Äkkiseltään ajatellen kesyjen lehmien kuvaaminen kuulostaa helpolta nakilta. Mauri Leivo ei kuitenkaan mennyt taputtelemaan lehmiä aitauksen sisälle, vaan piileskeli kameroineen laitumen liepeillä. Kuva: Mauri Leivo
Mauri Leivo on kuvannut 20 vuotta lehmiä – stressi häviää isoja ja levollisia eläimiä katsellessa
Uudessa tietokirjassa ja valokuvateoksessa Mauri Leivo kertoo kohtaamisistaan erilaisten lehmälaumojen kanssa.
Kun Mauri Leivolla on huolia ja murheita, hän menee katselemaan kotikylänsä lehmiä laitumen äärelle. Stressi poistuu isoja ja levollisia eläimiä seuratessa. Kuva: Outi Paappanen/UusimaaLaitumilla käyskentelevät lehmät ovat aina kiinnostaneet valokuvaaja-biologi Mauri Leivoa. Porvoon maaseudulla nykyään asuva Leivo on mielestään onnenpekka, sillä kotitalon ikkunasta näkyy kaksi karjatilaa.
Jo lapsuusvuosina Outokummun mummolassa lehmät kiehtoivat hevosia enemmän pohjoiskarjalaista pikkupoikaa. Kun Leivolla on elämässä huolia, hän menee katselemaan laiduntavia lehmiä.
Stressi poistuu isoja ja levollisia eläimiä seuratessa.
”Lehmien ruohon nyhtäminen, märehtiminen ja hidas kuljeskelu on tosi rauhoittavaa. Koirien seuraaminen ei ole läheskään yhtä rentouttavaa. Ne viuhtovat, ärisevät, hyppivät ja loikkivat koko ajan”, Mauri Leivo hymähtää.
Hän on kuvannut lehmiä laitumilla yli 20 vuoden ajan. Elokuussa ilmestyi Leivon tekemä Lehmilaitumilla-niminen valokuvateos ja tietokirja. Lehmät ovat kirjan pääroolissa, joten kuvissa ei näy ainuttakaan ihmistä.
”Reissasin 1990-luvulla kuvausmatkoilla Afrikan kansallispuistoissa, missä ihastuin savanneihin suurine eläinlaumoineen. Lehmilaidun on suomalainen savanni, ja se kuuluu olennaisena osana maalaismaisemaan. Komeina eläiminä lehmät ovat visuaalisesti hienoja kuvattavia”, Leivo sanoo.
Suurin osa kirjan kuvista ja tarinoista on peräisin Porvoon lähiseudun karjatiloilta. Lisäksi Leivo vieraili Kolin kansallispuistoon kuuluvalla Ollilan tilalla kuvaamassa itäsuomalaisten maatiaislehmien eli kyyttöjen elämää.
”Kyytöt ja lapinlehmät viehättävät silmääni, koska ne ovat kauniita ja sopusuhtaisia eläimiä.”
Mauri Leivo on ammatiltaan luontokuvaaja, -toimittaja ja tietokirjailija. Linnut ovat hänen pääasiallisen leipätyönsä kohde. Lehmien kuvaaminen tuo tervetullutta vaihtelua lintukuvaukseen.
”Pidän itseäni lehmien harrastajana, ihailijana ja katselijana”, hän kuvailee.
Lehmän virallinen lajinimi on nauta. Kirjassa Leivo kutsuu nautoja silti kansanomaisesti lehmiksi, olivatpa kyseessä sitten vasikat, hiehot, sonnit, emolehmät tai lypsylehmät.
Leivon mielestä lehmä kuulostaa sanana tuttavalliselta ja ystävälliseltä, nauta taas viralliselta ja kolealta.
Suomessa on julkaistu paljon lehmä- ja karjatalouskirjoja, jotka käsittelevät navetassa tapahtuvia aktiviteetteja, kuten ruokintaa ja lypsyä. Biologina Leivo halusi kääntää katseensa lehmien luontaiseen laidunkäyttäytymiseen.
