Sukutilan risusavotassa on yhtä mukavaa kuin oopperan lavalla: "Kaksoiselämä on parasta!"

Perä-Lättilän pirtissä oli lauantaina lämmintä, sillä valtava Korpilahden graniitista tehty uuni oli lämmitetty edellisenä päivänä. Jennin sylissä iäkäs Lissu-koira. Kuva: Petteri Kivimäki

Perä-Lättilän päärakennus on peräisin viime vuosisadan alusta. Kuva: Petteri Kivimäki

Lättilät ovat säilyttäneet pieniä esineitä muistona edellisistä sukupolvista. Kuva: Petteri Kivimäki

Lissua harmittaa, kun metsästyskausi on päättynyt. Kuva: Petteri Kivimäki

Miltä tuntuu ajatus upeaäänisestä, kauniisti puetusta ja viimeisen päälle meikatusta oopperadiivasta, joka roolista kuoriuduttuaan lähtee suojavarusteissaan rankametsään? Mahdottomalta?

Jenni Lättilälle se on normaalia elämää. Monissa kilpailuissa palkittu sopraano viihtyy yhtä hyvin isoilla estradeilla kuin traktorin ratissa tai aseen kanssa metsällä.

Kun rinnalla on samanhenkinen puoliso, maatilan ja kaupunkielämän yhdistäminen onnistuu. "Kaksoiselämä on ihan parasta, saa parhaat puolet molemmista", Lättilä nauraa.

Jenni Lättilä kertoo olevansa "maatiaissukua Myrskylästä". Suvun tilaa viljelee nyt isän serkku.

Lättilä itse lähti parikymppisenä Helsinkiin opiskelemaan suomen kieltä. "Siinä vaiheessa en edes ajatellut musiikista ammattia."

Kohta hän tapasi seitsemän vuotta vanhemman Timo Lättilän, diplomi-insinöörin, joka oli jo "oikeissa töissä".

"Meidän yhdessäolo oli alusta asti helppo ja selvä asia. Marraskuussa tavattiin, kesällä mentiin naimisiin ja seuraavana kesänä syntyi Johannes", Jenni Lättilä kertoo.

Jenni Lättilän tie vei laulajaksi, opettajaksi ja tutkijaksi.

Myös Timo Lättilän leipätyö on kaukana maatilan arjesta. Hän työskentelee erilaisten luotettavuuskriittisten systeemien parissa.

Siis minkä?

"Ne ovat järjestelmiä, joiden pettäminen aiheuttaisi erittäin ikäviä seurauksia", Timo Lättilä selittää." Esimerkiksi ydinlaitokset, sairaalalaitteet ja avaruusalukset. Jos vaikka avaruusaluksen suunnittelijalla ovat menneet tuumat ja sentit sekaisin, alus ei osukaan Marsiin."

Työ on ennen kaikkea kyseenalaistamista eli sen miettimistä ja testaamista, mikä kaikki voi mennä pieleen ja miten. "Hirveän tylsää työtä – jänniä asioita tehdään tylsällä tavalla."

Timo Lättilä on jo parinkymmenen vuoden ajan viljellyt Kuhmoisten Pihlajakoskella sijaitsevaa sukutilaansa Perä-Lättilää, kymmenen viime vuotta varsinaisena viljelijänä.

Siellä perhe viettää niin paljon aikaa kuin mahdollista.

Helsingin Töölöstä ajomatkaa kertyy noin kaksi ja puoli tuntia. "Kuskista riippuen", Timo sanoo ja vilkaisee virnuillen vaimoaan. Katseeseen sisältyy ehkä pieni piikki kaahailusta.

"Minä ajan sen kahteen tuntiin ja varttiin", Jenni Lättilä toteaa.

Johannes on aina tullut mielellään mukaan maalle. Aikanaan hän tottui siihen, että söi ensin autossa eväät ja nukahti sitten saman tien loppumatkaksi.

Perä-Lättilässä odottaa viime vuosisadan alussa rakennettu päärakennus, jonka alakerrassa on noin 400 neliötä tilaa.

Lättilöiden Töölön-kodissa on 75 neliötä, Perä-Lättilässä pelkkä pirtti on noin 90-neliöinen.

Tilalla riittää ulkorakennuksia. "Sinne rakennettiin aikanaan perinteinen hämäläinen kolmipiha eli karjapiha, ihmisten piha ja riihipiha", Jenni Lättilä kertoo.

Kunnostettavaa on siis loputtomasti.

Peltoa tilalla on 25 hehtaaria. Viljaa ei niin pienellä alalla saisi kannattamaan, joten tuotannossa on kuminaa ja tattaria.

"Maatalous tuottaa sen mitä tila kuluttaa", Timo Lättilä luonnehtii. "Ilman viljelyä se olisi vain hirmuisen kallis kesämökki."

