Kotajat haistoivat juhannusruususta mahdollisuuden ja alkoivat viljellä kurtturuusua hilloa varten

Tuuli ja Matti Kotaja poimivat ruusun terälehdet käsin juuttikangassäkkeihin. Jos kaikki rivit kävelee, matkaa kertyy 20 kilometriä. Kuva: Marrku Vuorikari

Hienostunut, aromaattinen, parfyyminen, kukkainen. Moni on päässyt maistamaan Kotajan tilan ruusuhilloa, sillä vampulalaiset Tuuli ja Matti Kotaja ovat kiertäneet ahkerasti maistattamassa tuotettaan marketeissa ja messuilla ulkomaita myöten.

Ruusun terälehdistä valmistettava hillo on jotain erikoista, sillä voi säväyttää vieraansa tai pienen hillopurkin viedä matkamuistona Suomesta ulkomaille. Mistä Kotajat sen keksivät?

Kotajan maatilalla Vampulan keskustassa oli aikoinaan sikoja, mutta kun Matista tuli isäntä, häntä kiinnostivat enemmän soittimet ja koneet. Matti Kotaja halusi kuitenkin jatkaa sukutilaa, ja 40 hehtaarin vilja-ala oli ihan kelpo etenkin, kun siihen lisäsi soitinrakentamisen ja konepajayrittämisen.

Matti oli opiskellut rumpaliksi, ja pian vanhassa sikalassa alkoi syntyä conga-rumpuja. ”Rumpujen Roll’s Royce”, isäntä kehuu. Toiminta laajeni Yhdysvaltoihin asti ja FP-Kotajan rumpuja paukuttelivat niin Santana-yhtyeen rumpali kuin Miles Davis.

Dollarin romahdus ja ”nuoren pojan tyhmyys” koituivat kuitenkin rumpubisneksen tappioksi ja maailmalta palattiin häntä koipien välissä kotiin. FP-Kotaja alkoi keskittyä ikkunatehtaiden koneisiin ja heloihin.

Sitten Suomi liittyi EU:hun. ”Viljanviljelystä putosi bisnespohja pois. Ylhäältäpäin saneltiin, mitä kannattaa viljellä. Alettiin miettiä, mihin voisimme erikoistua”, Matti Kotaja kertoo.

Vanhan talon seinustalla tuoksui juhannusruusu. Matti ja Tuuli Kotaja haistoivat siinä mahdollisuutensa. Ruususta tehdään maailmalla monenlaista, sitä käytetään niin kosmetiikkaan, lääkkeisiin kuin elintarvikkeisiin. Olisiko ruususta peltojen pelastukseksi?

Kotajat alkoivat ottaa asiasta selvää. 2000-luvun alussa he alkoivat kerätä ruusulajikkeita ja istuttivat niitä lasten kiusaksi puutarhaan. Vuonna 2007 he perustivat koeviljelmän: 20 lajiketta puolelle hehtaarille. Tavoite oli löytää Suomen oloihin parhaiten sopiva ruusu.

Opintomatkojakin pariskunta teki. Bulgarian matkalla selvisi heti, ettei kosmetiikkaan käytettävän öljyruusun viljely ainakaan onnistuisi. Rosa Damasgenasta uutettiin myös juomia, mutta prosessi osoittautui kalliiksi ja talvi tappoi taimet. "Jätettiin se Bulgarian, Egyptin ja Ranskan bisnekseksi."

Kotajien viljelemä kurtturuusu on eri lajike kuin se, joka on määrätty hävitettäväksi. Kun kukka poimitaan, terälehdet irtoavat. Sitten ne lingotaan puhtaiksi, tyhjiöpakataan ja pakastetaan myöhempää käyttöä varten. Kuva: Markku Vuorikari

Viiden vuoden kokeilun jälkeen Kotajat tiesivät, miten eri lajikkeet käyttäytyvät ja minkä he itse haluavat. He hankkivat 12 000 Rosa rugosan hybridin tainta Tanskasta ja seuraavana vuonna toisen mokoman.

Ruusuissa on pitkä juuri, joten ne piti istuttaa kuoppaan. Matti Kotaja kehitti konepajallaan istutuskoneen, että taimet saatiin peltoon. Tihkukasteluun saadaan vesi läheisestä Loimijoesta ja katekankaiden avulla hillitään rikkojen kasvua.

Kotajat ovat oman alansa pellepelottomia. ”Tässä muodossa ruusua ei viljele kukaan muu. Me on käytetty vilkasta mielikuvitusta ja korvattu rahaa hiellä.”

Kukkia alkoi pukata heti seuraavana kesänä. Mitä niistä voisi tehdä?

Kun Matti lutrasi mittareiden, lämpömittareiden, kellon ja kattiloiden kanssa, Tuuli etsi netistä ohjeita ja keitti hillon.

”Tuuli tuli mun selän takaa ja sanoi että maista tätä. Olin ihan äimän käkenä. Se oli niin hyvää”, Matti myhäilee.

Hillo ei toki ollut heti valmis tuote, vaan pari vuotta sitäkin keitettiin kohdilleen ennen kuin uskallettiin alkaa myymään.

Kotajat halusivat hillosta sellaisen, että ruusun terälehden rakenne tuntuu ja sokeria on mahdollisimman vähän. Hieno ruusunpunainen väri on saatu säilymään sillä, että terälehdet pakastekuivataan heti keruun jälkeen. Näin hilloa voidaan myös valmistaa pitkin vuotta. Ruusun lisäksi hilloon tulee hieman mustaherukkaa.

Matti Kotaja on itse kehittänyt lingon ruusun terälehtiä varten. Kuva: Markku Vuorikari

Muita tuotteita kuin ruusuhilloa Kotajat eivät ole kehitelleet.

