Nuori mies piti vuosia sisällään salaisuutta, jonka paljastuminen olisi karkottanut hänet uskonyhteisöstä

Tom-Kristian Heinäaho: Saatanasta seuraava: Kaksoiselämäni Jehovan todistajana. Lind & Co, 2024. 190 sivua. Kuva: Jaana Kankaanpää, Lind & Co, koonnut: Valtti Koivunen

Lukemisto|Kirjallisuus

12.8.202421:00

Arvio

Anniina Jokinen

Saatanasta seuraava: Kaksoiselämäni Jehovan todistajana on kiehtova ja sydäntä särkevä kuvaus elämästä uskonnollisessa yhteisössä. Tom-Kristian Heinäahon omaelämäkerrallinen kertomus päästää lukijan tirkistelemään Jehovan todistajien arkea. Samalla tekee mieli kauhistella, miten yhteisö piittaa niin vähän yksilön hyvinvoinnista.

Ulospäin moitteettomalla, seurakuntansa vanhimmistoon kuuluvalla Heinäaholla on salaisuus: hän on homoseksuaali. Sitä ei Jehovan todistajalta sallita.

Elämä jakautuu uskonyhteisön edessä esitettävään saarnaajan rooliin ja seurakunnan katseilta piilossa tapahtuvaan miesten tapailuun, mutta kummallakaan osa-alueella Heinäaho ei voi olla oma itsensä.

Pienellä paikkakunnalla Jehovan todistaja -perheeseen syntynyt poika noudattaa kiltisti uskontonsa sääntöjä ja pysyy uskollisena yhteisölleen, vaikka kokee tekevänsä syntiä. Pojan varttuessa sekä hänen uskonsa että hyvinvointinsa alkavat rakoilla, kun taakka salaisuudesta kasvaa.

Kirja on taidokkaasti kirjoitettu. Ahdistus, masennus ja kirjailijan sisäiset ristiriidat välittyvät lukijalle käsinkosketeltavina.  Kuva: Lind & Co

Lopulta Heinäaho paljastuu. Se kerrotaan jo kirjan alkumetreillä, joten lukija saa henkeään pidätellen odottaa, milloin se tapahtuu.

Jehovan todistajat eivät saa olla yhteydessä seurakunnasta erotettuihin henkilöihin, vaikka olisivat samaa perhettä. Siksi Heinäahon paljastuminen vaikuttaa myös hänen läheisiinsä.

Kirja on taidokkaasti kirjoitettu. Ahdistus, masennus ja kirjailijan sisäiset ristiriidat välittyvät lukijalle käsinkosketeltavina. Osalle kirjan henkilöistä uskonyhteisön paine koituu liian kovaksi.

Rankkojen aiheiden vastapainoksi kirja pursuaa huumoria. Heinäaho osaa keventää tunnelmaa sopivalla hetkellä. Kappaleet ovat lyhyitä, joten lukemisen voi lopettaa koska tahansa – jos malttaa laskea kirjan käsistään. Se toimii mainiosti myös äänikirjana.

Loppujen lopuksi kirja on katkeransuloinen. Se kertoo, millaista on elämä yhteisössä, jonka sääntöihin ei usko, mutta josta ei voi lähteä.