Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Muistokirjoitus: Viljelijä Tapio Peräniitty menehtyi äkillisesti – viimeisenä aamuna oli tarkoitus lähteä Lofooteille, mutta kohtalo päätti toisin

    ”Kun alkoi väsyttää, isä levitti työhaalarit traktorin tai puimurin lattialle ja siinä sai ottaa päiväunet isän tehdessä töitä”, tytär Anna Peräniitty kirjoittaa muistokirjoituksessaan.
    Maanviljelijä Tapio Peräniitty (1954–2024).
    Maanviljelijä Tapio Peräniitty (1954–2024). Kuva: Anna Peräniitty

    Isäni Tapio Peräniitty menehtyi yllättäen kotonaan Punkalaitumella 15. kesäkuuta. Hän ehti täyttää tänä keväänä 70 vuotta.

    Isä syntyi nelilapsisen perheen esikoiseksi maaliskuussa vuonna 1954 Huittisten Korvenkylään. Jo pienestä pitäen hän tiesi, että hänestä tulee maanviljelijä. Kun perheen äiti Liisa sai uuden sähkölieden, isä teki lieden alalaatikkoon kuivurin ja toi viljat sinne kuivumaan.

    Isä kävi koulua Huittisissa ja maamieskoulun Kokemäellä. Niiden jälkeen hän lähti suorittamaan asepalvelusta. Asepalveluksensa hän aloitti Säkylästä ja jatkoi sieltä Kuuskajaskariin ja Utön saarelle, jossa toimi traktorinkuljettajana Suomen eteläisimmässä linnakkeessa.

    Armeijan jälkeen 19-vuotiaana isä osti äitinsä kotitilan enoltaan Suttilasta. Isä jatkoi oman isänsä Uunon ja setänsä Toivon pyörittämää Veljekset Peräniityn tilayhtymää yhdessä veljensä Heikin kanssa.

    Siemenpakkaamoketju Peltosiemenessä veljekset olivat mukana alusta asti. Peltoa isä viljeli ensin Huittisissa ja Suttilassa, mutta viljely laajentui myös Punkalaitumen Koskioisille, kun isä löysi maalaistalon tyttären Annen vaimokseen. Isän ja äidin hääkellot soivat vuonna 1999.

    Kohokohta isän elämässä oli perheen perustaminen. Me lapset, Anna ja Jaakko, synnyimme 2000-luvun alkuvuosina.

    Olimme molemmat pienestä pitäen mukana maatilan töissä. Kun alkoi väsyttää, isä levitti työhaalarit traktorin tai puimurin lattialle, ja siinä sai ottaa päiväunet isän tehdessä töitä.

    Isä sai Jaakon innostumaan maataloudesta niin paljon, että tämän suunnitelmissa on jatkaa isän jalanjäljissä tilan pitämistä. Bonuslapsina isän elämässä mukana olivat myös Juuso ja Kaisa, joiden kautta isä sai tärkeän tittelin pappana.

    Kaikki viisi lastenlasta olivat isälle tärkeitä, ja lapset olivat mielellään papan mukana traktorihommissa.

    Kaikista tärkein harrastus isälle olivat kuitenkin vanhat autot ja mopot, joista vanhin on vuoden 1927 avolava-Chevrolet eli kukkopiili.

    Metsästys oli isälle tärkeä harrastus, josta hän oli kiinnostunut pienestä pitäen. Paukun hirviporukassa hän oli mukana vuodesta 1980 lähtien ja toimi myös seuran johtokunnassa.

    Hirvijahdissa tärkeintä taisi olla nuotiolla jutustelu tuttavien kanssa. Isä otti poikansa Jaakon jo pikkupoikana mukaan hirvijahtiin ja antoi puukon ja puupalikan käteen, jotta sai pikkupojan oleman hiljaa passissa. Näin isä sai hänetkin innostumaan metsästyksestä. Hirvijahdin lisäksi myös peurajahti kuului isän harrastuksiin.

    Kaikista tärkein harrastus isälle olivat kuitenkin vanhat autot ja mopot, joista vanhin on vuoden 1927 avolava-Chevrolet eli kukkopiili. Vanhat menopelit olivat isälle suuri ylpeyden aihe, joita hän esitteli mielellään kylän raitilla.

    Punaisella Fiat 600:lla isä kävi monet kerrat jäätelöllä lastenlasten ja kummitytön kanssa. Tätä lapset odottivat kesän tullessa paljon. Isä järjesti myös monena kesänä museokatsastustapahtuman, joiden ansiosta moni vanha menopeli on päässyt museorekisteriin.

    Isä toimi aktiivisesti monessa eri yhdistyksessä, muun muassa Satakunnan siemenviljelijäin yhdistyksen johtokunnassa, Huittisten Rotaryklubissa, Etelä-Satakunnan autoteknillisessä yhdistyksessä sekä Ala-Satakunnan riistanhoitoyhdistyksen toiminnassa ja johtokunnassa.

    Koskioisten kyläyhdistyksen kota oli isälle tärkeä kohtaamispaikka, johon hän houkutteli monia kyläläisiä. Isä oli myös mukana perustamassa Punkalaitumen Veteraanimopokerhoa eli VMK:ta. VMK:n torstaiajelut mopoilla olivat isälle tärkeitä, ja niiden takia sai lähteä jopa aikaisemmin töistä.

    Isä eli täysillä ja teki töitä ahkerasti loppuun asti. Töiden ohella hän seurasi maatalouden kehittymistä ja muutoksia. Isä teki viljelijäuransa 51. kevätkylvöt tänä keväänä.

    Maanviljelyksen ammattilaisuus näkyi myös siinä, että moni luotti hänen osaamiseensa ja kysyi neuvoa kaikenlaisissa maatalouteen liittyvissä asioissa. Sosiaalisena ihmisenä isä auttoi ja neuvoi mielellään.

    Isä rakasti olla ihmisten kanssa ja piti yhteyttä ystäviinsä ahkerasti. Hän tuli helposti toimeen kaikkien kanssa ja tuttuja löytyi lähes mistä vain. Isä myös matkusti ja näki paljon maailmaa yhdessä ystävien, Annen ja perheen kanssa.

    Viimeisenä aamunaan isä oli lähdössä reissuun Lofooteille, mutta matkan määränpää muuttuikin toisenlaiseksi. Perheen lisäksi isää jäävät kaipaamaan sukulaiset ja suuri joukko ystäviä.

    Rakasta isää lämmöllä muistaen

    Tytär Anna Peräniitty