"Timo hoitaa tilan työt ja minä autan innokkaasti", Jenni kertoo.

"Ei Jenni vain auta vaan tekee töitä ihan kunnolla", Timo vakuuttaa.

Isännän lempityötä on puinti – "silloin kun koneet pelaavat". Mukavaa on myös kylväminen.

"Ja yleensä se, että näkee konkreettisesti työnsä tulokset. Kun kynnös kasvaa traktorin takana tai pelto murenee äkeen alla."

Jenni Lättilä laittaa traktorin hytissä kuulokkeet päähän ja harjoittelee esimerkiksi tulevia oopperaosiaan tai kehittelee tutkimustyönsä aiheita eteenpäin.

Eniten hän pitää puiden kaatamisesta rankametsällä.

"Se on lempihommaani. Pellon laidasta pusikoita pois ja harvennuspuuta lämmitykseen. Minulla on Stihlin pieni ammattisaha ja asialliset suojavarusteet."

Perä-Lättilän päärakennuksen peruslämpö pidetään yllä sähköllä. Puutakin kuluu, sillä rakennuksessa on peräti 12 uunia.

"Kun itse tekee puut, kylmä tulee harvemmin", Timo Lättilä nauraa.

Kun polttopuiden vaatima työmäärä on tarkkaan tiedossa, villapaita tulee vedettyä päälle aika herkästi.

Keskustelu siitä, kuuluvatko maataloustuet kaikille vai vain päätoimisille viljelijöille, on käynyt viime vuodet kuumana.

Lättilöiden viljelyä ei kukaan ole kyseenalaistanut. Eikä se mitään vaikuttaisikaan – yli 500 vuotta viljeltyä sukutilaa ei omista käsistä päästettäisi.

Esimerkiksi Itävallassa valtaosa viljelijöistä on sivutoimisia, Timo Lättilä toteaa.

"Ja onhan Suomessakin monella tilalla esimerkiksi urakointia tai juustolaa", Jenni Lättilä jatkaa.

"Vain isot karjatilat työllistävät molemmat yrittäjät joka päivä vuoden ympäri", Timo pohtii. "Muiden on pakko hakea tuloja muualtakin."

Maaseutu-kaupunki-vastakkainasettelu on Lättilöiden mielestä täysin keinotekoista.

Se ei heidän näkemyksensä mukaan ole edes yleistä, vaan muutamien kovaäänisten ylläpitämää meteliä.

"Joidenkin on hirveän helppo olla jyrkkää mieltä asioista, joita eivät tunne eivätkä ymmärrä", Timo Lättilä toteaa.

Hänen mielestään ihmiset ovat samanlaisia maalla ja kaupungissa. "Ei heitä määritä asuinpaikka vaan ihan muut ominaisuudet."

Töölö on Lättilöiden mielestä kuin pieni kylä mukavine naapureineen. Niin kuin on Pihlajakoskikin.

Jos eroja hakemalla hakee, niin sellainen löytyy esimerkiksi lumitalvina. Pihlajakoskella tiet avataan hetkessä ja liikkuminen sujuu, Töölössä taas kadut ovat täysin tukossa ja liikenne kaaoksessa.

"Töölössä käyn Martoissa ja Pihlajakoskella maatalousnaisissa", Jenni nauraa.

Mieluisia harrastuksia löytyy molemmista asuinpaikoista. Töölöstä on helppo lähteä nauttimaan pääkaupungin kulttuuritarjonnasta. Pihlajakoskella taas on kyläyhdistys ja metsästysseura.

Metsästys on pariskunnalle tärkeää. Timo käy hirvimetsällä, Jenni ampuu jäniksiä. Niiden ajamista varten perheessä on kaksi beaglea, Lissu ja Hulda, jotka toimivat metsällä mallikkaasti.

• Jenni Lättilä on äänialaltaan dramaattinen sopraano. Hän on suorittanut Sibelius-Akatemiassa kaksi maisterintutkintoa sekä väitellyt tohtoriksi.
• Esiintyvä taiteilija, opettaja ja tutkija.
• Harrastuksina metsästys, martat ja maatalousnaiset sekä käsityöt, esimerkiksi kansallispukujen teko.
• Timo Lättilä on diplomi-insinööri, joka työskentelee kansainvälisen CGI-yhtiön vanhempana konsulttina.
• Viljelee Perä-Lättilän tilaa. Maatalousyhtymässä ovat mukana myös Timo Lättilän isä ja setä.
• Harrastuksena muun muassa hirvimetsällä käynti.
• Johannes Lättilä on tällä hetkellä armeijassa.

"Töölössä käyn Martoissa ja Pihlajakoskella maatalousnaisissa." Jenni Lättilä