Entäs kaakkapuolue? "Pitävät sen, mitä lupaavat"

Tea Ikala ulkoilee usein kaakkojensa kanssa. Tarinat ja kuvat seikkailuista päätyvät someen ilahduttamaan tuttuja ja tuntemattomia. Kuva: Rami Marjamäki

Helvetinkolun synkän jylhien maisemien keskeltä on löytynyt täysin uusi lintulaji, kaakka.

"Kaakat ovat alun alkaen eläneet omaa elämäänsä Helvetinkolulla. Lähteneet sieltä ihmisen matkaan. Samalla tavoin kuin koirat aikoinaan. Kesyyntyneet ja luoneet erottamattoman siteen ihmiseen", kuvailee ruovesiläinen Tea Ikala, kaakkojen löytäjä ja äiti.

Kaakat ovat jo aika urbaaneja. Ne eivät pärjäisi omillaan ilman ihmistä.

"Kaakka viihtyy sohvalla ja sängyllä. Lapsi- ja koiraperheissä kaakkoja saattaa löytyä miltei mistä tahansa. Tiedetään jonkun yksilön talvehtineen patterin välissäkin."

Kaakka on sympaattinen, pullea ja muistuttaa vähän pingviiniä. Sillä on siivet, mutta se ei tiettävästi ole koskaan lentänyt.

Useimmat kaakat asuvat ja elävät pääkaupunkiseudulla, mutta ne eivät unohda juuriaan maaseudulla.

"Helvetinkolu ja ruovesiläisyys ovat osa jokaista kaakkaa."

Tärkein kaakkojen ominaisuus on taito kuunnella.

"Ne ovat syntyneet tarpeesta. Tähän aikaan tarvitaan ystäviä, joilla ei ole kiire. Kaakalla on aina positiivinen elämänasenne. Ne löytävät vaikeistakin tilanteista hyviä puolia. Ne eivät koskaan tuomitse. Kaakalle voi kertoa mitä vain."

Ikala kertoo kaakkafilosofian juontavan kaikenkattavasta positiivisuudesta. Kaakoilla on jopa oma kaakkapuolue.

"Minua kysyttiin ehdokkaaksi pariinkin puolueeseen, mutta en lähtenyt, kun minulla on jo tämä kaakkapuolue. Kaakat pitävät sen, mitä lupaavat. Ne lupaavat vain, että jaksavat aina kuunnella, niillä ei ole mihinkään kiire ja ne ymmärtävät."

Kaakka-nimen syntytarina juontaa Ikalan omaan lapsuuteen.

"Ajoimme kerran autolla ja joku lintu lensi tien yli. Isä sanoi, että se oli safaani. Äiti sanoi, ettei sellaista ole, vaan että se on kaakka. Eihän sitäkään ole. Mutta siitä se nimi sitten tuli."

Jokainen kaakka on yksilö. Kahta samanlaista ei ole.

"Tärkeintä on tarina. Fyysinen lintu ei ole se koko juttu, vaan jokaisella kaakalla on nimi ja oma tarinansa. Tarinoiden luominen on se kaikkein hauskin juttu. Aina löytyy aikaa tehdä yhdelle kaakalle tarina."

Ruoveden Jäminkipohjassa maatilalla syntynyt Tea Ikala on tehnyt käsitöitä aina.

"Minun mottoni on ollut, että tämänkin voi tehdä varmasti itse. Kuvaavaa on, että kun menin naimisiin, polttareissani myytiin minun keskeneräisiä käsitöitäni. Tuli muuten hyvät rahat!" nauraa nainen.

Muotoilua opiskellut ja kauppaopistoonkin eksynyt Ikala päätyi monen mutkan kautta luokanopettajaksi.

Käsityöt ovat säilyneet aina mukavana harrastuksena. Ikala nauttii myös kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta.

"Olen aina kuljettanut kameraa mukanani. Omat pojat ovat jo täysin kyllästyneet olemaan mallejani, joten kaakat ovat siihenkin ratkaisu."

Hän kuljettaa kaakkoja mukanaan töissä ja vapaa-ajalla.

