Muusikoksi aikonut Saara Jokiaho päätyi teatteriin mutkan kautta
Teatteri on aina kommentoinut maailman nykytilaa ja sillä on yleissivistävä tehtävä, Jokiaho puntaroi.
Jyväskylän kaupunginteatteri on ollut Saara Jokiahon työpaikka vuodesta 2014. Kuva: Petteri KivimäkiJyväskylän kaupunginteatterin näyttelijä Saara Jokiaho päätyi teatterimaailmaan mutkan kautta, sillä nuoren Jokiahon tähtäin oli alun perin tiukasti muusikon urassa.
”Olin jo yhdeksänvuotiaana ilmoittanut, että minusta tulee joko laulaja tai kirjailija. Kun 18-vuotiaana vaihdoin viulunsoiton lauluun, oli aikomuksenani tehdä uraa musiikin parissa”, Jokiaho taustoittaa.
Lukion jälkeen hän päätyi opiskelemaan klassisen laulun tutkintoa Helsingin konservatorioon ja valmistui sieltä 2005.
”Vietin noina vuosina hyvin musiikkipainotteista elämää. Viikonloppuöisin keikkailin bilebändin kanssa ja viikolla treenasin klassista laulua.”
Teatterimaailma alkoi kuitenkin vetää vaivihkaa puoleensa.
”Erinäisten vaiheiden kautta ajauduin osaksi oopperaproduktioita. Ensin työskentelin tekstityskoneen käyttäjänä, sitten kuorossa ja myöhemmin pikkurooleissa. Pikkuhiljaa se maailma alkoi imaista mukaansa.”
Jokiaho opiskeli vielä muskarin opettajaksi ammattikorkeakoulu Stadiassa, mutta päätyi sitten opiskelemaan Lahden ammattikorkeakoulun musiikki- ja draamainstituuttiin.
Musiikkiteatterilinjalta hän valmistui vuonna 2011.
”Lahdessa opiskellessani aloin tehdä enenevissä määrin töitä näyttelijänä. Viimeistään siinä vaiheessa kävi selväksi, että suuntaudunkin teatteriin.”
Teatteriin siirtyminen tempaisi Jokiahon vuosien mittaiselle maakuntakierrokselle.
2010-luvulla Jokiaho on näytellyt erinäisissä produktioissa Oulun, Helsingin ja Lahden kaupunginteattereissa sekä teatteri Imatrassa, ennen siirtymistään Jyväskylän kaupunginteatteriin alkuvuonna 2014.
”Tein ensimmäisen merkittävän pääroolini Oulun kaupunginteatterissa esitettyyn West Side Storyyn, kun olin Lahdessa kakkosvuosikurssilla. Se oli jälkeenpäin ajatellen valtaisa rooli niin vähäisellä kokemuksella”, Jokiaho pohtii.
Juuri opiskeluaikoina hankittu työkokemus on sittemmin osoittautunut arvokkaaksi.
”Kun tulin valituksi Jyväskylän kaupunginteatteriin, tunsin ratkaisevia ihmisiä henkilökohtaisesti aiemmista produktioista. Se, että oli saanut jo opiskeluvaiheessa jalkaa oven väliin, on ollut ratkaisevan tärkeää.”
Jokiahon mukaan vakituiset työsuhteet ovat teatterimaailmassa kiven alla.
”Kiinnitettyjen näyttelijöiden määrä on vähentynyt ja freelancereiden käyttö on vähentynyt vielä enemmän, mutta ensi-iltojen määrä ei ole vähentynyt. Pahimmillaan käy niin, että teattereihin kiinnitetyt näyttelijät ajavat itsensä loppuun liiallisella työnteolla.”
Alan työtilanne kasaa paineita näyttelijöiden suuntaan.
”Itse ajattelen, että näyttelijän ammatissa pärjää, kun huolehtii monipuolisesta ammatillisesta osaamisestaan. Se on selvää, että tämä työ vaatii monenlaisia taitoja sekä oman osaamisen jatkuvaa kehittämistä”, Jokiaho luonnehtii.
”Käyn kursseilla ja opiskelen jatkuvasti itsenäisesti uutta. Jyväskylän kiinnitykseni aikana olen käynyt Lontoossa näyttelijäntyön kesäkursseilla ja näyttelijäliiton ilmaisuverstaassa, jossa järjestetään koulutuksia teatterialan ammattilaisille.”
