"Kun The Beatles jäi listalla Mutkattomien taakse, meinasi nuoria miehiä jo huimata" – Jätkän humppa nosti tanssibändin koko Suomen tietoisuuteen

Mutkattomat tekee nykyään vuodessa noin 40–50 tanssikeikkaa. "Koronan jyllätessä viihdetoiminnat ovat koko lailla seis. Jatkokuvioita kiikaroidaan vasta sitten, kun luoja suo ja viskaalit sen sallii", Eki Jantunen tuumii. Kuva: Jaana Kankaanpää

Maamme tunnetuimpiin tanssiyhtyeisiin lukeutuva Eki Jantunen & Mutkattomat on juhlatuulella. Erityisesti Jätkän humpasta tunnettu bändi täyttää hulppeat 45 vuotta.

Mutkattomat-tanssiorkesteri julkaisi juhlavuoden kunniaksi cd-levynä uutuusalbumin Rakkaus ravistaa. Luvassa on myös juhlatansseja ja -konsertteja.

Mutkattomien laulusolisti ja keulahahmo Erkki ”Eki” Jantunen on pitkän linjan orimattilalainen muusikko. Hän soitti kymmenisen vuotta poppia ennen kuin Mutkattomat perustettiin 1975.

Tanssibändi koottiin kasaan musainnostuksen lisäksi käytännön syistä. Päijät-Hämeessä oli 1970-luvulla kymmeniä tanssipaikkoja 40 kilometrin etäisyydellä, mutta pop-keikolle piti ajaa pidemmän matkan päähän.

”Kun tein ensimmäisen keikkani 1965, Suomessa oli vielä tiettävästi 5 000 toimivaa tanssipaikkaa. Nyt määrä on pudonnut noin 150:een. Päivätanssit on ainoa kasvava laji alalla”, Jantunen sanoo.

Mutkattomien perustajäseniin kuuluivat Jantusen lisäksi Hannu ”Hanski” Tuominen ja Pekka Melander. Bändi syntyi saunan lauteilla keskellä viikkoa. Löylyissä oli hiukka häkääkin.

”Jorma Pulkkinen mainosti televisiossa työpaikkani orimattilalaisen vaatetehtaan Mutkattomia housuja. Niitä oli kiva pitää yllä toisin kuin teryleenihousuja. Hanski heitti, että otetaan bändin nimeksi Mutkattomat.”

Vaatetusyritys Virke Oy:n toimitusjohtaja Seppo Hyyppä ja tiedotusjohtaja Yvonne de Bruyn innostuivat ideasta. Firman malliosasto teki pojille keikoille Mutkattomat asut ja myös kustansi keikka-auton maalauksen.

Aikaisemmin Eki Jantunen ahmi aterian kaksi kertaa päivässä ja joi päälle litran maitoa. Lääkärin kehotuksesta hän muutti elämäntapojaan. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kesällä 1977 Suomen levylistojen kärkeen nousi Mutkattomien Jätkän humppa. Huippusuosion myötä yhtye laajensi hetkessä keikka-alueensa koko Suomen kattavaksi.

1976 levytetty Jätkän humppa oli yhtyeen hanuristin isän, Paavo Melanderin sävellys, ja artjärveläis/lahtelaisen kupletistin Uuno Tupaselan alias Tupa-Uunon sanoitus.

Monet isot levy-yhtiöt Helsingissä, Fazerin Toivo Kärki mukaan lukien, torjuivat Jätkän humpan.

”Topi kuunteli Jätkän humppaa sekunnin verran ja löi ennestään jo tuntemaansa Paavo Melanderia olalle. Kärki tuumi, että `Paavo, ei tämä vielä ole kunnossa´.”

Myöskään Emin musiikkipäällikkö Ari Oinonen ei huolinut Jätkän humppaa eikä Mutkattomien toista kappaletta Limperin muorin humppaa. Miehet päättivät vielä kokeilla Helsingin Kaisaniemessä sijaitsevaa levy-yhtiö PSO:ta.

PSO:n tuottaja Timo Lindström kuunteli kelanauhan ja innostui heti. “Näähän on kuin nappi silmään humppakoostelevylle, joka on vielä paria raitaa vailla”

Jätkän humpan suosion sinetöi lopullisesti Leo Ahosen juontama Metsäradio, jossa kappale raikui viikosta ja vuodesta toiseen.

”Korkealla kunnahalla hongat huminoi, kirves paukkaa, puuta haukkaa pokasaha soi...

