Teatteriesityksiin tuli turha kikka – ei tee junnaavista kohtauksista yhtään parempia
Kansallisteatterin Jäniksen vuodessa uusi ilmaisumuoto kyllä toimi.
Teatterin penkit täyttyvät, mutta aina esityksen toteutus ei ole paras mahdollinen. Kuva: Sanne Katainen2.3.202509:00
Teatteriesityksissä näkee yhä useammin videokuvaa yhdistettynä perinteiseen teatteriin. Yksi tällainen oli Kansallisteatterin Jäniksen vuosi.
Ennen varsinaisen esityksen alkua hulvaton jänis makasi teatterin oven kynnyksellä, kun viimeiset saliin tulijat astelivat hänen ylitseen. Tätä näytettiin penkeissä jo istuvalle yleisölle. Näytelmän aikana jänis kohelsi katsomossa ja sitäkin seurattiin videolta. Näissä kohtauksissa kamerakuvan käyttö oli perusteltua.
Jossain toisessa esityksessä videokuvaa näytettiin puuduttavan pitkään pöydän ympärille kokoontuneista henkilöistä. Erityisen houkuttelevaa videokuvan käyttö näyttää olevan, kun päähenkilö käy pitkää syvällistä monologia itsensä kanssa. Mitään lisäarvoa video ei siihen tuo.
Jos haluan nähdä liikkuvaa kuvaa, menen mieluummin elokuviin.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
