Mies kyykäärmeen asialla
PORVOO (MT)
”Tämä on kyllä niin nätti”, Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton kyyasiantuntija ja Korkeasaaren eläintenhoitaja Timo Paasikunnas ihailee ja kaivaa sihisevän naaraskyyn laatikostaan.
Tutkimusoloissa elävä kyy pääsee hetkeksi sille ominaiseen luontoon Käärmejärventiellä Porvoossa.
Paasikunnas on seurannut alueen kyitä ja sammakoita pitkään. Hän pystyy tunnistamaan kyyn viiden vuoden takaa pääkuvion perusteella.
”Kantavia naaraita on jäänyt tänne vielä joitakin, mutta muut ovat jo häipyneet koivikoihin”, hän tietää toukokuun tilanteesta.
Käsivarsiin on tatuoitu kieltomerkki, jossa mies iskee lapiolla kyyhyn. Paasikunnaksen tavoitteena on, että kyy rauhoitettaisiin Suomessa muualla paitsi pihapiirissä.
Kansalaisaloite kyyn suojelusta on lähdössä nimien keruuseen näinä hetkinä.
”Kyllähän osassa maata on vakaa kyykanta. Nyt meillä olisi mahdollisuus vaikuttaa, kun niitä vielä on”, Paasikunnas arvioi.
”Se on sitten myöhäistä 10–15 vuoden päästä, jos tilanne jatkuu tai jopa pahenee ja populaatiot ovat niin sirpaleisia, että kyitä pitää kasvattaa terraarioissa ja palauttaa luontoon.”
Kyyviha on matelija-asiantuntijan mukaan yleistä. Teillä on näkynyt auton ja maastopyörän renkaanjälkiä, jotka ovat koukanneet käärmeen yli.
”Viime vuonna tuli ylpeilysoitto, että kolme pesää oli poltettu bensalla.”
Kyy on Paasikunnaksen silmissä mielenkiintoinen, rauhaa rakastava hyötyeläin, joka pitää myyräkantaa kurissa. Vaarallinenkin se on.
Tutkija oli melkein kuolla kaksi vuotta sitten, kun kyy iski jalkaan kesken perhosten linjaseurannan. Matkalla autolle myrkky ehti levitä ja salvata hengitystiet.
”Se tuntuu siltä kuin olisi lehmän kieli kurkussa.”
Paasikunnasta on purrut kenttätöissä ja terraariotutkimuksissa 12 myrkkykäärmettä, joista osa on ollut trooppisia lajeja. Parista sormesta on lähtenyt tunto.
Kroppa on niin herkistynyt myrkylle, että nykyisin mukana kulkee adrenaliinipiikkejä.
Käärmeissä Paasikunnasta kiehtoo niiden eleettömyys ja haasteellisuus.
”Suomessa tutkijat ja puolustajat ovat vähissä. Ehkä nämä ovat tarvinneet meikäläistä.”
Terraarioissaan hän tutkii, pystyvätkö etelävenäläiset ja porvoolaiset kyyt lisääntymään keskenään. Lisääntymisbiologian tieto on tarpeen, jos kyy tarvitsee joskus selviytymisapua.
Matelijamies on huolissaan trendistä ottaa myrkkykäärme ja jopa metsästä kyy kotiterraarioon. Kyylle pitäisi hänen mukaansa järjestää pitkä talvilepo ja olosuhteet, jotka vastaavat Suomen surkeaa kesää.
”Muuten vie 1–1,5 vuotta, niin kyy kuihtuu pois. Se on tuskainen kuolema, mutta monille, etenkin nuorille miehille, on reteetä pitää kyytä terraariossa.”
Erilaisten eliöiden luonnonolot ovat tulleet Paasikunnakselle matkoilla tutuiksi. Hän on laskenut matelijoita ja sammakoita ympäri Eurooppaa ja suojellut sammakoita Etelä-Afrikassa.
Uutena hankkeena Fennoskandiassa on kartoittaa vaskitsan dna:n perusteella, mistä laji on Suomeen tullut.
Kotimaassa Paasikunnas on huolestunut kyyn ja muiden matelijoiden lisäksi sammakoista. Ne ovat vähentyneet esimerkiksi teiltä ojiin laskevien saasteiden ja liikennekuolemien takia.
”Kyllähän meillä Suomessa on kuitenkin aika hyvin asiat. Siitä olen iloinen. Kunhan pidettäisiin asiat näin.”
Emilia Lavonen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
