
Aarre-lehti: ”Pihalta löytyivät mummon sormukset, vaikka tarkoitus oli vain esitellä metallinilmaisinta"
Metallinetsijät voivat löytää kadonneita kalleuksia, mutta harva rikastuu harrastuksella.
"Siellä, missä ihmiset kulkevat, joku aina hukkaa jotakin. Siksi rannat ovat yleensä hyviä kohteita", Jens Lindgren kertoo. Kuva: Jyrki Luukkonen
Irtain muinaisesine on vähintään 100 vuotta vanha esine, jonka omistajaa ei tiedetä. Kuva: Jyrki LuukkonenOletko hävittänyt nurmikollesi arvokkaan korun tai epäiletkö, että lähimetsässäsi makaa muinaisaarre? Aarre-lehti kertoo jutussaan metallinetsijöistä, jotka käyttävät metallinilmaisijoita haravoidessaan maastoa löytääkseen uusia ja vanhoja metalliesineitä.
Helsingissä asuva Jens Lindgren pitää omana arvokkaimpana löytönään 1300—1400-luvulta peräisin olevaa hopeakolikkoa. Hän kertoo Etelä-Suomen olevan hyvää metallinetsintäseutua.
Myös umpimetsästä voi tehdä hyviä löytöjä, sillä se on voinut olla vilkas kulkureitti tai metsästysaluetta.
”Siellä, missä on kulkenut ihmisiä, joku on aina hukannut jotain.”
Suurin osa maanomistajista suhtautuu metallinetsijöihin myönteisesti ja on kiinnostunut itsekin siitä, mitä maastosta mahdollisesti löytyy, Lindgren kertoo.
”Yhdeltä pihalta löytyivät mummon kadonneet sormukset, vaikka tarkoitus oli vain esitellä maanomistajalle, miten metallinilmaisin toimii.”
Miten metallinilmaisin toimii ja miten harrastuksessa pääsee alkuun?
Lue koko Aarre-lehden juttu: Metallinetsijät jäljittävät kadonneita kalleuksia
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
