Elämä on riepotellut Jorma Rajasaarta kovin ottein, mutta mattojen myynti on jatkunut silti jo 60 vuotta

Kuortaneen Mäyryn kylällä mattokauppaa pyörittävä Jorma Rajasaari ei omista tietokonetta. ”En ole lähtenyt nettihommiin. En ymmärrä tekniikan päälle, mutta päässälasku sujuu hyvin.” Kuva: Johannes Tervo

Jorma Rajasaaren, 77, lähes legendaarinen matto- ja käsityöalan erikoisliike toimii entisessä osuuskaupassa Kuortaneen Mäyryn kylällä. Tienvarteen ja kaupan ikkunoihin on laitettu mainoslauseita: ”hiljennä, matot” ja ”kutojan karkkikauppa”. Kaupan seinällä komeilee kyltti, jossa lukee: ”Miehesi soitti ja sanoi, että voit ostaa täältä mitä haluat”.

Rajasaaren liikkeestä löytyy mattoja, liinoja, ryijyjä ja keinutuolinpäällisiä. Paperinarua, poppanaa, froteekuteita ja moppi-, pellava-, ja loimilankaa. Lattialla lojuu tonnikaupalla matonkuderullia.

Ei ihme, että moni asiakas toteaa, ettei ole aiemmin nähnyt vastaavaa.

”Ei taida toista tämänkaltaisia yritystä löytyä Suomesta. Tämä on luonnontilassa oleva kauppa. Alkuvuosina kaikki oli armeijamaisessa järjestyksessä, mutta tavarat ovat siinä, mihin sattuvat pudota. Tavaroiden sekaan on hautautunut ainakin viidetkymmenet sakset. Niitä löytyy joka puolelta”, Jorma Rajasaari sanoo.

Rajasaari ei pingota mistään. Hän pyörittää liikettä omilla ehdoillaan.

”Tämä kauppa on elämäni. Kun herään aamulla yksikseni kotona, en keksi muuta vaihtoehtoa kuin lähteä tänne. En halua istua päivät pitkät huoltoaseman porukoissa. Sieltä ei saa itselleen kuin mielipahaa.”

Kauppias paraatipaikallaan. Tuolin vieressä sijaitsee liikkeen toimisto. Lämmitin puhisee lattialla. Kuva: Johannes Tervo

Rajasaari istahtaa paraatipaikalleen vanhalle kuppipenkille. Jalkojen juuressa suhisee lämmityspuhallin. Kauppa on jaettu pressulla kahteen eri osaan, joista toista lämmitetään pakkasella enemmän.

Yrityksen toimisto mahtuu pienelle yöpöydälle. Pöydällä on taskulaskin ja vanha rosterinen maitotonkka, joka toimii kassalippaana.

Rajasaari on vanhan liiton mies. Hän ei omista tietokonetta. Hän ei ole koskaan lähettänyt sähköpostia, surffannut netissä tai ottanut vastaan pankkitunnuksia. Kauppaa tehdään käteisellä tai maksamalla suoraan pankkitilille. Tämä juttukin tarkistettiin kirjeitse.

”En ole lähtenyt nettihommiin. En ymmärrä tekniikan päälle, mutta päässälasku sujuu hyvin. Jos tarvitsen apua pankkiasioissa, soitan tyttärilleni ja he auttavat minua”, Rajasaari sanoo.

Hänen toimeentulonsa perustuu pitkäaikaisiin asiakassuhteisiin. Pisimmät niistä ovat kestäneet 45 vuotta. Myös monen edesmenneen asiakkaan jälkeläiset ovat jatkaneet perinnettä ja käyvät ostoksilla Rajasaarella.

Rajasaari päätyi mattokauppiaaksi jo poikasena. Hän varttui Kuortanejärven länsirannalla. Elämä oli niukkaa, mutta onnellista. Mies muistelee lämmöllä äitiään, joka piti huolen kaikesta.

Rajasaari kävi nuorena kauppaoppilaitoksen ja löysi rinnalleen tulevan vaimonsa. Nuorukainen haaveili metsäteknikon ja poliisin ammateista.

Armeijavuotena suunnitelmat muuttuivat hetkessä, kun tyttöystävän isä sairastui syöpään ja hänen omistamansa mattoalan yritys jäi tyhjän päälle. Oli tehtävä nopeita päätöksiä. Rajasaari otti hoitaakseen yrityksen vain 17-vuotiaana.

