Jan Vapaavuori vakuuttaa, ettei Helsinki halua tyhjentää maaseutua: "Pääsisimme helpommalla, jos kasvu olisi maltillisempaa"

Helsingin etuja työkseen ajava pormestari Jan Vapaavuori paljastaa karkaavansa kiireisen arkensa keskeltä maaseudun rauhaan. Kuva: Sanne Katainen

Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori on vastakohtien mies. Häntä pidetään citymiehen ruumiillistumana, joka työssään edistää kaikin keinoin kaupunkinsa asioita.

Vapaalla pukumies riisuu kuitenkin kravattinsa ja nauttii Hämeessä sijaitsevan kakkoskotinsa ympäristön suomista mahdollisuuksista.

"Nautin suuresti fyysisistä ulkotöistä. Piha- ja puutarhatöistä. Tykkään mönkiä ja tonkia siellä. Hakata halkoja, kantaa kiviä. Nähdä kätteni jäljet. Raivata tonttia."

Kivipenkerettä rakentaessa ehtii ajatella.

"Meillä ei ole aivan huoliteltu ympäristö. Vesakon määrä vähenee kuitenkin kaiken aikaa. Nälkä kasvaa syödessä ja pihapiiri laajenee."

Siinä samalla hiki virtaa ja mieli lepää. Arjessaan minuuttiaikataululla elävä mies nauttii, kun ei ole kiire mihinkään.

"Arki vaatii vastapainoksi muuta. Fyysinen tekeminen on muuta."

Kakkoskodin lisäksi Vapaavuorilla on metsäpalsta. Hehtaareista ei puhuta.

"Sen verran on metsää, että voidaan puhua puuhamaasta. Maaseudun Tulevaisuuskin tulee kotiin kannettuna silloin tällöin."

Oma raivaussaha ja moottorisaha löytyvät asiaankuuluvine turvavarusteineen. Vapaavuori keskustelee aiheesta sujuvasti. Sen verran sujuvasti, että käy selväksi, että hommia on tullut tehtyä.

"Tunnustan, että jos saha menee rikki, jonkun muun täytyy se korjata. Onneksi on huoltoliike."

C21:n eli 21 Suomen suurimman kaupungin keskustelufoorumin perustanut Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori haluaa korjata väärinymmärryksen.

"Minä en halua olla missään tapauksessa maaseutua vastaan. Ymmärrän, että minusta on helppo maalata maaseudun ykkösvihollinen. Mutta kun en ole sellainen. Uskon, että kyse on osin tahattomasta ja osin tahallisesta väärinymmärryksestä."

Vapaavuori muistuttaa, että esimerkiksi elinkeinoministerin roolissa hän edisti aktiivisesti maaseudun asioita.

"Olen elinkeinoministerinä hoitanut kainuulaisten asiaa ja pohjalaisten asiaa. Kaivoshankkeita Kainuuseen ja teollisuutta Pohjanmaalle. Tiedän varsin hyvin, että tarvitsemme jokaista yritystä ja työpaikkaa tässä maassa."

"Tällä hetkellä minun palkkani maksaa kuitenkin Helsingin kaupunki ja ensisijainen tehtäväni on ajaa Helsingin etua. Se ei tarkoita, että olisin maaseutua vastaan. Ei lainkaan."

Vapaavuori vaikuttaa hiukan turhautuneelta ja muistuttaa, että päästessään keskustelemaan syvemmin, hän pystyy perustelemaan kantansa.

"Jostain halutaan kuitenkin onkia syyllistä ja vihollista. Maailmassa haetaan vastakkainasettelua ja kärjistyksiä. Minä olen helppo maali sille. Helsingin pormestarista on helppo leipoa maaseudun vastustaja."

Kun Helsingin pormestarin päästää puhumaan ajatuksistaan maaseudun ja kaupunkien suhteesta, vaikuttaa siltä, että mies on aidosti pohtinut asiaa.

"Molemmat tarvitsevat toisiaan."

Vapaavuori nostaa esiin myös tulonsiirrot.