”Haluamme, että tämä on klassikko. Sitä paitsi yhdessäkin tuotteessa on tarpeeksi murheita. Kun viet hilloa yhteen maahan, sinne täytyy olla erilaiset merkinnät kuin toiseen maahan. Brändin on kuitenkin oltava tunnistettavissa”, yrittäjät pohtivat.

Kotajat ovat todellakin saaneet hillonsa Suomen markkinoiden lisäksi ulkomaille. FP-Kotajan rummuissa ja heloissa näkyvä tuotemerkki toimii myös Finnish Plant -merkkinä hillossa ja on rekisteröity Eurooppaa ja Aasiaa myöten.

”Ensimmäiset ulkomaan messut, joihin osallistuimme, olivat maailman suurimmat ammattilaismessut Anuga Kölnissä. Olimme varmaan messujen pienin yritys”, Kotajat nauravat. Messuilta aukenivat kanavat Italiaan, Englantiin ja Brasiliaan.

Anugaa ennen ruusuhilloa koemaistatettiin Herkkujen Suomessa Helsingissä. ”Saatiin rohkaisevaa palautetta ja yhteys MTK:n ihmisiin, jotka kannustivat eteenpäin.”

Kotajat kiittävät MTK:n lisäksi myös ministeriön ja Food From Finlandin väkeä, jotka ovat alusta asti arvostaneet myös pienyrittäjiä. ”Samoissa pikkubusseissa on istuttu Snellmanin ja HKScanin ihmisten kanssa Aasiassa asti”, Matti iloitsee. Myös Keskon järjestämät lähiruokatreffit ovat Kotajien mielestä olleet antoisia.

Tuuli lisää, että kun seisoo ylpeästi oman tuotteensa takana, niin se riittää. Ei tarvitse yrittää olla muuta kuin on.

Kaikki eivät ole ruusuhillosta pitäneet, eikä tarvitsekaan. Mutta Kotajat ovat huomanneet, että mitä ammattimaisempi maistaja, sitä enemmän tulee kehuja.

Erityisesti juustokauppiaat ovat tykästyneet ruusuhilloon, koska se on hyvä kotimainen vaihtoehto usein tarjottavalle ulkomaiselle viikunahillolle. Myös monet turistit ovat ostaneet hillopurkin matkatuliaisiksi, kun Tuuli on ollut Helsingin Stockmannilla maistattamassa.

Ruusuhillo on vienyt Tuuli ja Matti Kotajaa maailmalle esittelykeikoille Italiaa, Saksaa, jopa Etelä-Koreaa myöten. Hillopurkki on 100 millilitran vetoinen eli sen voi ottaa lennolle käsimatkatavaraan. Kuva: Markku Vuorikari

Käsityötä ja pienyrittämistä, sitä Kotajan hillobisnes on. Pariskunta kerää ruusun terälehdet käsin, keittää hillot sitä varten vuokratussa tilassa Huittisissa, liimaa etiketit purkkeihin ja kääntää kannet kiinni.

”Onhan tämä vähän nyhräämistä. Teemme hilloa pienissä erissä tilausten mukaan. Hyllyaikaa tuotteella on yksitoista kuukautta”, Kotajat kertovat.

Osa perheen viidestä lapsesta neljä on mukana yrittämisessä. Yksi poika on ollut konepajahommissa pienestä pitäen ja hallitsee automaation. Toinen poika päivittää kotisivuja ja kaksi tyttöä on ollut ulkomaanmatkoilla mukana esittelijänä.

”He näkevät, mimmoista puurtamista tämä on. Aika loppuu aina kesken ja rahat myös”, vanhemmat tietävät.

Kotajan satavuotiaassa mansardikattoisessa talossa pistää silmään, että kerrosten väliin on asennettu hissi. Se on tehty kuopusta, Amandaa, varten.

Amanda syntyi vammaisena, ja äiti-Tuuli ajatteli, että liikunta tulee olemaan hänen elämänsä vaikeus. ”Nyt se onkin vahvuus. Siinä näkee, että me vanhemmat pelkäämme monia asioita turhaan.”

Amanda Kotaja on maailmanmestaruustason pyörätuolikelaaja.

Uudenlaisen tuotteen valmistamisessa ja markkinoinnissa haastavin asia on Matin mielestä ollut raha. ”Ei ole ongelma, ettei tietäisi, mitä tehdä seuraavaksi, vaan että millä rahalla. Yrittäminen on lisäksi vaatinut raakaa työtä ja kovia hermoja.”

Tuuli sanoo, että hän olisi jo luovuttanut, mutta kun Matilla on ollut heikko hetki, silloin Tuuli onkin vahvistanut.

”Tää on pikkasen hullua, mutta onhan se hauskaa, että meidän esimerkki saa muutkin unelmoimaan. Pankissa sanottiin joskus, että tekisit Matti jotain tavallista”, Tuuli hymyilee.

Tuuli on koulutukseltaan lastentarhanopettaja, muttei ole juurikaan tehnyt alan palkkatöitä. Hänelle yrittäjyys on ollut opettelemista.

”Epävarmuus on minulle vaikeaa. Ruusuhillon ansiosta minusta on tullut paljon rohkeampi ja Matista sosiaalisempi. Hillo pakottaa Matin täältä kuusiaidan sisältä ulos.”

Matille uskoa on antanut se, että ranskalaiset huippuammattilaiset ovat pitäneet Kotajan ruusuhilloa ihan erityisenä. ”Se osoittaa, että olemme oikeilla jäljillä. Itse olemme jäävejä kehumaan, mutta muualta saatu tunnustus vahvistaa.”

Lue myös: Ruusuhillo syntyy kurtturuususta, mutta hilloruusu on eri kuin parjattu lajike