”Aloin hoitaa mattokauppaa jo armeijassa ollessani enkä sen jälkeen ole tehnyt muuta työkseni. Aluksi tuntui vieraalta, kun miehisen miehen piti lähteä kuskaamaan mattoja maailmalle. Tuntui siltä, että eihän tämä ole mun hommaa alkuunkaan”, Rajasaari muistelee.

Mainoslauseita löytyy moneen lähtöön. Useimmat mainokset syntyvät hetken mielijohteesta. ”Tämä on mun tyylinen kauppa”, Rajasaari toteaa. Kuva: Johannes Tervo

Vuosikymmenien ajan Rajasaari kiersi myymässä mattoja jälleenmyyjille ympäri Suomea. 1960-luvulla hänellä oli käytettävissään 350 kotikutojan verkosto.

Hän muistelee kaiholla aikoja, joina kotimainen tekstiiliala kukoisti ja maaseutukylissä kudottiin ryijyä, täkänää, raanua, pöytäliinoja ja keinutuolinpeitteitä.

Hulluimpina vuosina 1970- ja 1980-luvuilla Rajasaari myi 500 keinutuolinpeitettä viikossa. Suuritöisiä, solmittuja ryijyjä meni kaupaksi 1200 kappaleen vuositahdilla.

”Siinä riitti hommaa, kun tilasin mattoja kutojilta ja myin niitä jälleenmyyjille. Yhteydenpito oli hankalampaa 60-luvulla kuin tänä päivänä. Pienille paikkakunnille soittaessa puhelut piti tilata keskuksen kautta. Sentraalisantrojen hengitys kuului taustalta, kun puheluja kuunneltiin”, Rajasaari muistelee nauraen.

Erään kotikutojan kutoma ryijy, jossa on yli 30 000 solmua. ”Tämmöistä työtä ei enää juuri kukaan tee”, Rajasaari sanoo. Kuva: Johannes Tervo

Rajasaari tilaa yhä matot itsenäisiltä matonkutojilta. Häneltä löytyy periaatteessa mallit kaikilta Suomen pienmatonkutojilta. Nykyisin käsinkutojia ei tahdo enää löytyä.

”Esimerkiksi keinutuolinpeitteelle riittäisi yhä kysyntää, mutta tekijöitä ei ole ollut. Hiljattain löysin vihdoin yhden kutojan tekemään niitä.”

Eletty elämä on riepotellut Rajasaarta kovakouraisesti. Hänen oikea jalkansa halvaantui jo nuorena. Sitkeällä kuntoutuksella ja liikkumisella hän onnistunut pitämään jalan jollain lailla toimintakuntoisena.

Kolmekymppisenä Rajasaari huomasi, että alkoholista oli tullut iso ongelma. Syyskuussa 1975 hän kolkutti AA-kerhon ovea Seinäjoella. Raitistuminen vaati sitkeyttä ja aikaa.

”Kuljin Seinäjoella AA-kerhossa kolme vuotta ja vähintään kolme kertaa viikossa. Sain hyvän vastaanoton ja koin onnistuvani. Raitistumisen myötä minun oli jätettävä lähes kaikki vanhat ystäväni. En tehnyt sitä vihalla, vaan siksi, että se oli ainut tie.”

Rajasaari hankki froteelankakoneen 50 vuotta sitten. Hän arvioi pyörittäneensä sillä kymmeniä tuhansia kiloja lankaa. ”Tämä härveli on terapiamylly. Ei sillä usein mitään järkevää saa aikaiseksi.” Kuva: Johannes Tervo

Vauhtia ja adrenaliinia Rajasaaren elämään toi autourheilu. Hän voitti vuonna 1986 rallicrossin Suomen mestaruuden. Kilpailu-uransa hän lopetti 61-vuotiaana ajettuaan 800 starttia.

”Olin nopea ja rämäpäinen kuski. En osannut ajaa toisten perässä, oli pakko mennä ohi. Siksi ylilyöntejä tuli paljon. Olen rauhoittunut paljon noista päivistä.”

Vuosituhannen vaihteessa monen asian summana Rajasaari paloi loppuun ja masentui. Hän vajosi loputtomalta tuntuvaan synkkyyteen, eikä kyennyt tekemään mitään. Viimeisillä voimillaan hän hakeutui ammattiavun piiriin.

”Menin Törnävän mielisairaalaan ja sanoin, että jos en saa apua, elämäni päättyy. Olin päässyt eroon alkoholista, mutta maailma tuntui silti synkältä. Psykiatrin lausunnon mukaan olin vajonnut henkisesti alimmalle mahdolliselle tasolle. Raportin lopussa luki, että onneksi kyseessä on älykäs ihminen. Sanoin psykiatreille, että kylläpä te keksitte hienon loppukevennyksen.”

