86-vuotias Simo Salmi auttaa ystäväänsä Voitto Yli-Nikkilää, 89, arjen askareissa. Keskiviikkoaamuisin kaksikko suuntaa kauppaan. Kuva: Pasi Leino
Vanhustenhoito on murtumispisteessä maaseudulla ‒ kotihoidon rahat tai ihmiset eivät riitä pitkien välimatkojen päähän
Ikäihmisten omaishoidon määrä kasvaa lähitulevaisuudessa. Näin arvioi STM:n hallitusneuvos Jaana Huhta.
”Sängyllä on kova vetovoima. Sinne jämähtää, jos ei pääse liikkelle”, kaverukset Simo Salmi (vas.) ja Voitto Yli-Nikkilä miettivät. Kuva: Joonas Immonen”Kyllä se kotisairaanhoito vielä toimii ihan hyvin, mutta pelottaa kyllä terveyskeskuksen puolesta”, sanovat huittislaiset Simo Salmi, 86 ja Voitto Yli-Nikkilä, 89.
Leskeksi muutamia vuosia sitten jääneet seniorit ovat kotisairaanhoidon asiakkaita ja ovat päättäneet auttaa toisiaan vanhoilla vuosillaan arjen askareissa. Miehiä yhdistää paitsi elämäntilanne sekä leskeys mutta myös talvisodassa Summan taistelussa kaatuneet isät.
Simo hakee Voiton joka keskiviikkoaamu kauppaan, ja sen jälkeen Suontaustan kylässä juodaan kahvit. Puhelimessa he puhuvat lähestulkoon jokainen päivä ja vaimon kuoleman jälkeen leipomaan oppinut Simo tuo toisinaan pöytään itseleipomansa pullat tai sämpylät.
Kaverukset eivät sitä suureen ääneen sano, mutta vertaistuki tuo turvaa. Ilman toisiaan he eivät välttämättä pärjäisi kotona. Kotisairaanhoitaja tai kotiin tuotavat palvelut eivät käy kuin pyörähtämässä, jos tarve tulee. Apua arjen askareisiin he onneksi saavat toisiltaan. Pelottaako vanheneminen tilanteessa, jossa sote-sektorilla myllertää?
”Kyllä keskussairaalassa on piukat paikat, jos kaikki terveyskeskukset ja vuodeosastot ajetaan alas. Tähän saakka lähipalvelut ovat toimineet hyvin”, Salmi sanoo.
Vanhuspalveluiden tila puhuttaa julkisuudessa laajemminkin. Petteri Orpon (kok.) hallitus aikoo hillitä sosiaali- ja terveyspalveluiden menojen kasvua 1,4 miljardia euroa. Lähes 900 miljoonan euron säästöt haetaan tehostamalla hyvinvointialueiden toimintaa.
Onko vanhuus turvallinen ja miten maaseudun ikääntyneet lähitulevaisuudessa hoidetaan?
Vanhustenhoidon suurimmat ongelmat ovat kotihoidon saatavuudessa. Näin sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) johtava asiantuntija Sari Kehusmaa.
Suuret ikäluokat (vuosina 1945–1950 syntyneet) ovat tulossa vanhuspalveluiden käyttäjiksi ja ensiksi he käyttävät kotihoitoa eli kotiin tuotavaa apua päivittäisissä toiminnoissa.
Tästä huolimatta kotihoidon määrä laski ensimmäistä kertaa seuranta-aikana THL:n tuoreimmassa tilastossa. Viime vuonna kotihoidon asiakaskäyntejä tehtiin liki 2 miljoonaa vähemmän kuin vuotta aiemmin.
”Tämä on huolestuttavaa, koska kotihoidon määrän pitäisi päinvastoin nousta, kun väestö ikääntyy. Henkilöstöpula on iso ongelma ja hyvinvointialueet eivät ole onnistuneet rekrytoimaan riittävästi hoitajia”, Sari Kehusmaa sanoo.
