Kirja-arvio: Elämä jää laulujen varjoon

Tommi Saarela. On elämä laulu – Esa Niemisen tarina. Otava. 462 s. Kuva: Otava / Niclas Mäkelä

Kyllä Esa Niemisen kasvot tunnetaan, ei vähiten Bumtsibumin ansiosta, mutta kuinka hyvin hänen musiikilliset meriittinsä todella tiedetään? Hän on onnistunut pysymään taustavoimissa poissa parrasvaloista.

Niemisen ura musiikkimaailmassa alkoi jo 1960-luvun puolella. Hän on ehtinyt säveltää lukuisia hittejä, sovittaa yli 2 000 laulua ja tuottaa monien huippuartistien levyjä Yölinnusta Paula Koivuniemeen. Niemisen portfoliosta löytyy myös elokuva-, musikaali- ja mainossävellyksiä.

Tommi Saarelan kirjoittama On elämä laulu -teos esittelee Niemisen pitkän uran. Esipuheensa mukaisesti kyseessä on ammatillinen elämäkerta. Ja kyllähän siitä Niemisen uran vaiheet ja saavutukset selviävät lukijalle.

Harmi vain, että teos jättää tarkastelun varsin pintapuoliseksi. Niemisen nuotinlukutaidon arvostus ja mielipide nykyisestä musiikkituotannosta sen sijaan saavat varsin paljon tilaa – jopa kiusallisen paljon.

Nieminen lyttää myös rock- ja punk-musiikin räimeen. Jos säröä ei säveltäjäneron musiikista löydy, niin ei sitä löydy myöskään kerrotusta tarinasta.

Pitkän uran varrelle on mahtunut monta mutkaa, sattumaa ja kommellusta. Harvaa yhteistyötä tai projektia avataan kuitenkaan pintaa syvemmin.

Skandaalinkäryistä ja tarkoitushakuista repostelua ei ole mukavaa lukea; siitä synnistä ei ole Nieminen–Saarela-kaksikkoa syyttäminen. Teosta lukiessa tulee kuitenkin väistämättä olo siitä, että elämään kuuluvat rosot on haluttu sovinnaisuuden nimissä tasoitella.

Persoonana Nieminen jää etäiseksi lukijalle. Aivan kuin teokseen olisi taiten rakennettu läpinäkyvä seinä, jonka läpi päähenkilö kuultaa, mutta lukija jää kaihoten toiselle puolelle.

Toki ammatillisen elämäkerran painopiste on ammatissa. Niemistä on selvästi kuitenkin haluttu tuoda jonkin verran myös henkilönä esiin, sillä yksityiselämän vaiheitakin teoksessa sivutaan. Mutta esimerkiksi kokonainen alaluku koiran hankkimisesta ei ole kovin mielenkiintoista luettavaa.

Kiinnostavaa antia puolestaan on kuvaus kevyen populaarimusiikin murroksesta vuosikymmenien saatossa. Nieminen kertoo, mitä tekniikan ja viihdebisneksen kehittyminen tarkoittaa musiikin ja tuottamisen kannalta. Hän on seurannut alaa aitiopaikalta.

Surullista, että teoksen kiinnostavimmat kuvaukset eivät liity suoraan kannessa komeilevaan henkilöön.