Animalian Erja Laakkonen ei tapa edes itikoita – "Kannanhoidollista metsästystä on vaikea ymmärtää"

Erja Laakkonen asuu Polvijärvellä lähellä luontoa, ja kaukana muusta asutuksesta. "Aamulla huussiin mennessä kuulen, kuinka teeret kukertavat." Kuva: Lari Lievonen

Erja Laakkosen unelmien maailmassa kaikki ravinto pohjautuisi kasveihin.

"Tiedän, että vegaaninen maailma on vielä utopiaa, mutta minusta sitä kohti tulee pyrkiä pienin askelin", linjaa eläinoikeusjärjestö Animalian uusi puheenjohtaja.

Siinä hän näkee loistavan tilaisuuden suomalaiselle maatalousalalle.

"En haluaisi lietsoa negatiivisuutta vaan nähdä mahdollisuuksia. Kasviproteiinien tuotannossa on valtavasti potentiaalia, ja kaura voisi hyvin olla uusi Nokia. Sen haluan ruuantuottajille sanoa."

Laakkosen ajattelun lähtökohta on aina yksittäisen eläimen näkökulma. Siksi asioita ratkaistaessa pitäisi aina ensin miettiä vegaanista vaihtoehtoa. Tämä koskee paitsi ravintoa myös suhtautumista metsästykseen, haitallisten vieraslajien torjuntaan ja lemmikkieläimiin.

Laakkonen on ollut vegaani eli elänyt täysin ilman eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita hieman yli parikymmentä vuotta.

Hän kyseenalaistaa vahvasti kotieläintuotannon ja metsästämisen tarpeellisuuden.

"Toivoisin, että Suomessa alettaisiin vähitellen pohtia, mikä on metsästyksen tarkoitus ja merkitys. Kannanhoidollista ajattelua on vaikea ymmärtää", Laakkonen kritisoi.

Kysymykseen haitallisten vieraslajien kohtelusta Laakkosella ei ole yksinkertaista vastausta. Miten tulisi toimia esimerkiksi harvinaisia lintuja uhkaavien minkkien kanssa?

"Nämä eivät ole helppoja kysymyksiä. Tappamista ennen kävisin kuitenkin läpi muita keinoja. Jos yksilön poistamiseen päädytään, sitä ei pitäisi sallia ainakaan lisääntymisaikaan."

"Emää, jota poikaset seuraavat, ei saisi ampua missään tilanteessa. Ei edes vieraslajia. Poikkeus tästä ovat tietysti loukkaantuneet eläimet."

Laakkonen valittiin Animalian puheenjohtajaksi keväällä, kun pitkään tehtävää hoitanut Sami Säynevirta siirtyi hallituksen varapuheenjohtajaksi.

Uusi puheenjohtaja haluaa vahvistaa yhdistyksen roolia keskustelun herättäjänä.

"Toivon, että voimme tehdä uudenlaisia avauksia."

Esimerkki tällaisesta on viime vuonna aloitettu Kalarakas-kampanja, jolla halutaan kiinnittää huomiota kalojen oikeuksiin. Teema jatkuu tänä kesänä.

Tikun nokassa ovat etenkin kalankasvatuksen ongelmat, mutta niin yhdistyksen kuin Laakkosenkin mielestä parasta olisi jättää kaikki kalat syömättä.

Sama koskee hyönteisiä.

"Niiden kasvatus on mahdotonta muuten kuin suurina massoina. Silloin on vaara, että yksittäinen elämä hukkuu massaan. Hyönteisistä tiedetään aika vähän. Tutkimusten mukaan ne tuntevat kipua."

Laakkonen suhtautuu hyvin kriittisesti hyönteisiin proteiinin lähteenä.

"Onko sille todellista tarvetta? Vai onko tarve luotu markkinoinnin keinoin?" hän kyseenalaistaa.

Itse Laakkonen ei tieten tahtoen tapa itikoitakaan. "Ymmärrän kuitenkin, että aiheutan väistämättä kärsimystä. On selvää, että vaikkapa patikoidessani astun muurahaisten päälle, vaikka haluan toimia mahdollisimman väkivallattomasti."

Erja Laakkosen historia eläinsuojelun parissa on pitkä. Nuorena hän liittyi ensin Suomen eläinsuojeluyhdistykseen (SEY). Opiskeluvuosina Joensuussa järjestöksi valikoitui Animalia.

Vuosiin on mahtunut paljon käytännön eläinsuojelua muun muassa löytöeläintalossa. Siellä hän on nähnyt läheltä kissaongelman. "Se on yhä ajankohtainen. Se pitäisi tunnustaa ääneen ja ryhtyä toimiin."

Hylkäämisten vähentämiseksi Laakkonen haluaisi Suomeen kissojen ja koirien pakollisen tunnistusmerkinnän.

Itse Laakkonen on pelastanut kotiinsa useita kissoja eläinkodeista. Samaan hän kannustaa muitakin. "Ihmisten ja muiden eläinten yhteiselo on erittäin suotavaa."

Nyt omia kissoja on viisi. Toisin kuin omistajansa ne syövät lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteita.

"Toivon, että tulevaisuudessa kasvatetaan laboratoriolihaa, joka ratkaisee myös lemmikkien ruokintaan liittyviä eettisiä haasteita."

Miten eläinten puolustaja sitten suhtautuu ikiuneen nukuttamiseen? Saako vanhuuden raihnauttaman tai parantumattomasti sairaan eläimen lopettaa?

"Kyllä. Pitää olla oikeus nukkua pois kivuttomasti sitten, kun mitään ei enää ole tehtävissä."

Tohtoriksi väitellyt Laakkonen työskentelee päätoimessaan aikuiskasvatuksen parissa Itä-Suomen yliopistossa. Hän on valmistunut maisteriksi myös kulttuurintutkimuksesta.

Viime vuonna Laakkonen puolisonsa kanssa teki totta pitkäaikaisesta haaveesta asua ilman mukavuuksia mahdollisimman lähellä luontoa.

"Tavoitteemme oli, että naapurin valot eivät näy. Halusimme löytää rauhallisen paikan, joka ei ole rakennetun ympäristön keskellä."

20 kilometrin päästä Polvijärven keskustasta löytyi vuonna 1949 rakennettu remontoimaton maatilan pihapiiri rakennuksineen. Pariskunta vietti paikalla ensin neljä kesää ja asettui viime syksynä sinne ympärivuotisesti.

"Tunnen olevani Polvijärvellä enemmän kotona kuin kaupungissa, vaikka työmatka on pitkä ja vaatii osittain autoilua", lapsuutensa pienessä kylässä asunut nainen toteaa.

"Luonto on siellä ihan eri tavalla lähellä kuin kaupungissa. Aamulla huussiin mennessä kuulen, kuinka teeret kukertavat. Se on minulle tosi tärkeää."

Lue myös: Animalian uusi puheenjohtaja haluaisi eroon häkkikasvatuksesta "Eläinsuojelulakia pitäisi uudistaa nykyistä kunnianhimoisemmin"