Rajasaarelle kirjoitettiin eläkepaperit. Ikänsä töitä paiskinut mies ei malttanut olla pitkään jouten. Pikkuhiljaa hän jatkoi yritystoimintaa pienemmässä mittakaavassa.

Jorma Rajasaari ei koskaan ole ollut mammonan perään. ”Raha muuttaa usein ihmisiä kielteiseen suuntaan. Elämä on parempaa silloin, kun rahaa on sopivasti.” Kuva: Johannes Tervo

Viisitoista vuotta sitten Rajasaari perusti mattoliikkeen nykyiselle paikalleen. Elämä näytti taas valoisalta, mutta pahin oli vasta edessä.

Rajasaaren pojalla todettiin syöpä. Hän kuoli vuosien syöpätaistelun jälkeen viisi vuotta sitten.

”Olen kokenut kaikista pahimman. En pääse pojan kuolemasta koskaan yli. Se muutti aika paljon asioita. Tämä kauppa on ollut pelastukseni. Täällä on riittänyt tekemistä ja muuta ajateltavaa”, Rajasaari toteaa liikuttuneena.

Samalla hetkellä päivän ensimmäinen asiakas astuu ovesta. Kurikkalainen kotieläintuotannon asiantuntija Päivi Paloneva on työmatkalla ja saapuu ostamaan farkunsinistä matonkudetta keskeneräiseen mattoonsa. Paloneva ja Rajasaari alkavat etsiä sopivaa kudetta isosta läjästä.

”Täällä on runsaasti vaihtoehtoja ja edullisemmat hinnat. Siksi käyn tässä usein työmatkoilla ollessani. Palvelu on tosi reilua. Joskus kauppias ei ole ollut paikalla ja olen soittanut ovessa olevaan numeroon. Hän on neuvonut avaimen paikan ja pyytänyt jättämään rahan pöydälle”, Paloneva kehuu ja jatkaa matkaansa läheiselle lypsytilalle.

Jorma Rajasaari ja kurikkalainen Päivi Paloneva etsivät farkunsinistä matonkudetta. Edulliset hinnat ja runsas valikoima houkuttelevat asiakkaita kauempaakin. Kuva: Johannes Tervo

Asiakkaan lähdettyä Rajasaari toteaa, että kaupustelu on ihmissuhdetyötä. Ensin keskustellaan kaikenlaista ja sitten kauppa syntyy, jos on syntyäkseen. Tärkeintä on, että kaupantekotilanteissa ei saa hätääntyä.

”Olen helppo tutustumaan ihmisiin. Tulen toimeen kaikenlaisten ja kaikenikäisten kanssa. Hankalia asiakkaita olen kohdannut todella harvoin. Kun joskus on mennyt oikein vaikeaksi, olen antanut maton ilmaiseksi ja sanonut, että ota äläkä tule enää takaisin. Vaikka olen aikamoinen romupää, olen henkisesti herkkä ja tunteellinen. Saatan pahoittaa mieleni pienestäkin asiasta.”

Joinain päivinä liikkeessä ei käy ainuttakaan asiakasta. Hiljaiset päivät eivät hetkauta kokenutta yrittäjää. ”Joskus menee viikkokin, ettei tapahdu juuri mitään. Tiedän kuitenkin suurin piirtein, millainen myynti on keskivertokuukaudessa.”

Rajasaari hakee voimaa luonnosta. Jos murhe valtaa mielen, hän menee metsään tuntikausiksi. Mies on ollut lapsesta saakka innokas suunnistaja ja hän on yhä tuttu näky Etelä-Pohjanmaan iltarasteilla. Viime vuonna lähtöjä kertyi 116.

”En kilpaile enää ketään vastaan. Kun löydän lähtöpaikan, silloin loppuvat kiireet siltä päivältä. Suunnistusporukka on kuin yhtä suurta perhettä. Siellä on tuttuja viisivuotiaista yhdeksänkymppisiin.”

Rajasaari hyväksyy sen, että vihoviimeinen loppuunmyynti näkyy suoran päässä. Hän kertoo elävänsä onnellista ja tasapainoista elämää. Iloa ja turvaa elämään tuovat lapset ja lapsenlapset.

”En rupea odottamaan kuolemaa, mutta kyllä sen alkaa nähdä, mihin luonto laittaa rajojaan. Tässä iässä ei voi enää odottaa muuta kuin tasaista loppusuoraa.”