"Mitä köyhempi kunta, sen todennäköisemmin se on riippuvainen kaupunkien menestyksestä. Syrjäseuduille siirretään helsinkiläisten ja espoolaisten verotuloja. Moni ajattelee, että näin sen kuuluukin mennä, mutta samalla ajatellaan, että pääkaupungin menestys olisi muilta pois eikä päinvastoin. Se on nurinkurista."

Pormestari toivoo, että mahdollisimman moni maaseutukunta säilyisi elinvoimaisena. Helsinki ei halua imeä maaseudun asukkaita itselleen.

"Me emme ole laittaneet Savon Sanomiin ilmoitusta, että muuta Helsinkiin. Meillä on täällä pitkät asuntojonot ja korkeat asuntojen hinnat. Pääsisimme helpommalla, jos kasvu olisi maltillisempaa. Helsingillä on tekemistä, että selviämme muuttoliikkeen haasteista."

Kaupunki kipuilee kasvun kourissa. Syrjäytyminen on iso ongelma.

"Vaikka Helsinki vetää puoleensa hyvinvointia ja vaurautta, samalla tänne keskittyy köyhyyttä, kurjuutta ja sosiaalisia lieveilmiöitä. Mitä isommaksi kaupunki kasvaa, sen vakavampia lieveilmiöt ovat."

"Meillä on yhä enemmän syrjäytyneitä, kouluttamattomia ja toimettomia nuoria. Etenkin miehiä. Jostain syystä naiset ovat tässä suhteessa paremmassa asemassa, se on sinällään hyvä. Mutta miesten ongelmat ovat kasvaneet."

Helsingissä on nähtävillä myös kaupungin sisäisten alueiden erojen repeytymistä. Kaupunki haluaa puuttua ongelmaan, mutta se ei ole helppoa.

"Kehitys näkyy perheiden valinnoissa. Laskelmoidaan missä koulupiirissä oma lapsi saa parhaat mahdollisuudet tulevaisuuteensa."

Kaupunki yrittää estää eliittialueiden ja slummien syntyä asuntopolitiikalla.

"Se on kilpajuoksua kiihtyvän kaupungistumisen kanssa."

Jotta väärinymmärryksiltä vältyttäisiin, Vapaavuori toivoo keskustelun lisäämistä.

"Kaupungin ja maaseudun välille tarvitaan dialogia. Ei riitä, että kaupungit puhuvat keskenään. Pitäisi keskustella hyvässä hengessä."

Vapaavuori on kiinnittänyt huomiota kaupunkien ja maaseudun väliseen arvomaailma- ja elämäntapaerojen kasvuun.

"Helsingissä suhtaudutaan eri tavoin kuin maaseudulla moniin asioihin. Esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin, vegaaniruokaan, ravintolassa syömiseen tai vaikkapa auton omistamiseen. Vahvasta yhtenäiskulttuurin Suomesta ollaan siirtymässä maailmaan, jossa erot kasvavat."

Pormestari arvioi erojen kasvavan paitsi arvomaailmassa niin myös toimeentulossa ja koulutuksessa. Esimerkikseen hän nostaa lapset ja nuoret.

"Parhaimmisto meidän nuoristamme on lahjakkaampia ja koulutetumpia kuin koskaan ennen. Samaan aikaan toisen pään asema on huonompi kuin aiemmin. Esimerkiksi armeijan kuntotesteissä keskimääräinen kunto laskee siitä huolimatta, että joukossa on entistä kovempikuntoisia nuoria."

Erojen kasvu on Vapaavuoren mielestä yhteiskunnallisesti huolestuttava ilmiö.

"Meidän pitää päästä nopeasti irti vastakkainasetteluista. Emme saa hukata sukupolvea nuoria. Me tarvitsemme tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa jokaisella on mahdollisuus kehittyä sukupuoleen tai sosiaaliseen taustaan katsomatta. Suomi on ollut siinä hyvä aiemmin. Ja siihen pitää pyrkiä jatkossakin. Vähempi ei riitä."