"Pakkaan talvipäivänä kaakat pulkkaan ja lähden seikkailemaan. Otamme kuvia, joita julkaisen somessa. Jokaisessa kuvassa on juju."

Kaakan ilmaantuminen tähän aikaan ei ole sattumaa. Tea Ikala kertoo ajatuksen kaakoista muhineen jo kauan, mutta nyt tuli oikea hetki.

Sysäys kaakkojen läpimurrolle tapahtui viime syksynä. Tea Ikala kertoo käyneensä läpi avioeron. Kun elämäntilanne oli kuormittava, luovuuskaan ei toiminut.

"Ei sellaisessa mielentilassa pysty luomaan uutta. Energia meni alussa arjesta selviytymiseen. Oikeastaan siitä huomasin, että olin päässyt jaloilleni, kun lähdin työstämään näitä."

"Olin ostanut uuden asunnon ja intouduin sitä laittamaan. Katselin Marimekon värikkäitä kankaita ja mietin, että niistähän saisi persoonallisia ja halittavia otuksia sohvalle kavereiksi."

Ikala oli valmistanut kaakan kaltaisia otuksia jo aiemminkin. Ystäville lahjoiksi ja koulussa lasten kanssa.

"Sanomattakin on selvää, että jos minun lähipiirilläni on mikä tahansa merkkipäivä, valitettavasti juhlittava tietää jo etukäteen mitä saa."

Koulussa lapset osaavat jo pyytää, että tehdään omat kaakat.

"Usein lasten kaakoilla on jo nimi ja persoonallisuuskin ennen kuin on edes tietoa minkä näköinen siitä tulee. Niin vahvasti tarina tulee läpi."

Tarinan syntyminen vaatii elämänkokemusta ja itsetuntemusta.

"Tykkään juuri tarinan kirjoittamisesta. Kahta samanlaista kaakkaa en haluaisi tehdä."

Kaakkojen tarinat ilahduttavat Ikalan facebook-ystäviä ja instagramin seuraajia lähellä ja kaukana.

"Kirjoitan ihan arkisista ja tavallisista asioista, joille voi hymyillä, vaikka ne ärsyttäisivät sillä hetkellä. Aiheet vaihtelevat parisuhteesta politiikkaan."

Myös Ruovedeltä muualle muuttaneista kaakoista löytyy jo sometarinoita.

"Ihmiset ottavat kaakkansa mukaan matkoilleen ja jakavat niiden tarinoita somessa. Minusta on hienoa, että kaakka antaa luvan myös aikuisen mielikuvitukselle lentää."

Jo nyt on selvää, että kaakka ei ole mikään lasten juttu. Lapsikin voi tykätä kaakoista, mutta kaakkojen maailma aukeaa parhaiten aikuisille.

"Niin kuin tämä Tom of Ruovesi -kaakka. Jujun ymmärtää vain aikuinen, joka tuntee populaarikulttuuria", kertoo Ikala.

Into sen sijaan on alun perin pyydetty pomoksi matkatoimistoon. Into on hyvä pomo.

"Sille voi purnata, jos työ ei luista. Epäonnistumisia se ei edes muista."

Jenni on valtakunnan ykköslyyli, jolla on omaperäinen tyyli. Salme on maalaistyttö aito, se on paikalla aina, kun lypsetään maito.

Kaakkojen tyypillinen kohderyhmä ovat sisustuksesta kiinnostuneet naiset, vaikka miehetkin toisinaan viehättyvät niistä.

"Miehet usein kysyvät, että mitä niillä tehdään. Vastaus on, että ei mitään. Kaakka on vastaus tämän ajan tehokkuusajatteluun. Aina ei tarvitse tehdä mitään tai olla tuottelias."

"Kyse ei ole kuitenkaan fyysisistä linnuista koristeena, vaan tarinasta ja puujalkamaisesta sanaleikistä sen ympärillä."

Sen verran tosissaan Tea Ikala on kaakkojensa kanssa, että suunnittelee yrityksen perustamista kaakkatarinan ympärille sopivan yhteistyökumppanin löydyttyä.