Teatterista uhkaa tulla eliitin yksinoikeus – maakuntien teatteriväki puolustaa perustellusti alan rahoitusta
Kulttuuripalveluiden pitää olla saavutettavissa muuallakin kuin kasvukeskuksissa.
Kirka-musikaalin harjoitukset Kouvolan Teatterissa. Kuvassa vasemmalta Hanna Ylönen, Annina Rubinstein, Roosa Raanoja, Jenni Aikio, Tiina Winter ja Satu Taalikainen. Kuvituskuva. Kuva: Marja SeppalaHallitus suunnittelee leikkaavansa ammattimaisilta esittävän taiteen laitoksilta eli teattereilta, sirkuksilta ja orkestereilta ensi vuonna yhteensä 7,9 miljoona euroa, mikä on noin kahdeksan prosenttia niiden nykyisestä valtion myöntämästä rahoituksesta. Lisäksi hallituksen suunnitelmissa on korottaa teatterilippujen arvonlisäverokanta nykyisestä kymmenestä prosentista 14:ään vuoden 2025 alussa. Maakuntien teattereita uhkaavat myös niitä rahoittavien kuntien halu karsia menojaan kulttuurin rahoitusta vähentämällä. (MT 2.10.)
Käytännössä nämä yhdessä tulisivat tarkoittamaan Esittävän taiteen etujärjestön Suomen Teatterit ry:n mukaan toimintojen eli käytännössä esityksien karsimista, useiden teatterien lakkauttamista ja jopa taidelaitosten konkursseja.
Suomalaiset ovat teatterikansaa, ja huolimatta Suomen maantieteellisestä laajuudesta teatterielämyksistä pääsee nauttimaan kaikissa Suomen maakunnissa. Suomen Teatterit ry:hyn kuuluu yhteensä 73 ammattiteatteria. Niiden ja muiden esittävän taiteen organisaatioiden esitykset keräävät yhdistyksen mukaan vuosittain 3–4 miljoonaa katsojaa. Vaikka lähes puolet Suomen esittävän taiteen kulttuurilaitoksista sijaitseekin pääkaupunkiseudulla tai Uudellamaalla, tarjontaa riittää hyvin muuallekin maahan. Pohjoisimmat ammattiteatterit sijaitsevat Kemissä ja Rovaniemellä. Monet maakuntien teattereista kiertävät esiintymässä myös muilla oman alueensa paikkakunnilla.
Kulttuuripalveluiden pitää olla saavutettavissa muuallakin kuin kasvukeskuksissa.
Rajuimmin hallituksen kaavailemien leikkaukset tulevat luonnollisesti tuntumaan niillä alueilla, joiden teattereilla on pienimmät mahdollisuudet korvata väheneviä tuloja muista lähteistä, esimerkiksi yritysyhteistyöllä. Siinä etulyöntiasemassa ovat suurempien yleisöjen keskellä sijaitsevat kasvukeskusten teatterit esimerkiksi juuri pääkaupunkiseudulla.
Tulevaisuudessa maaseudulla asuvien matka teatteriin saattaakin olla pitkä – jopa niin pitkä, ettei teatteri ole enää koko kansan saavutettavissa olevaa kulttuuria. Eriarvoisuutta lisäävät vähenevien tulojen ja arvonlisäveron korotuksen myötä vääjäämättä nousevat lippujen hinnat.
On selvää, että valtion on velkataakassaan sopeutettava menojaan, ja leikkaukset kohdistuvat vääjäämättä myös opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan. Kysymys on ennen muuta siitä, miten leikkaukset käytännössä kohdistetaan. Juustohöylällä tehtävät leikkaukset johtavat helposti teatterikentän voimakkaaseen keskittymiseen, kun maakuntien teatterit joutuvat supistamaan tai peräti lakkauttamaan toimintansa. Valtion rahoituksen pitää jatkossakin jakautua niin, että kulttuuripalvelut ovat saavutettavissa myös muualla kuin kasvukeskuksissa.
Juttua muokattu 4.10.2024 kello 11.05: Vuotuinen 3–4 miljoonan katsojan määrä sisältää teattereiden ohella myös muiden esittävän taiteen organisaatioiden, esimerkiksi Kansallisoopperan ja -baletin, kävijät.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
