Purjelautailija Tuuli Petäjä-Sirén lähtee neljänsiin olympialaisiin: "Jos tuulee liian kovaa, niin tulee vähän mietittyä, miten homma pysyy hanskassa"

Huippu-urheilija Tuuli Petäjä-Sirén lähtee Tokioon hyvillä mielin. Kuva: Jaana Kankaanpää

Tuuli Petäjä-Sirén kantoi purjelautaansa Lauttasaaressa Sailing Team Finlandin järjestämässä Tokio-purjehtijoiden mediapäivässä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Autonovi kolahtaa kiinni espoolaisen päiväkodin pihalla heinäkuisena keskiviikkoaamuna. Tuuli Petäjä-Sirén on vienyt tyttärensä päiväkotiin ja suuntaa kohti päivän treenejä Lauttasaareen vesille. Tällä kertaa myös media on paikalla.

Petäjä-Sirénin päivät täyttyvät treeneistä vesillä ja kuntosalilla, sillä lentokone Tokion olympialaisiin nousee ilmaan 15. heinäkuuta. Purjelautailijalle olympialaiset ovat jo uran neljännet. Hän voitti olympiahopeaa naisten purjelautaluokassa Lontoossa vuonna 2012, mikä oli Suomen paras mitalilaji silloin.

”Voisi ajatella, että neljännet olympialaiset eivät enää jännitä, mutta kyllä ne jännittävät", hän sanoo.

Tokion olympialaisiin liittyy hänen mukaansa paljon uutta, koska pandemiatilanteen vuoksi ei voi tietää, miten asiat sujuvat. Kilpailijoilta otetaan koronatesti joka päivä. Positiivinen tulos tai altistuminen voi johtaa kilpailun keskeyttämiseen.

Petäjä-Sirén on kuitenkin toiveikas, että kaikki kilpailijat pysyvät terveenä.

Purjelautailija Tuuli Petäjä-Sirén piti lyhyen tauon treeneistä espanjalaisen valmentajansa Borja Carracedo Serran veneessä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Maailmanlaajuisen koronatilanteen vuoksi vuodella siirtyneet olympialaiset ovat mahdollistaneet Petäjä-Sirénille kehittymisen, ja hän pyrkii parempiin tuloksiin. Hän kuvaa vuoden lisäaikaa palkitsevaksi.

”Minulla on mahdollisuudet sijoittua kympin joukkoon. Erot kärjessä ovat pieniä, ja kuka tahansa on voitettavissa. Aion tehdä parhaani”, hän sanoo.

Hän ei toivo mitään tiettyä tuulen nopeutta avomerellä pidettäviin kilpailuihin Tokiossa.

”Tässä lajissa toiset pärjäävät paremmin kovassa ja toiset kevyemmässä tuulessa. Minulla se on vaihdellut kausittain, millaisessa kelissä menestys on tullut.”

"Kovassa tuulessa on tärkeintä pitää purje staattisesti yhdellä paikalla. Kevyessä tuulessa puolestaan ikään kuin soudetaan purjeella ilmaa, jotta saadaan vauhtia lauttaan", hän kertoo.

”Jos tuulee liian kovaa, niin tulee vähän mietittyä, miten homma pysyy hanskassa ja jollain tavalla voi pelottaa. Oikein varustautuneena ja turvaveneiden ympäröimänä kilpailuissa ei ole kuitenkaan hengenvaaraa.”

"Jokainen purjehdus on erilainen riippuen tuulesta ja purjeen voimasta", sanoo Petäjä-Sirén. Kuva: Jaana Kankaanpää

Lapsena saaristossa vanhempiensa kanssa purjehtineelle Petäjä-Sirénille meri on ollut aina osa häntä. Purjehdusmatkoilla hän katseli välkehtiviä kaloja laitureiden nokasta.

Isäni kilpaili myös nuorempana Finn-jollaluokassa, Petäjä-Sirén kertoo.

”Aloitin purjehduksen kahdeksanvuotiaana, mutta en silloin vielä ajatellut, että minusta tulisi huippu-urheilija. Ajatus kirkastui Mäkelänrinteen urheilulukiossa, jossa minua kannustettiin kilpaurheilijan uralle."

Petäjä-Sirén ei aio lopettaa purjelautailijan uraansa Tokion olympialaisiin. Kuva: Jaana Kankaanpää

Petäjä-Sirén jaksottaa elämäänsä olympiakilpailujen välisen nelivuotiskauden mukaan.

Rion de Janeiron olympialaisten ja Tokion olympialaisten välissä hän työskenteli aluksi kokopäiväisesti arkkitehtinä. Olympiadin loppukauden hän on keskittynyt urheiluun ja tehnyt arkkitehdin töitä vähemmän.

”Sekä purjelautailu että arkkitehtuuri ovat kutsumusammattejani. Olen niissä täydessä elementissäni. En koe, että tarvitsisin niistä hengähdystaukoa.”

Omaa jaksamistaan Petäjä-Siren ylläpitää luonnossa. Matalasykkeisten treenien aikana mieli lepää, kun treenimaisema on mieleinen. Hän myös suppailee ja soutaa järvellä, juoksee metsässä ja pyöräilee.

Kun kuopus oli kolmen päivän ikäinen, Petäjä-Sirén kertoo, että nukkui yhden yön kotona sairaalassa olon jälkeen. Sitten hän kävi allekirjoittamassa yhteistyösopimuksen Itämeriprojektin kanssa. Hän toimii Itämeri-lähettiläänä vuosina 2018–2024.

”Minusta on todella hienoa, miten äiti voi olla vakavasti otettava henkilö vauvakuplassakin ja ylläpitää omaa urheilijaidentiteettiään”, hän sanoo.

Petäjä-Sirén myöntää, että kaipaa välillä lapsiarjen pyörteessä monien muiden vanhempien tavoin hiljaisia hetkiä ja pidempiä yöunia.

Tokion olympialaisiin Petäjä-Sirén ei ole suunnitellut lopettavansa uraansa, sillä vapauden ja vauhdin tunne veden päällä on suuri osa häntä.

Huippu-urheilu antaa hänelle jatkuvasti uusia mahdollisuuksia oppia itsestään ja kehittyä.

”Purjelaudalla ollessani olen oppinut paljon siitä, miten reagoin erilaisiin yllätyksiin ja pettymyksiin elämässä. Uskon, että tällaiset mielenhallinnan ja itsensä johtamisen taidot ovat hyödyksi muillakin elämän osa-alueilla.”

Petäjä-Sirénin mielestä kilpaurheilu on turvallinen ympäristö omien tunteiden hallinnan harjoitteluun, sillä kilpailu on kuitenkin lopulta vain leikkiä ja peliä.

”Kilpailutilanteet herättävät monenlaisia tunteita riemusta raivoon ja ilosta pettymykseen. Tällaiset tunteet voisivat olla joissain muissa elämäntilanteissa aikuisille sopimattomia. Kilpailuissa saa kuitenkin käyttää koko tunnekirjoaan ja oppii hallitsemaan sitä.”