Mutkattoman suoraa -levynkansi 1979 PSO, Kuva: Martti Ovaska ja kansi: Timo Mäkelä Kuva: Erkki Jantusen arkisto

Jätkän humppaa on myyty eri muodoissaan jo 1,7 miljoonaa kappaletta. Mikä laulussa vetoaa suomalaisiin vuosikymmenestä toiseen?

”Jätkän humppa lepää kolmella kivijalalla: reippaan raikkaalla ja tarttuvalla melodialla, supihärmäläisellä jätkä-tarinalla vihreän kullan kuvioista sekä mutkattoman suoralla ja rennolla esityksellä. Kaiken kukkuraksi tarvittiin ainakin repullinen onnea ja paljon suolaa”, Jantunen perustelee.

Nuoria miehiä meinasi huimata, kun Mutkattomat nousi Suosikin ihailija-listalla jopa idolinsa The Beatlesin edelle. Eki Jantunen kysyi neuvoa kokeneemmalta kollegalta Tupa-Uunolta, kannattaako luopua siviiliammateista ja heittäytyä täysipäiväisiksi ammattimuusikoiksi.

”Tupa-Uuno sanoi, että pitäkää pojat aina toinen jalka vähän kovalla. Se oli fiksu neuvo.”

Mutkattomat tanssit -albumi 1978, PSO, Kuva: Arto Jousi ja kansi: Timo Mäkelä Kuva: Erkki Jantusen arkisto

Eki Jantunen on suomalaisille tuttu kasvo myös televisiosta 1980- ja 1990-luvulla. Hän juonsi lämminhenkisellä tyylillään suosittuja ohjelmia, kuten Toivotaan Toivotaan, Kultainen harmonikka ja Tanssit Stadissa.

Eki oli tekemässä juontoja televisiolähetykseen Tallinnan laululavalla 1980-luvun lopulla, kun virolaiset ajoivat maansa vapauttamista Neuvostoliitosta.

”Kyllä siinä Erkki-pojalla valui kyynel silmästä, kun 100 000 ihmistä sytytti päiväjuhlan päätteeksi kynttilän ja lauloi Tallinnan pimenevässä illassa Viron kansallislaulun.”

Viroon liittyy myös toinen koskettava keikkamuisto. Mutkattomat esiintyi syyskuussa 1994 Viking Linen MS Mariellalla. Laiva oli matkalla Helsingistä Tukholmaan.

Yhtye soitti puolilta öin viimeistä keikkasettiään hurjassa myräkässä.

”Merellä oli 15 metrin aallokko ja todella pimeää. Väki ja bändi keikkuivat laidasta laitaan kun yhtäkkiä näimme, että Estonia-niminen laiva ohitti meidät.”

Matkustaja-autolautta Estonia upposi 28. syyskuuta 1994 kello 1.50. Onnettomuudessa kuoli 852 henkeä. Mariella oli mukana meripelastusoperaatiossa.

Laivan viihdepäällikkö kysyi seuraavana päivänä, voisiko Mutkattomat soittaa yleisön pyynnöstä ravintolan pääsalissa. Eki keräsi muiden bändin jäsenten kanssa nipun herkkiä lauluja 45 minuutin konserttiin.

”Jokainen laulu päättyi yhteiseen itkuun. Hirveän yön jälkeen valkeni kuulas aurinkoinen aamu ja meri oli aivan tyyni. Silloin todella ymmärsi luonnon voiman.”

Eki Jantusen lisäksi Mutkattomissa soittaa nykyään kolme keski-ikäistä kaveria, Jani Böhm, Jani Varpujärvi ja Jari Makkonen.

Yhtye tekee vuosittain noin 40–50 keikkaa, ja mutkattomana mottona on edelleen ”Yleisö ykkösenä”.

”Tähtäämme siihen, että Mutkattomien keikalla syntyy hyvä tunnelma. Jengi nauttii, kun musiikki menee kengän alle. Näin pelimannit tapasivat ennen sanoa.”

Orimattilan Nesteellä 68-vuotias Eki Jantunen lastaa lautasen puolilleen salaattia. Aikaisemmin hän ahmi aterian kaksi kertaa päivässä ja joi päälle litran maitoa. Lääkärin kehotuksesta Eki muutti elämäntapojaan.

Nykyään lautasella on useimmiten kanaa, kalaa ja kasviksia, ja ruokailuväli on lyhentynyt. K-linjalle eivät kuulu muusikoille joskus niin tutut kossu, eikä kalja.

”Sokeriarvot nousivat ja pelkäsin, että mitenhän tässä pärjäillään. Nykyään minulla on aina eväskassissa matkassa muun muassa hedelmiä, porkkanoita, maitoa, vettä ja ruisleipää. Paino on tippunut kymmenen kiloa, vaikka syön enemmän kuin koskaan.”