Yksi sana vei yrittäjän yliopistoon ammattikoulupohjalta ‒ Miia Kirkkomäki haluaa antaa muille yrittäjille selkeän neuvon

Miia Kirkkomäki on käsityöyrittäjänä nähnyt digitalisaation koko kaaren. Vuosituhannen vaihteessa asiakkaat soittivat tilaukset puhelimitse, jos halusivat tilata verkkosivulta löytämiään tuotteita. Nykyään yritys on kokonaisuudessaan verkossa. Kuva: Petteri Kivimäki

Viime vuonna Miia Kirkkomäki sulki kivijalkaliikkeen oven takanaan viimeistä kertaa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut niin surullinen tapahtuma kuin ensikuulemalta voisi luulla.

Kirkkomäen vaakakupissa painoivat yhtäältä opiskelut toisella puolen Suomea ja toisaalta se, että hän halusi jatkaa yrittäjänä. Käsityöyritys sai siis siirtyä kokonaisuudessaan verkkoon.

Kädentaidot tulivat hänelle oikeastaan äidinmaidossa, sillä äiti oli itseoppinut ompelija, josta tuli ryhtyi aikuisiällä opiskelemaan tekstiilialaa.

Nuorena Kirkkomäki haaveili omasta kangaskaupasta, eikä se jälkikäteen ajatellen ollut kovin kaukaa haettu haave. Hän opiskeli pukuompelijaksi ja tekstiiliartesaaniksi ja asettui miehensä kanssa asumaan miehen kotipaikkakunnalle Petäjävedelle.

Kirkkomäki järkeili, että maalla on mukava asua, jos kaupunkiin pääsee tarvittaessa. Ei Jyväskylään silti joka päivä tarvitsisi päästä, joten miksi hän lähtisi sinne töihin, jos oman yrityksen voisi perustaa Petäjävedelle.

”Ajattelin, etten kovin korkealta putoa, jos lähden kokeilemaan.”

Kokeilu alkoi vuonna 1999 tanskalaisen villayrityksen huovutusmateriaalien myynnillä. Oman kodin ja vanhempien varaston seinät tulivat nopeasti vastaan, mutta sopiva liiketila löytyi läheltä Petäjäveden paraatipaikalta rakennuksesta, jossa oli aiemmin ollut Säästöpankin konttori ja nimismiehen toimisto.

Yhtäkkiä Kirkkomäellä oli työhuone järvinäköalalla, ja kun alakerrasta vapautui tilaa toiselta yrittäjältä, koko talosta tuli käsityön pyhättö.

Miia Kirkkomäellä oli hurjimmillaan yli 50 jälleenmyyjän verkosto, ja tavara ehti tuskin käväistä yrityksen tiloissa. Kaikki, mitä hän tilasi, oli myyty jo ennakkoon. Kuva: Petteri Kivimäki

Vuosituhannen vaihteessa Villakamarilla oli iso vaihde silmässä. Kirkkomäki maahantoi huovutus- ja kehräysmateriaaleja ja muita käsityötarvikkeita ympäri Eurooppaa ja jopa Kiinasta ja Australiasta.

Kirkkomäellä oli hurjimmillaan yli 50 jälleenmyyjän verkosto, ja tavara ehti tuskin käväistä yrityksen tiloissa. Kaikki, mitä hän tilasi, oli myyty jo ennakkoon.

Apukäsiä Kirkkomäellä oli välillä, mutta jälkiviisaasti ajatellen heitä olisi tarvittu paljon enemmän. Lopulta raja tuli vastaan ja yrittäjä paloi loppuun viiden vuoden yrittäjyyden jälkeen. Yritys ei kuitenkaan kadonnut, sillä Kirkkomäen äiti alkoi hoitaa sitä toiminimellään.

Kirkkomäelle vuodet 2005–2012 olivat muutosten aikaa, sillä hän oli muutaman vuoden sairauslomalla loppuunpalamisen ja masennuksen vuoksi ja sai kaksi lasta. Sen jälkeen perhe muutti miehen työn perässä puoleksitoista vuodeksi Kiinaan, maan keskiosassa sijaitsevaan yli 10 miljoonan asukkaan Chengduun.

Kirkkomäelle muutto maailman ääriin toi kaivatun hengähdystauon.

”En voinut ottaa Kiinaan käsitöitä tai puutarhaa, joten aloin kaivata niitä aivan uudella tavalla.”

Kun työn imu oli taas löytynyt, Petäjävedelle paluu tuntui mukavalta.

Uupuneille ja viimeisillä voimillaan sinnitteleville yrittäjille Kirkkomäki haluaa antaa selkeän neuvon: hae apua, sillä sitä on kyllä tarjolla.

”Ei kukaan kyseenalaista sitä, että yrittäjä ajattelee omaa hyvinvointiaan.”

Jälkeenpäin Kirkkomäkeä harmittaa, ettei hän kyennyt lasten ollessa pieniä olemaan sellainen äiti, jollainen oli haaveillut olevansa.

Toisaalta vuodet ovat opettaneet antamaan itselle armoa, sillä vaikeat ajat ovat osoittaneet, että monenlaisesta voi selvitä.