Professori Teppo Kröger toimii Jyväskylän yliopistossa Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön johtajana. Hänen mukaansa suomalaista hyvinvointivaltiota vaivaa hoivaköyhyys. Tällöin ihminen ei saa lainkaan tai riittävästi tarvitsemaansa apua.
”Vuonna 2020 kotihoitoa tarvinneista lähes 40 prosenttia piti THL:n mukaan saamiaan palvelujaan riittämättöminä”, Kröger sanoo.
Ikäihmisille on annettu aika vahva viesti, että heidän olisi hyvä muuttaa palveluiden piiriin eikä jäädä asumaan kauas syrjäseuduille.
Teppo Kröger, Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori
THL:n Sari Kehusmaa on huolissaan siitä, miten ikäihmisten kotihoito järjestetään tulevaisuudessa harvaan asutuille alueille. Alkuvaiheessa omaiset usein paikkaavat avuntarvetta.
Hän arvioi, että runsaasti apua tarvitsevat vanhukset joutuvat jatkossa muuttamaan maaseutukodistaan yhä useammin palveluasuntoon kirkonkylään.
”Näitäkin senioriasuntoja kutsutaan kyllä kodeiksi”, Kehusmaa muistuttaa.
Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) hallitusneuvoksen Jaana Huhdan mukaan kotipalveluiden takaaminen kaikille maaseudun vanhuksille on vaikea kysymys.
”Ihmisillä on oikeus valita asuinpaikkansa ja toisaalta oikeus saada riittävät palvelut. Silloin joudutaan punnitsemaan erilaisia perusoikeuksia keskenään”, Huhta sanoo.
Vanhusten kotihoito on jo nykyään keskitetty monilla paikkakunnilla kirkonkylille ja sitä tarjotaan hyvin vähän haja-asutusalueille, Teppo Kröger huomauttaa.
”Ikäihmisille on annettu aika vahva viesti, että heidän olisi hyvä muuttaa palveluiden piiriin eikä jäädä asumaan kauas syrjäseuduille. Tämä kehitys vauhdittuu tulevaisuudessa”, Kröger sanoo.
Voitto Yli-Nikkilällä on turvaranneke, jonka nappia painamalla yhdistyy puhelu erillisen kotona sijaitsevan laitteen kautta kotisairaanhoitoon, joka tarvittaessa hälyttää paikalle apua, jos tarve tulee. Kuva: Joonas ImmonenTHL:n Sari Kehusmaan mukaan ikäihmisten digitaalinen etäkotihoito lisääntyy jatkossa sekä maaseudulla että kaupungeissa. Se ei kuitenkaan korvaa fyysisiä kotikäyntejä.
”Etäkotihoito avaa uusia mahdollisuuksia pidempien etäisyyksien päähän. Muistioireinen henkilö on Suomessa tyypillinen kotihoidon asiakas. Etähoidossa esimerkiksi tarkistetaan, että ikäihminen on syönyt ja ottanut lääkkeensä”, Kehusmaa kertoo.
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelmassa on useita kirjauksia digitaalisten palveluiden ja etävastaanottojen lisäämisestä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Jaana Huhdan mielestä lainsäädäntö vaatii vielä tarkentamista.
”On arvioitava, että esimerkiksi yksityisyyden suojaa ei loukata tilanteissa, joissa teknologialla korvataan ihmisen antamaa hoivaa. Tarvittaessa pitäisi olla saatavilla vaihtoehtona myös fyysinen palvelu”, Huhta sanoo.
Yli 80-vuotiaissa suomalaisissa on myös yhä iso joukko ihmisiä, jotka eivät hallitse digilaitteiden käyttöä.
Professori Teppo Kröger suhtautuu digitaalisiin palveluihin myönteisesti. Vanhusten kotihoidossa on silti monia tehtäviä, joissa vaaditaan työntekijän käymistä paikan päällä. ”Esimerkiksi vessakäynti ei onnistu digitaalisesti.”
