Muusikko järkyttyi palattuaan entiseen ammattiinsa opettajaksi: "Olin ihan puhki joka päivä"
Laaksonen sai opettajavuosinaan Helsingin Laajasalon koulussa aikaan niin suuren musisointi-innostuksen, että kuoroon oli pääsykokeet ja sitä säesti 15-henkinen orkesteri.
Petri Laaksonen sävelsi jo parikymppisenä opettaja-opiskelijana euroviisuihin kappaleen Eläköön elämä, ja sitä seurasivat kestohitit Sata salamaa ja Oot voimani mun. Kuva: Jarkko SirkiäMuusikko Petri Laaksosta ärsyttää ihmisten utelu siitä, kuinka hän on hyödyntänyt korona-aikaa. Ehkäpä säveltämällä tai tekemällä jopa uuden levyn? ”En mitenkään!”
Tai no. Kesällä riitti mökkipuuhaa, mutta lokakuussa aktiivisella ihmisellä ei ollut kerrassaan mitään tekemistä.
”Saatoin istua tässä sohvalla tyhmänä ja katsoa telkkaria, keskellä päivää! Se oli niin noloa! Mutta sitten keksin, että minähän olen opettaja!”
Laaksonen meni reiluksi viikoksi äidinkielen sijaiseksi, osin entiseen Laajasalon kouluunsa. Käväisy opetti.
”Minut otettiin hyvin vastaan, mutta pääkaupunkiseudulla lapset ja nuoret ovat muuttuneet levottomammiksi. Se on suuri murhe. Minulla ei ollut aikoinaan työrauhan ylläpidossa ongelmia, mutta nyt sain taistella tilasta luokassa, vaikka parhaani yritin.”
Osa nuorista haluaa oppia, mutta osalla ei keskittymiskyky riitä. Myös maahanmuuttajia oli aiempaa enemmän.
”Kyllä opettajilla on raskas duuni. Vaikken olisi opettanut kuin neljä tuntia, olin ihan puhki joka päivä. Nuoret ja lapset ovat valtavan levottomia.”
Laaksonen ymmärtää koulun tärkeyden kansakunnan tulevaisuudelle, kannattaa vankasti veroja ja antaa uutta arvoa omalle muusikon työlleen, sillä siinä käyttöön pääsevät hänen parhaat lahjansa.
”Kumpaakaan ei tehdä vain rahan takia, vaan toisella on merkitystä nuorille ja toisella aikuisten mielelle.”
Laaksonen pitää haasteista, joten hiljainen alkuvuosi voi viedä hänet taas koulutielle.
Eläköön elämä -voittosävelmä sai Laaksosen lähtemään Helsinkiin musiikkiopintojen perässä. Hän oli valmistunut opettajaksi ja käynyt armeijan Turussa ja aloitti opettajana Laajasalon koulussa. Opetustyö innosti aktiivista opettajaa.
”Perustin sinne ihan todella ison kuoron, kun yhä useampi otti valinnaisena aineena musiikin. Kuoroon pääsi vain valintakokeen kautta ja parhaimmillaan siinä lauloi 135 nuorta. Se oli valtava massa!”
Kuoroa säesti 15-henkinen orkesteri.
”Bändi plus viulut, huilut, hanurit ja sellot. Esiintymiset olivat aina mahtava viihdepläjäys.”
Ihan kuin euroviisuissa?
”No ni-in! Paitsi, että taustakuoromme oli isompi.”
Jättikuoroa ei enää ole, mutta Laaksosen teini-ikäisistä pojista koostama tuplakvartetti jatkaa yhä nimellä Könsikkäät.
”Se on toiminut kohta 30 vuotta ja on mahtavaa, että nämä 40–46-vuotiaat haluavat edelleen kokoontua laulamaan. Nyt samanikäiset tytöt soittelevat, että perustaisin kuoron heillekin, mutta en minä vanha äijä voi enää kaikkea perustaa enkä vastata heidän musiikkikasvatuksestaan.”
Opettajalla on iso merkitys.
”Nimenomaan! Euroviisuvoittoni ei merkinnyt koulussa yhtään mitään vaan se, että innostin, tein kivoja sovituksia ja oppilaat tykästyivät laulamiseen ja soittamiseen. Se on kasvattajan tehtävä.”
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