Viimeisillä voimillaan puurtaville yrittäjille Miia Kirkkomäki haluaa muistuttaa, että kukaan ei kyseenalaista yrittäjää, joka asettaa oman hyvinvointinsa yrityksen edelle.  Kuva: Petteri Kivimäki

Elämä on siitä yllätyksellinen asia, että hyvinkin pieni havainto voi johtaa isoon muutokseen. Vuonna 2021 Kirkkomäki kuuli ensimmäistä sanan ”Vakava-koe”, ja tuo sana johti hänet seuraavaan isoon elämänmuutokseen.

Vakava-koe on valtakunnallinen kasvatustieteellisten alojen pääsykoe, jolla voi hakea opiskelemaan esimerkiksi luokan- tai aineenopettajaksi. Kirkkomäki ei ollut pitänyt yliopistoa itselleen mahdollisena paikkana, sillä hän oli mennyt peruskoulun jälkeen ammattikouluun.

Hän oli kuitenkin pohdiskellut jo jonkin aikaa, että haluaisi laajentaa käsityöosaamistaan kouluttamisen suuntaan.

”Alkuperäinen ajatus oli pienimuotoinen, ei yliopistotasoinen.”

Pääsykokeen avulla ovet yliopistoon voivat aueta heikollakin ylioppilastodistuksella tai jopa ilman sitä. Kirkkomäki päätti yrittää, aukeasiko akateeminen ovi.

Yllätyksekseen hän selvitti pääsykokeen. Sen jälkeen luvassa oli motivaatiohaastattelu ja työnäytteen tekeminen.

”Tällä osaamisella koin olevani niissä vahvoilla. En silti oikeasti uskonut saavani opiskelupaikkaa.”

Paikka kuitenkin heltisi Turun yliopistosta, ja tarkemmin sanottuna Raumalta. Koska Petäjävedeltä Raumalle on 250 kilometriä matkaa ja opinnot vaativat paljon läsnäoloa Raumalla, jostain piti pystyä tinkimään. Koska perhe-elämästä ei kannattanut tinkiä, harvennuksen kohteeksi valikoitui kivijalkaliike.

Päätös tuntui valtavalta, koska Kirkkomäki oli solminut ensimmäisen vuokrasopimuksen samaan tilaan 22 vuotta aiemmin. Monet asiakkaat olivat käyneet tutuiksi ja tilojen tyhjentäminen oli valtava urakka.

”Puoli vuotta myöhemmin alkoi helpottaa ja tajusin, että tein oikean ratkaisun oikeaan aikaan.”

Yrityksellä oli ollut verkkosivut alusta asti, ja verkkokauppakin jo 15 vuotta. Kirkkomäestä tuntui, että yrityksen siirtäminen kokonaan verkkoon vapautti valtavasti aikaa.

Hänen yritykselleen digitalisaatio on ollut mahdollisuus. Verkkokaupalle ei ole väliä, sijaitseeko yrityksen varasto Petäjävedellä vai Helsingin keskustassa. Lisäksi Kirkkomäki kokee, että maaseudun pienyrittäjänä hän on saanut parasta vastinetta pienille markkinointibudjeteilleen nimenomaan sosiaalisessa mediassa.

Vuonna 1999 sopiva liiketila löytyi Petäjäveden paraatipaikalta rakennuksesta, jossa oli aiemmin ollut Säästöpankin konttori ja nimismiehen toimisto. Kuva: Petteri Kivimäki

Kirkkomäen käsityönopettajaopinnot ovat alkaneet mukavasti Raumalla.

Alussa hänen päässään pyöri ajatuksia siitä, oliko järkevää, että hän, yli nelikymppinen nainen, asui viikot opiskelijakämpässä parin maakunnan päässä perheestään. Murehdinta on kuitenkin rauhoittunut, sillä teini-ikäiset lapset ovat osoittaneet pärjäävänsä.

Enää Kirkkomäki ei siis ajattele opintojen keskeyttämistä. Pitkän työkokemuksensa perusteella hän on saanut hyväksilukuja joistain käytännön kursseista, mutta opiskeltavaa riittää silti. Nykyään käsityönopettajan pitää hallita niin tekstiilin, puun, metallin kuin ajoneuvo- ja moottoriteknologiankin parissa työskentely.

Tulevaisuudessa Kirkkomäki haaveilee yhdistävänsä yrittäjyyden ja käsityöopettajan taidot esimerkiksi erilaisten työpajojen pitämiseen. Myös sivutoimiset palkkatyöt ammatillisessa oppilaitoksessa tai aikuiskoulutuksessa voisivat olla mahdollisia. Käsityönopettajan virasta hän sen sijaan ei haaveile.

”Meillä on paljon nuoria ihmisiä, jotka haluavat viran. Minulle yrittäjyys on paras tapa tehdä omannäköistä työtä.”

Tulevaisuudessa Miia Kirkkomäki haaveilee yhdistävänsä yrittäjyyden ja käsityöopettajan taidot esimerkiksi erilaisten työpajojen pitämiseen. Kuva: Petteri Kivimäki