Suomalainen ikäihminen elää ihan hyvää elämää kansainvälisessä vertailussa.
Sari Kehusmaa, THL:n johtava asiantuntija
Hyvinvointivointialueet lakkauttavat terveysasemia ja vuodeosastoja ympäri Suomea rahapulan vuoksi.
STM:n Jaana Huhta ymmärtää, että lopettamissuunnitelmat herättävät huolta ja kritiikkiä useilla tahoilla. Väestön ikääntyminen ja sitä kautta palvelutarpeen lisääntyminen on ollut tiedossa jo usealla hallituskaudella.
”Nyt olemme jo myöhässä ongelman kanssa. Henkilöstötilanne on vaikea koko maassa. Korostamme ministeriössä, että sosiaali- ja terveyspalvelut on pystyttävä takaamaan kaikille haavoittuvassa asemassa oleville ikäihmisille”, Huhta sanoo.
Sari Kehusmaan mukaan terveyskeskuksissa ei käydä joka päivä, joten niiden keskittäminen ei ole isoin ongelma. Tärkeintä on saada koti- ja ateriapalvelut, joiden varassa päivittäinen arki pyörii.
Senioreille järjestetään kaupungeissa päiväkeskustoimintaa, joka on osoittautunut hyödylliseksi erityisesti muistisairaille. Kehusmaan mielestä kuntoutus- ja virkistystoimintaa pitäisi tarjota lähipalveluna myös maaseudulla.
”Kunnilla on valtavasti tyhjillään olevia kiinteistöjä eri puolilla Suomea. Niissä voisi järjestää myös esimerkiksi fysioterapeutin etänä ohjaamaa liikuntaa”, hän ehdottaa.
Teppo Kröger on huolissaan pienten terveyskeskusten sulkemisesta. Isoissa yksiköissä henkilökunta ei tunne samalla tavalla potilaita ja siten myös hoitovirheiden riski kasvaa. ”Maaseudulla lääkärit saattavat tuntea perheet usean sukupolven ajalta.”
Krögerin mukaan terveydenhuollon liikkuvat yksiköt eli linja-autot voivat osin korvata maaseudun suljettavia terveyskeskuksia.
Osa suomalaisista on päättänyt huolehtia itse esimerkiksi vanhempiensa tai puolisonsa hoidosta. Kuva: Stina HaasoKaikki hyvinvointialueet suunnittelevat vähentävänsä ympärivuorokautisen asumisen määrää ja lisäävänsä vastaavasti yhteisöllistä asumista.
THL:n seurannan mukaan tällaisessa palveluasunnossa on tällä hetkellä noin 5 000 asukasta.
Yhteisöllinen asuminen tarkoittaa asumista esteettömässä asumisyksikössä, jossa ihmisellä on oma asunto. Tarjolla pitää olla lisäksi sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa. Hoitohenkilökunta ei päivystä yksikössä öisin.
STM Jaana Huhta toivoo, että hyvinvointialueilla ei lähdetä siirtämään ihmisiä yhteisölliseen asumiseen yksisilmäisesti säästöt edellä.
”Se saattaa kostautua raskaampana palvelutarpeena myöhemmin. Yhteisöllinen asuminen on nimenomaan kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon väliin sijoittuva palvelumuoto. Valitun palvelun tulee aina perustua asiakkaan palvelutapeeseen”, Jaana Huhta korostaa.
Korostamme ministeriössä, että sosiaali- ja terveyspalvelut on pystyttävä takaamaan kaikille haavoittuvassa asemassa oleville ikäihmisille.
Jaana Huhta, Sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos
Vuonna 2019 Suomessa paljastui runsaasti epäkohtia sekä yksityisessä että julkisessa vanhustenhoidossa.
