"Onnellisuus ei ole sitä, ettei kaipaisi muuta"

Jouduin ottamaan uudelleen käyttöön kerrastot, villapipon ja toppatakin. Huhtikuun puolenvälin lämpimät säät innostivat jo kevätvaatteiden käyttöön, mutta vapun lähestyessä ilma kylmeni takaisin talvilukemiin, tai siltä ainakin tuntui. Taannoin aamulenkillä lähimetsässä koiran kanssa alkoi sataa lunta sakeasti.

Ehkä katsoessani Senegalissa perheeseemme liittynyttä koiraa havahduin muistamaan aamulenkit Dakarissa: kuumuus ja lämmin tuuli, joka puolella oleva hiekka, minareettien huudot. Pysähdyin Senegalin tunnelmaan hetkeksi. Muisto toi mieleen myös, miten Dakarissa kaipasin Suomen metsiä ja raikkaita aamulenkkejä.

Onko niin, että ihminen herkästi kaipaa aina sitä, mitä ei ole juuri sillä hetkellä? Ja että onnellisuus olisi sitä, että ei kaipaisi muuta?

Luin juuri, että ihmisen aivoille on tyypillistä havainnoida paitsi sitä, kuinka hyviä valintamme ovat, myös sitä, millaisia ovat valinnat, joita emme tehneet. Mutkia hieman oikoen voisi sanoa, että olemme kehittyneet pohtimaan erilaisia tapoja elää ja eri valinnoista aiheutuvia vaikutuksia.

Jos olen päättänyt muuttaa takaisin Suomeen ja saan jälleen nauttia Suomen metsistä, mutta joudun hyväksymään myös toukokuun talvisen kylmyyden ja lumisateet, saanko haikailla takaisin Senegaliin vai en? Ehkä minä, tai kukaan muukaan, ei tarvitse haikailuun lupaa.

Pikemminkin voisi ajatella, että on rikkautta tunnistaa tilanteiden ja asioiden monet puolet. Voi puntaroida, mikä on lopulta tärkeää ja millä nyt ei ole niin väliä. Tähän puntarointiin aivomme ovat erityisesti sopivat!

Mielestäni onnellisuus ei ole sitä, ettei kaipaisi muuta. Kaipauskin voi olla toivo paremmasta. Voisiko onnellisuus olla tietoisuutta tästä hetkestä, johon kuuluu toivottavasti iloa ja onnea, vaikka yhtä hyvin myös vähän kaipausta tai surua?

Vaikka nykyhetkeen kuuluisi niin hyviä kuin ehkä huonojakin valintoja, ne ovat kaikki johtaneet juuri tähän. Ehkä jopa toukokuisessa lumisateessa seisomiseen – jota kukaan ei kyllä kaipaa, eihän?

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, emerituspiispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja

kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.

On rikkautta tunnistaa asioiden monet puolet. Voi puntaroida, mikä on lopulta tärkeää.