Arvio: Helsingin Amos Rex ilahduttaa leikkisyydellään

Graffiti Nature: Lost, Immersed and Reborn (2018) ilahduttaa eläimineen ja kukkineen. Ne reagoivat kosketukseen. Kuva: Hanna Linnove

Museon katon kupolirakenteet houkuttelevat kiipeilemään ja istuskelemaan. Kuva: Hanna Linnove

Pauhaavat aallot imevät mukaansa. Jokainen niistä on luotu tekoälyllä ainutlaatuiseksi. Vasemmalla takana Kairi Pape-Mustonen, oikealla edessä Sania Pape-Mustonen. Kuva: Hanna Linnove

Amos Rex on, ainakin ensimmäisen näyttelynsä värivaloissa, erilainen taidemuseo. Sen filosofiassa lainehtii viehättävää leikkisyyttä, kutsuvuutta ja sydämellisyyttä.

Japanilaisen Teamlab-kollektiivin Massless 6-näyttely alkaa merellä, jatkuu viidakolla ja päättyy kokonaisvaltaiseen avaruusilotteluun. Taideteokset ovat tiloja, joissa lapset ja aikuiset saavat juoksennella ja leikkiä vapaasti.

Taide-esineiden puuttuessa puuttuvat myös pysähtyneisyys ja suorittaminen. Tätä museota lapset rakastavat ja aikuinenkin rentoutuu, käynti tuntuu pakomatkalta todellisuudesta.

Toisaalta, jos aikaa ei riitä hengailuun, huoneet on nopeasti nähty. Usein modernista taiteesta jää taskunpohjalle useita ideoita, joihin voi myöhemmin palata. Massless-näyttelyssä tunnelma ja kokeminen korostuvat yksittäisten ajatusten sijaan.

Lasten ja nuorten huomioiminen näkyy myös lippujen hinnoissa. Alle 18-vuotiaat pääsevät sisään ilmaiseksi, alle 30-vuotiaat, opiskelijat ja työttömät viidellä eurolla. Aikuiselle museo ei ole halpa: lipun hinta on 18 euroa.

Amos Rex avautui tänä syksynä. Se rakennettiin Lasipalatsin viereen aivan Simonkadun Maalaistentalon ikkunoiden alle.

Kiinnostusta on riittänyt: varsinkin syyslomalla jonot kasvoivat valtavan pitkiksi.

Massless-näyttelyssä on paljon vuorovaikutteisia elementtejä, ja suuren kävijäjoukon paineessa niistä tulee helposti sekametelisoppa. Siksi vierailulle kannattaa yrittää suunnata hiljaisina aikoina.

Uuden rakennuksen sisätilojen arkkitehtuuri jää vielä epäselväksi, sillä ikkunat on tummennettu, jottei luonnonvalo himmentäisi taideteosten värivaloja.

Ulkoapäin museo on kuitenkin aivan mahtava. Museo on maan alla ja sen kattona toimivalle aukiolle on rakennettu hienoja ikkunallisia kyttyröitä, joilla istuskelussa on jotain tavattoman viihdyttävää.

Paikka houkuttelee runsaasti istuskelijoita. Lapset kiipeilevät jyrkillä rakenteilla. Vanhempana housujen kuluminen ja korkealta putoaminen vähän huolettavat, toivottavasti järki pysyy kiipeilijöillä mukana myös pikkujoulujen pimeinä tunteina.

Fakta:

Kemiöläissyntyinen Amos Anderson oli suomenruotsalainen liikemies, lehdenkustantaja ja taidemesenaatti.

Andersonin perustamasta Föreningen Konstsamfundetin-yhdistyksestä tuli hänen perillisensä. Yhdistyksen ylläpitämä ja Andersonin nimeä kantava taidemuseo toimi Helsingin Yrjönkadulla 1965–2017.

Amos Rex museo päätettiin rakentaa Lasipalatsin yhteyteen, mutta suurin osa tiloista sijaitsee maan alla. Museon suunnitteli JKMM Arkkitehdit.

Lasipalatsi suunniteltiin alun perin tilapäiseksi rakennukseksi. Se valmistui vuonna 1936 palvelemaan olympialaisten kisavieraita.

Rakennusbudjetti oli 50 miljoonaa euroa. Kävijätavoite on 100 000 ihmistä vuodessa.

Museo on saanut runsaasti huomiota kansainvälisessä mediassa. Brittikriitikko Jonathan Glancey poimi museon BBC:n maailman kiinnostavimpien uusien rakennusten listalle.

Amos Rexin suosiota on pidetty vahvana merkkinä Helsinkiin kaavaillun, kalliin Guggenheim-museon tarpeettomuudesta.

Suljettu tiistaisin. Muina päivinä aukeaa kello 11.