Kirjaprojekti alkoi perinpohjaisella tiedonhankinnalla, jota seurasi mielenkiintoisin työvaihe, laitumilla kulkeminen.
”Tarkkailin lehmiä samalla tavalla kuin olisin seurannut hirvien tai kuikkien tapaisia villieläimiä. Pyrin selvittämään, millaisia otuksia lehmät ovat ja mitä ne touhuavat laitumella”, Leivo kertoo.
Mauri Leivo
Kotoisin Pohjois-Karjalasta. Asunut 1990-loppupuolelta lähtien Itä-Uudellamaan maaseudulla, nykyisin Porvoon Ilolan kylällä.
Valmistui biologiksi Joensuun yliopistosta vuonna 1991. Sen jälkeen toiminut luontoalan ammattilaisena.
Tehnyt luontokirjoja, kirjoittanut luontoaiheisia lehtijuttuja, pitänyt lintukursseja, kuvaesityksiä ja luentoja sekä tehnyt luonto- ja lintukartoituksia. Leivon Lintujärvi-teos valittiin Vuoden luontokirjaksi 2006.
Mauri Leivo: Lehmilaitumilla. 264 sivua. Docendo.
Tarkkailin lehmiä samalla tavalla kuin olisin seurannut hirvien tai kuikkien tapaisia villieläimiä. Pyrin selvittämään, millaisia otuksia lehmät ovat ja mitä ne touhuavat laitumella.
Äkkiseltään ajatellen kesyjen lehmien kuvaaminen kuulostaa helpolta nakilta. Mauri Leivo ei kuitenkaan mennyt taputtelemaan lehmiä aitauksen sisälle, vaan piileskeli kameroineen laitumen liepeillä.
”Se helpottaa kuvaamista, että lehmät ovat lähes sataprosenttisen varmasti paikalla laitumella. Villieläimistä ei ikinä tiedä.”
Leivon mukaan myös valaistukseen ja sommitteluun pystyy kiinnittämään huomiota, koska lehmät laiduntavat rajatulla alueella.
Kirjaansa varten hän tarkkaili vuorokauden ympäri kuutta erilaista laumaa sonnimullikoista, hiehoihin ja lypsylehmiin. Seuranta osoitti, että ihmisen mittapuulla lehmien elämä on varsin verkkaista.
”Valtaosa lehmien ajasta menee ruohonnyhtämiseen ja märehtimiseen. Ei siellä laitumella paljon tapahdu.”
Selkeän poikkeuksen lehmien perusarkeen muodostivat yökukkumisjaksot. Leivon mukaan lehmät heräsivät eloon kesäöinä.
”Kaikki lehmälaumat olivat silloin leikkisiä, riehakkaita ja aktiivisia. Varsinkin sonneilla oli valtavat tsembalot läpi yön.”
Hän vaikuttui lehmien tavoin kesäyön taianomaisesta valosta ja mystisyydestä. Myös talvikeikat jäivät kuvaajalle mieleen.
”Lehmiä ei hetkauttanut vaakasuora lumipyry, vaan ne käänsivät ahterin rauhallisesti tuulen suuntaan. Onneksi nykyään harrastetaan enenevissä määrin lehmien talviulkoilua.”
Mauri Leivon Lehmilaitumilla-kirja on vahva puheenvuoro lehmien laiduntamisen ja ympärivuotisen ulkoilun puolesta. Kuva: Mauri LeivoArvojärjestys takaa lehmälauman toimivuuden. Sosiaalisesta ja taitavasta lehmästä tulee suuremmalla todennäköisyydellä lauman johtaja kuin epäsosiaalisesta ja töykeästä.
Mauri Leivolle on muodostunut käsitys, että lehmät eivät ole erityisen suvaitsevaisia, vaikka joutuisivat elämään monenkirjavissa porukoissa.
