Nämä laskutoimitukset opettavat arvostamaan viljelijöiden työtä uudella tavalla ‒ edes joulu maatilalla ei ole idylliä

Tällaiseksi maatilan joulun näkevät ne, jotka eivät siellä työskentele saadakseen muille ruokaa pöytään. Kuva: Pekka Fali

Lämmin ja rauhallinen mielikuva navetan joulusta juontaa juurensa varmaankin lapsuudessa lukemistani kirjoista. Mielikuvissani eläimille viedään jouluna leipää, pikkulinnuille pystytetään lyhde pihaan. Jouluun kuuluu rakkauden osoittaminen myös eläimille.

Tosiasiassa maatiloilla tehdään tavallinen työpäivä joulunakin. Joulupöydän herkut on kasvatettu raa’alla työllä, myös pyhätyöllä. Usein nimittäin juuri loma-aikoina tai pyhänä kotieläintiloilla hajoaa jokin kone tai putket menevät jäähän.

Lehmät karkaavat naapuriin, lypsyrobotti menee jumiin tai lantakone hajoaa erityisesti juuri silloin, kun lomittaja on paikalla ja isäntäväki hyvin ansaitulla lomallaan. Silloin ei auta kuin keskeyttää loma ja tehdä jopa yön yli huoltotöitä.

Se ei olekaan nimittäin mikään pikku juttu, jos vaikka lantakone hajoaa. Lantaa tulee jokaiselta naudalta 40 kiloa päivässä. Jos lehmiä on 80, ne sontivat yhteensä 3 200 kiloa päivässä eikä sitä ihan käsipelillä hoideta.

Samoin jos lypsyrobotti menee epäkuntoon, lehmistä muodostuu jo tunnin kuluessa usean kymmenen lehmän jono. Sen purkamiseen saattaa mennä pari päivää. Ja lypsyjen viivästyessä maitomäärä vähenee, utaretulehduksen riski lisääntyy ja koko elinkeino on vaarassa.

Korvaamatonta apuaan antavat hädän hetkellä naapuriviljelijät tai sukulaiset, usein eläköityneet vanhemmat.

Maatalous ei ole nykyään, eikä ole koskaan ollut mitään idylliä. Se on raskasta ja vastuullista työtä, jotta me suomalaiset ihmiset saisimme ruokaa pöytään.

Kun aloitin työt maatalouslomittajana, todellisuus valkeni minulle aivan uudella tavalla.

Kuinka monta kertaa päivän aikana lypsäjä joutuu kumartumaan tai menemään kyykkyyn ja kuinka monta kertaa traktoriin tai pienkuormaajan kyytiin on noustava? Laskin kerran yhdellä tilalla, että 75 kertaa ylös tai alas traktorin tai etukuormaajan portaita yhtenä päivänä.

Entäpä kuinka monta lapiollista tai talikollista on luotava karsinaa tyhjennettäessä tai kuivikkeita tuotaessa? Laskin huvikseni kerran, että 250 lapiollista päivässä eräällä tilalla.

Nämä laskutoimitukset kyllä opettivat arvostamaan ensinnäkin maataloudessa työskenteleviä ihmisiä ja toiseksi sitä ruokaa, jota meistä jokainen joka päivä lusikoi suuhunsa.

Haluan sydämestäni kiittää jokaista maataloudessa työskentelevää ihmistä. Kun joulun pyhinä istun ruokapöytään, ajattelen kiitollisuudella kaikkia isäntiä, emäntiä, työntekijöitä ja lomittajia, jotka mahdollistavat kotimaisen ruuan pöytäämme.

Ilman teitä olisimme suoraan sanoen hukassa. Tämän kirjoituksen myötä haluan toivottaa teille siunattua ja rauhallista joulua.

Suojelkoon Jumala tänä jouluna koneet hajoamiselta ja eläimet sairauksilta. Antakoon kaikkivaltias merkityksen tunnun työhön ja riittävästi lepoa. Ja auttakoon Jumala meitä olemaan kiitollisia ruuasta jouluna ja arkena.