Sadantuhannen siluetin jälkeen odottaa eläke

Siluettitaiteilija Sirkka Lekman leikkasi Nora Suonsivun varjokuvan viime tiistaina Linnanmäellä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Monella suomalaisella on sellainen kotonaan. Nimittäin Sirkka Lekmanin leikkaama siluetti. Varjokuva on tullut teetettyä huvipuistossa jossain hattaransyönnin ja vuoristoradassa kieppumisen välissä.

Linnanmäki on Lekmanin ensimmäinen ja viimeinen työpaikka. Ura siluettien parissa alkoi isän apurina vuonna 1955. Lekman oli 11-vuotias.

Isä, edesmennyt siluettitaiteilija Eero Manninen, päätyi alalle sattumalta. Hän oli nähnyt kesällä 1934 torilla, kun taiteilija leikkasi kuvaa Kangasniemen vallesmannista. Hurmion vallassa Manninen syöksyi kotiin, lainasi äidiltään sakset, eikä koskaan enää lopettanut leikkaamista.

Taidemuodosta tuli sukuvika. Kun Sirkka Lekmanille karttui hieman ikää ja kokemusta, hän alkoi tuurata isäänsä saksien varressa.

Siitä alkoi polku, joka päättyy ensi kesänä 30-vuotiseen taiteilijajuhlaan. Linnanmäen asiakkailla on mahdollisuus teettää legendaarinen siluetti vielä tänä ja ensi kesänä.

Lekmanin lisäksi Suomessa on toinenkin siluettitaiteilija. Väinö Kemppainen pitää leiriään Tampereen Särkänniemessä.

Jokunen vuosi sitten Lekmanille sattui onnettomuus, jonka seurauksena hänen kallonsa murtui ja käsi ja jalka leikattiin. Jopa käveleminen piti opetella uudestaan. Voimaa toipumiseen hän ammensi kirjoittamisesta.

Isän syntymän satavuotisjuhlissa kesällä 2014 julkaistiin uunituore teos Siluetti, joka sisältää niin isältä säästyneitä anekdootteja kuin taidemuodon historiaakin.

Saksetkin pysyvät jälleen kourassa. Valmis muotokuva syntyy muutamassa minuutissa.

”Vaikertamaan ei pidä jäädä. Kaiken maailman loukoista noustaan sakset kourassa”, toteaa Lekman esitellen titaanilla terästettyä kättään.

Nykyään asiakaskunta koostuu pitkälti suvuista, jotka haluavat teettää siluetin myös nuorimmista tulokkaista. Kodin seinällä saattaa roikkua mustat profiilit kolmessa tai neljässä polvessa. Niistä näkee perimän hyvin.

”Perittyjä piirteitä ei pääse pakoon”, Lekman hymyilee.

Suuri osa asiakkaista on lapsia, joten taiteilijalta vaatii terävää silmää saada piirteet esiin lasten nykerönenäisiltä kasvoilta. Ehkäpä tehty työura opettajana on vahvistanut havainnointikykyä. Onpa Lekman piipahtanut näköalapaikalla kansanedustajanakin.

”Leikkaan vain sen, mitä näen”, Lekman toteaa. Hän kertoo usein itsekin hämmästyvänsä, miten siluetti vain syntyy: vaivattomasti niks, naks.

Hän saksii mielellään myös pilakuvia. ”Olen sellainen ketale, että teen tosi rumia pilakuvia.”

Todella moni asiakas voivottelee, näkyykö kaksoisleuka pahasti siluetissa. Siihen Lekmanilla on vakiovastaus.

”Jos puhut minulle kaksoisleuasta, leikkaan kolmoisleuan”, taiteilija naurahtaa.

Sirkka Lekman leikkaa tänä kesänä siluetteja Helsingin Linnanmäellä 7.8. asti.