”Ennakkoluuloisuus uutta ja vierasta kohtaan on sangen yleiseläimellinen piirre. Sehän näkyy hyvin myös ihmisessä.”
Lehmät ovat huomattavasti älykkäämpiä kuin takavuosikymmeninä ajateltiin, Leivo huomauttaa. Hän vieraili Keski-Suomessa tilalla, jossa perheen nuoret tytöt järjestivät mullikoille virikkeitä.
”Tytöt valjastivat lehmät hevoskärryjen eteen ja hyppyyttivät niitä esteiden ylitse. Eläimet lähtivät treeneihin todella innoissaan. Lehmät ovat selviytyneet monista älykkyystesteistä koiria paremmin.”
Leivo iloitsee, että Suomessa lehmille annetaan yleensä nimi, vaikka tilakoko on kasvanut.
”Kyllä se kertoo suhtautumisesta eläimeen, onko lehmällä nimi vai pelkästään korvalapun numero.”
Mauri Leivon mielestä kiireisessä tehokkuusyhteiskunnassa elävien ihmisten kannattaisi ottaa mallia lunkeista lehmistä. Kuva: Mauri LeivoLehmilaitumilla-kirja on vahva puheenvuoro lehmien laiduntamisen ja ympärivuotisen ulkoilun puolesta.
Leivon mukaan laitumella lehmällä on eniten tilaa ja parhaimmat mahdollisuudet toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistarpeita. Lisäksi laiduntavilla lehmillä esiintyy tutkimusten perusteella vähemmän terveysongelmia.
”Tilalliselle kertyy myös viivan alle isompi luku, koska terveet lehmät tuottavat enemmän”, Mauri Leivo muistuttaa.
Ruotsissa laki velvoittaa, että myös pihattonavetassa asuvien lehmien on saatava laiduntaa kesällä säännöllisesti. Leivo toivoo samaa kirjausta Suomeen.
Uuden eläinsuojelulain valmistelun yhteydessä linjattiinkin, että jatkossa investointitukea myönnetään vain sellaisten pihattojen rakentamiseen, joiden yhteydessä on jaloittelutarha tai laidun.
Leivon mukaan lihan ja maidon kulutus vähenee todennäköisesti tulevaisuudessa. Tähän yhtälöön sopii hänen mielestään nykyistäkin parempien olojen tarjoaminen pienemmälle määrälle lehmiä.
Valtion on taattava reippaasti reilumpi korvaus karjatilallisille, hän painottaa.
”On erittäin ikävää, että kauppa ja osittain elintarviketeollisuus tekevät valtavia voittoja, kun samalla maataloustuottajat joutuvat kitkuttelemaan henkihieverissä.”
Suomessa on julkaistu paljon lehmä- ja karjatalouskirjoja, jotka käsittelevät navetassa tapahtuvia aktiviteetteja, kuten ruokintaa ja lypsyä. Biologina Leivo halusi kääntää katseensa lehmien luontaiseen käyttäytymiseen. Kuva: Mauri LeivoMauri Leivon mielestä kiireisessä tehokkuusyhteiskunnassa elävien ihmisten kannattaisi katsoa mallia lunkeista lehmistä.
Luontoammattilainen on itsekin pyrkinyt hiljentämään tahtiaan. Leivo laittaa tietokoneen kiinni viimeistään iltaviideltä.
Hänellä on nykyään aina puhelin äänettömällä luontokuvauksissa. Kerran Leivo erehtyi vastaamaan kustantajan soittoon.
”Juuri viiden minuutin puhelun aikana kauan odottamani sinisuohaukkakoiras lensi aivan edestäni. Itkin verta kymmenen vuotta.”
Selkeän poikkeuksen lehmien perusarkeen muodostivat yökukkumisjaksot. Mauri Leivon mukaan lehmät heräsivät eloon kesäöinä. Kuva: Mauri LeivoArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
