Villasukkia ja lapasia Laitinen on suunnitellut koko neulesuunnittelu-uransa ajan, mutta koronapandemia ja yksi sivulause vetivät hänet myös villapaitojen maailmaan Kuva: Pentti Vänskä
Näin Niina Laitisesta tuli yksi maan suosituimmista neulesuunnittelijoista – rautalangasta väännetyt ohjeet keräävät kiitosta
Maaseudun kasvatti ammentaa inspiraation neuleisiinsa kasveista ja eläimistä.
Niina Laitisen tie neulesuunnittelijaksi alkoi, kun hän odotti esikoistaan 18 vuotta sitten ja ajatteli neuloa tulevalle lapselleen sukat. Kuva: Pentti VänskäVoisi luulla, että yksi Suomen tunnetuimmista neulesuunnittelijoista kasvoi kudin kädessään. Totuus on kuitenkin toinen.
”Koulussa hoidin pakolliset käsityöt ja siinä se”, kuvailee Niina Laitinen.
Pohjoissavolaisen neulesuunnittelijan malleja voi kuitenkin nykyään bongata viime aikojen suosituimmista suomalaisista neuleohjekirjoista ja käsityölehdistä.
Laitisen tie neulesuunnittelijaksi alkoi, kun hän odotti esikoistaan 18 vuotta sitten ja ajatteli neuloa tulevalle lapselleen sukat. Hän järkeili, että pikkuruinen käsityö tulisi valmiiksi ennen vauvan syntymää.
Hän ei muistanut neulomisesta enää mitään, mutta onneksi alakouluaikainen tekstiilityön kirja osasi neuvoa perussilmukat. Vasta kantapään kohdalla hänen piti kysyä neuvoa omalta äidiltään.
”Teen kantapäät edelleen äidin ohjeella”, hän lisää.
”Teen kantapäät edelleen äidin ohjeella.”
Laitisen neuloosi jatkui pitkään harrastuksena. Mallit hän kehitti omasta päästään, sillä neuleohjeet oli kirjoitettu turhan kimurantisti. Palkkansa hän ansaitsi kirjanpitäjänä.
Samalla Laitinen piti puutarha-aiheista Taimitarha-blogia, jonne alkoi vuosien mittaan ilmestyä puutarhakuvien lisäksi enenevässä määrin kuvia itse neulotuista sukista ja lapasista. Kymmenisen vuotta sitten lukijat innostuivat Laitisen taidokkaista käsitöistä siinä määrin, että häntä pyydettiin kirjoittamaan ohjeet muistiin.
Harmi vain, että ohjeet olivat syntyneet Laitisen omassa päässä, eikä niiden kehittäjä edes osannut käsityöslangia monimutkaisine lyhenteineen. Hän otti kuitenkin haasteen vastaan ja kirjoitti ensimmäisen lapasohjeen niin yksinkertaisella kielellä ja rautalangasta väännettynä, että olisi itsekin osannut ohjetta noudattaa.
Selkeille ohjeille riitti kysyntää, ja eräs lukija vinkkasi, ettei Laitisen kannattaisi jakaa osaamistaan ilmaiseksi. Maksun pyytäminen käsityöohjeista oli kuitenkin vielä viime vuosikymmenen alkupuoliskolla harvinaista.
”Moni ihmetteli, miksi ohjeesta pitäisi maksaa edes paria euroa, jos kerran lehdet ja netti ovat niitä pullollaan”, Laitinen kuvailee.
Käsityöohjeiden maksullisuus vaati totuttelua, mutta nykyään maksulliset neuleohjeet ovat arkipäivää. Samanlainen kehityskulku on käynyt esimerkiksi uutismedian ansaintamalleissa: lehtien verkkosivujen maksumuureille nikoteltiin vielä vuosikymmen sitten, mutta nykyään ne ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.
Neulesuunnittelusta tuli Laitisen toinen sivutyö painonnosto- ja crossfit-valmentajana toimimisen lisäksi. Vuonna 2017 hänen piti pohtia ammattiensa järjestys uusiksi, sillä palkkatöiden jatkaminen olisi venyttänyt työmatkan 60 kilometristä 100 kilometriin suuntaansa.
Siinä vaiheessa Laitisella oli jo nimeä neulontamaailmassa, eikä hänellä ollut oikeastaan enää edes aikaa päivätöille.
”Osasin kirjanpitäjänä laskea, että pärjään rahallisesti myös täysipäiväisenä neulesuunnittelijana. Sillä tiellä olen.”
Kuka?
Niina Laitinen on syntynyt 1983 Lapinlahdella Pohjois-Savossa.
Asuu enimmäkseen Pohjois-Pohjanmaalla Siikalatvan Rantsilassa ja osittain Lapinlahdella.
Perheeseen kuuluu puoliso ja kolme lasta.
Neuleohjeita julkaistu 15 kirjassa, joista osa sisältää pelkästään Laitisen ohjeita ja osassa Laitinen on yksi suunnittelijoista. Laitisen ohjeita julkaistaan myös muun muassa Novita- ja Suuri Käsityö -lehdissä.
Julkaisee joka vuosi 1.–24. joulukuuta pätkän joulukalenterisukkiensa neuleohjetta, jota noudattamalla valmiit sukat syntyvät jouluaatoksi.
Valmistunut ylioppilasmerkonomiksi ja työskenteli kirjanpitäjänä ennen neulesuunnittelijan uraansa. Työskennellyt lisäksi painonnosto- ja crossfit-valmentajana. Opiskellut myös graafiseksi suunnittelijaksi Helsinki Design Schoolissa.
