hyväksi että huonoksi puoleksi. Hyviin puoliin kuuluu esimerkiksi se, että päivän opinnot voi aloittaa vaikka tukka pörrössä heti herättyään. Toisaalta samasta syystä vuorokausirytmi menee helposti sekaisin.

Perinteiset kikat, eli säännöllinen uni- ja ruokailurytmi ja päivittäinen ulkoilu, auttavat Tuomisen mukaan jo pitkälle.

"Ylipäänsä tärkeää on se, ettei tuijota erilaisia näyttöjä 16 tuntia vuorokaudessa. Asioiden tekeminen käsillä ja ulkoilmassa on virkistävää."

Tammikuun puolivälissä Tuominen oli mielissään, kun taivaalta tuprutti kunnolla lunta. Nietosten taltuttaminen oli hyvää vaihtelua näppäimistön näpyttämiselle.

"Myönnän, että lumen kolaamista tuli käytettyä hieman myös tekosyynä kotitehtävien välttelylle", Tuominen kertoo.

Vaikka etäopiskelu ei olekaan ollut Tuomiselle ylivoimaisen hankalaa, etäisyyden pitäminen ihmisiin on koko korona-ajan tuntunut harmilliselta, vaikka se pandemian aikaan välttämätöntä onkin.

Tuominen harrastaa valokuvausta, ja korona-aikana hän onkin kierrellyt ahkerasti kuvaamassa luonnossa. Sen sijaan kuvataiteeseen liittyvät projektit ovat jääneet laatikkoon odottamaan otollisempaa hetkeä.

Lapsuudesta asti jatkunut salbandyharrastuskin on ollut korona-aikaan välillä katkolla.

Uusia muotoja on hakenut myös Tuomisen osallistuminen järjestötoimintaan. Viime syksynä Tuominen aktivoitui Suomen Lukiolaisten liitossa, ja ennen koronarajoitusten tiukentumista hän ehti myös käydä kouluvierailuilla esittelemässä liittoa.

Tuominen täyttää 18 vasta tulevana syksynä, joten kouluvierailuja varten hän tarvitsi kuskin, tarkemmin sanottuna isoäitinsä. Kun täysi-ikäisyyden verran vuosia tulee mittariin, myös liikkuminen helpottuu, kun taskussa on oma ajokortti.

Koska salibandyharrastus on koronan vuoksi tauolla, Eemeli Tuominen on käynyt entistäkin innokkaammin valokuvaamassa luonnossa. Kuva: Kari Salonen

Tuomisen alkuperäinen vaikuttamisen kanava oli Loimaan nuorisovaltuusto, jonka toimintaan hän hyppäsi mukaan jo yläkouluikäisenä. Kun nuorisovaltuustojen Lounais-Suomen piirijärjestön hallitukseen haettiin jäseniä, Tuominen mietti monta kymmentä sekuntia, nostaisiko hän kätensä. Lopulta hän nosti, eikä päätös ole kaduttanut.

"Vaikuttaminen on toki itsessään kiinnostavaa, mutta vielä kiinnostavampia ovat ne ihmiset, joille vaikuttaminen on samanlainen mielenkiinnon kohde kuin se itselleni on."

Asioihin vaikuttaminen ja vaikuttamisen mekanismien ymmärtäminen onkin alkanut kiinnostaa Tuomista siinä määrin, että hänen jatko-opintosuunnitelmansa on saanut kilpailevan vaihtoehdon. Tuominen opiskelee luonnontiedelinjalla, ja hänen alkuperäinen ajatuksensa oli hakea lukion jälkeen opiskelemaan lääketiedettä.

Nyt myös valtio-oppi on alkanut kuulostaa kiinnostavalta. Tulevan kevään aikana hänen pitäisi päättää, kumpi opiskeluala kuulostaa lopulta houkuttelevammalta.

"Jos pidän edelleen molempia jatko-opintosuunnitelmia yllä, minun pitäisi kirjoittaa kahdeksan ainetta, ja se on kyllä liikaa."

Tulevana syksynä hän aikoo joka tapauksessa kirjoittaa ruotsin ja biologian. Loput aineet ja niiden kirjoittamisen aikataulu selviävät, kun ajatus seuraavista opinnoista selkenee.

Vaikka Tuomisen tulevaisuudensuunnitelmien yksityiskohdat ovat auki, suunta on kuitenkin kohti jotain yliopistokaupunkia. Hän kuitenkin korostaa, että alle 16 000 asukkaan Loimaa on ollut erinomainen paikka kasvaa.

Hänen käymänsä koulut ovat olleet lähellä kotia ja oppilasmäärältään tolkullisia. Lukiossa on noin 220 opiskelijaa.

"Nykyaikana voi pitää luksuksena, että vielä lukiossakin saa yksilöllistä opetusta", hän huomauttaa.

Nuorisovaikuttaminen on opettanut hänet katsomaan myös muita oppilaitoksiin liittyviä numeroita kuin oppilasmääriä. Hän on huomannut, että monella Loimaan kokoluokan paikkakunnalla yhdellä koulupsykologilla on vastuullaan huomattavasti suurempi määrä opiskelijoita. Tämä tietenkin vaikuttaa opiskelijan mahdollisuuksiin päästä psykologin puheille.

"Pitää nyt muistaa kehua myös Loimaan harrastusmahdollisuudet", Tuominen lisää.

Aivan lähitulevaisuuteen liittyvistä suunnitelmista Tuomiselle on tärkeintä löytää kesätyö. Alle 18 vuoden iästään huolimatta hän on jo ehtinyt kartuttaa vaikuttavan määrän työkokemusta.

Hän on työskennellyt Loimaan kaupungilla ja seurakunnalla, tiskaajana, puhelinmyyjänä, Citymarketissa ja Tokmannilla.

"Koronasta on riesaa jo toisena kesänä peräkkäin, mutta koska viimeksikin kesäpesti löytyi, eiköhän tänäkin vuonna tärppää."