Ikääntyneiden ympärivuorokautisessa palveluasumisessa on tapahtunut edistystä vanhustenhoidon henkilöstömitoituksen kasvattamisen ansiosta, Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger sanoo.
”Antti Rinteen ja Sanna Marinin hallitus toteutti ja toimeenpani melkein loppuun asti 0,7:n henkilöstömitoituksen. Nyt on päästy 0,65:n hoitajan tasolle. Henkilökunnan määrä on lisääntynyt yksiköissä, mikä on ratkaissut pahimpia epäkohtia”, hän tunnustaa.
Krögerin mielestä kysymys on kuitenkin hölmöläisten peiton jatkamisesta. Samaan aikaan kun vanhustenhoidon henkilöstömitoitusta on nostettu, palvelujen saatavuus on heikentynyt. Nykyisin ympärivuorokautiseen hoitoon pääsemisen ehdot ovat hyvin tiukat.
”Hyvinvointialueet ovat taloudellisesti vaikeassa tilanteessa, ymmärrän sen. Vanhuspalveluista ei ole kuitenkaan varaa leikata. Peitto on niin lyhyt, että varpaita palelee. Valtion on pakko lisätä resursseja”, Kröger sanoo.
Kaverukset ovat kumpikin entisiä maanviljelijöitä. Kuva: Pasi LeinoEduskunta hyväksyi viime viikolla lain, jonka perusteella ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen kiristämistä lykätään vuoteen 2028. THL pitää ratkaisua perusteltuna, koska henkilökunnan saatavuus on iso ongelma.
”0,05:n ero henkilöstömitoituksessa ei vaikuta oleellisesti vanhustenhoidon laatuun. Ympärivuorokautinen hoiva on jo nyt hyvällä tasolla”, Kehusmaa arvioi.
STM:n Jaana Huhdan mukaan Suomi on ainakin toistaiseksi vielä pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta.
”Meillä on vahva julkisen vallan velvoite turvata kaikkien ihmisten välttämätön huolenpito ja riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut”, hän painottaa.
Osa suomalaisista on päättänyt huolehtia itse esimerkiksi vanhempiensa tai puolisonsa hoidosta. STM hallitusneuvoksen arvion mukaan omaishoidon määrä kasvaa lähitulevaisuudessa.
”Kynnys palveluiden piiriin pääsystä ei ole ainakaan löystymässä, koska resurssit ovat niukat”, Huhta myöntää.
Toisaalta maaseudulla asuvien vanhusten hoitoa hankaloittaa se, että lapset asuvat usein kaukana Länsi- ja Etelä-Suomen kaupungeissa, Teppo Kröger kommentoi.
”Se vaikuttaa myös kansantalouteen, jos keski-ikäiset lapset siirtyvät pois työelämästä omaishoitajiksi”, hän lisää.
THL teki ensimmäisen kerran lakisääteisen vanhuspalveluiden asiakastyytyväisyyskyselyn vuonna 2022. Sen tulokset olivat myönteisiä.
”Suomalainen ikäihminen elää ihan hyvää elämää kansainvälisessä vertailussa”, Sari Kehusmaa kiteyttää.
Pian yhdeksänkymppisissä huittislaisissa on myös tulevaisuususkoa. He ovat nähneet omien vanhempiensa vanhenemisen ja hoidon, ja nyt omansa. Voitto Yli-Nikkilä ei uskalla ennustaa tulevaisuutta, Simo Salmi kehuu suomalaista ikäihmisten hoitoa.
”Lääketiede ja erilaiset hoitokeinot on mennyt tosi paljon eteenpäin. Nykyään laitetaan kyllä hyvin ihminen kuntoon”, sanoo Salmi ja osoittaa polveaan, joka leikattiin pari vuotta sitten.
Salmi ja Yli-Nikkilä ostavat yleensä viikon ruoat kerralla. Kumpikin tekee ruoat itse kotona. Kuva: Pasi LeinoArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