Harrastaa töihin liittymättömiä käsitöitä, kuten mattojen kudontaa, ja kesäisin puutarhanhoitoa. Periaatteena on viettää kesät mahdollisimman pitkälti ulkona.
Villasukkia ja lapasia Laitinen on suunnitellut koko neulesuunnittelu-uransa ajan, mutta koronapandemia ja yksi sivulause vetivät hänet myös villapaitojen maailmaan. Ensinnäkin korona-aika sai suomalaiset innostumaan islantilaisneuleista siinä määrin, että islantilaiset villalangat loppuivat kaupoista.
Vuoden 2021 alussa Laitista haastateltiin Yle Aamussa, ja ennen haastattelua hän sattui sanomaan toimittajalle ohimennen, että tekisi mieli suunnitella myös villapaita. Kun Laitista haastateltiin, tv-ruudun alareunassa pyöri teksti ”Seuraavaksi Niina suunnittelee villapaidan”.
Teksti ei jäänyt Laitisen faneilta huomaamatta, joten suunnittelija tarttui pyöröpuikkoihin ja sukelsi villapaitojen maailmaan. Laitiselta ja kahdeksalta muulta suomalaissuunnittelijalta ilmestyikin viime vuonna teos nimeltään Minun islantilaisneuleeni.
Kirja jätti tekijänsä pohtimaan kysymystä, miksi neuleita pitäisi kutsua islantilaisiksi, jos ne kerran suunnitellaan suomalaisvoimin ja niiden värit ja kuviot ovat saaneet inspiraationsa nimenomaan Suomesta. Näistä pohdinnoista syntyi seuraava teos, Minun suomalaisneuleeni, joka tuli painosta marraskuun lopulla.
Luonnolla on valtava merkitys Laitiselle, joka on asunut lähes koko ikänsä Pohjois-Savon Lapinlahdella. Kuva: Pentti VänskäLaitiselle villapaitojen suunnittelu on avannut uuden maailman.
”Villapaidassa on yksinkertaisesti enemmän tilaa kuin sukissa ja lapasissa. Kuvioilla pystyy leikittelemään laajemmin.”
Laitisen seuraava oma teos, Villasukkatarha, on parhaillaan painossa. Siinä kaikki kuviot ovat saaneet inspiraationsa puutarhasta ja luonnosta.
Luonnolla on valtava merkitys Laitiselle, joka on asunut lähes koko ikänsä Pohjois-Savon Lapinlahdella.
”Olen vanha partiolainen ja liikkunut aina luonnossa. Erilainen ympäristö olisi todennäköisesti tehnyt suunnittelemistani neuleistakin erilaisia, mutta minun neuleissani näkyvät luonto, kasvit ja eläimet.”
Viime vuosina Laitisen elämä on oikeastaan lipunut vielä syvemmälle maaseudulle, sillä hän on siirtynyt puolisonsa perässä asumaan myös Pohjois-Pohjanmaalle Siikalatvan Rantsilaan. Rantsilalainen peltomaisema on inspiroinut Laitista esimerkiksi Villasukkatarha-kirjan Pohjoista viljaa -nimisen sukkamallin kuvioissa.
”Sosiaalinen media on varmasti suurin yksittäinen tekijä siinä, että käsityögenreen tulee koko ajan lisää ja nuorempia tekijöitä.”
Äkkiseltään voisi kuvitella, että sosiaalinen media olisi syönyt ihmisiltä viimeisetkin halut tehdä asioita käsillään. Todellisuus on kuitenkin päinvastainen.
Ihmiset ovat nimittäin aina esitelleet itse tekemiään käsitöitä ja toimineet sillä tavoin inspiraationa muille. Sosiaalinen media on tarjonnut käsityöinspiraation jakamiseen ja hakemiseen maailmanlaajuiset mahdollisuudet.
”Sosiaalinen media on varmasti suurin yksittäinen tekijä siinä, että käsityögenreen tulee koko ajan lisää ja nuorempia tekijöitä”, Laitinen tiivistää.
Koronapandemia antoi käsityöinnostukselle lisäbuustia.
”Monella olikin yhtäkkiä aikaa opetella alusta tai palauttaa mieleen käsityötaitoja. Näin sen heti myös omassa verkkokaupassa ja kirjamyynnissä”, Laitinen kertoo.
Päässä on edelleen roppakaupalla ideoita, jotka eivät ole ehtineet puikoille asti. Laitinen toivookin voivansa jatkaa neulonnan maailmassa vielä useita vuosia.
”Pohjimmiltaanhan kyse on siitä, pystynkö jatkossakin uudistumaan niin, että tyyli säilyy, mutta en toista itseäni.”
Varasuunnitelmia Laitisella on ollut aina. Viimeisimpänä aluevaltauksena hän opiskeli muutama vuosi sitten graafiseksi suunnittelijaksi.
Laitiselta kysytään usein, miten hän pystyy yhdistämään perheen ja 2–3 ammattia, pyörittämään yritystä, opiskelemaan uutta ja harrastamaan samaan aikaan esimerkiksi painonnostoa, puutarhanhoitoa ja matonkudontaa.
”Päänuppini taitaa olla sellainen, että se kaipaa monenlaista virikettä. Jos elämä on joskus tuntunut liian yksitoikkoiselta, olen oikein hakemalla hakeutunut jonkin uuden asian pariin”, Laitinen naurahtaa.
Äkkiseltään voisi kuvitella, että sosiaalinen media olisi syönyt ihmisiltä viimeisetkin halut tehdä asioita käsillään. Todellisuus on kuitenkin päinvastainen. Kuva: Pentti VänskäArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