Musikaalinen tausta on ollut Jokiaholle suureksi avuksi.
”Hyvin monissa rooleissa olen luonnollisesti laulanut paljon. Teatteriurani alussa vielä ajattelin, että suuntautuisin pääsääntöisesti musikaaleihin, mutta olenkin päätynyt tekemään rooleja laidasta laitaan kaikenlaisissa näytelmissä. Pohjalla oleva hyvä laulutaito on erittäin hyvä työkalu moneen”, Jokiaho puntaroi.
Esiintymistaito ja lavakarisma eivät silti yksistään riitä, vaan näyttelijöiltä vaaditaan myös riittävää fyysistä kuntoa.
”Näyttelijöitähän on monenlaisia, ja hyvin erilaisilla ominaisuuksilla voi olla todella hyvä siinä, mitä tekee. Itse olen näyttelijänä selkeästi fyysisemmästä päästä”, Jokiaho kertoo.
”Teatterissa pääsee jossain vaiheessa käyttämään kaikki taitonsa. Olen rullaluistellut näyttämöllä, seisonut päälläni ja twerkannut sekä soittanut viulua – samanaikaisesti”, näyttelijä sanoo ja purskahtaa nauruun.
”Mitä paremmassa kunnossa pidän kroppani, sitä käyttökelpoisempi se on ammatillisena instrumenttina.”
Jokiahon polvi meni pahasti sijoiltaan konsertin loppukumarruksissa huhtikuun lopussa.
”Kun polvi petti alta, makasin näyttämöllä ja huusin. Onneksi ensihoitajat laittoivat polven pian paikoilleen ja kipu helpotti heti.”
Reilussa kolmessa kuukaudessa polvi on kuntoutunut hyvin.
”Nyt jo juoksen, hypin, pyöräilen ja teen voimatreeniä vapailla painoilla. Seuraavaksi täytyy oppia olemaan pelkäämättä fyysistä temppuilua.”
Näyttelijältä vaadittavista henkisistä ominaisuuksista Jokiaho nostaa esiin yhteistyökyvyn ja sosiaalisen älykkyyden, mutta myös laajan yleistiedon.
”Eri teoksiin pohjautuvat näytelmät ovat peräisin eri puolilta maailmaa ja monilta aikakausilta. Historian ja psykologian tuntemus auttaa suuresti, kun omaksuu uusia rooleja. Kiinnostus maailmaa ja yhteiskuntaa kohtaan on tässä työssä aika kriittinen asia.”
Entä miten luonnehtisit teatterin yhteiskunnallista roolia 2010-luvun Suomessa?
”Teatteri on kautta aikain ollut paitsi viihdettä ja auttanut ihmisiä irtautumaan arjesta, myös kommentoinut maailman nykytilaa. Itse ajattelen, että viihteen lisäksi kaupunginteattereilla on myös laajempi yleissivistävä tehtävä.”
Jokiahon mielestä teatteri oli Suomessa vaikuttavimmillaan 1970-luvulla äärivasemmistolaisen taistolaisen liikehdinnän ollessa voimissaan.
”Edelleen yhteiskunnallisille aiheille, joskus ravisteleville ja järkyttävillekin, on paikkansa teatterissa. On tärkeää, että kaupunginteatterin ohjelmisto on riittävän laaja. Tarvitaan niin klassikoita, komedioita kuin uudempia näytelmiäkin.”
Paraikaa Jokiaho työstää rooliaan Jyväskylän kaupunginteatterin Hair-musikaaliin päähenkilö Sheilan ystävänä Dionnena.
Hair sijoittuu vuoteen 1968, jolloin hippiliike löi Yhdysvalloissa voimallisesti läpi.
”Tänä vuonna 50 vuotta täyttävän näytelmän teemat käsittelevät Vietnamin sodan vastustamista, nuorison seksuaalista vapautumista sekä huumeiden viihdekäyttöä. Kyseessähän oli järisyttävä muutos yhdysvaltalaisen yhteiskunnan sisällä ja suuri sukupolvikokemus”, Jokiaho avaa.
Hair-musikaali saa ensi-iltansa Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 8. syyskuuta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
